Hajamietteitä Pöljältä: Siihen aikaan, kun isännät sähköyhtiön perustivat

Siilinlahti ja Siilinjärven kirkonkylä 1926. Eeva ja Jukka Nykäsen kokoelmat.
Teoksesta Rissanen & Timonen, Hiekanpölläkkää.

Sähkön varassa elävän nykyajan ihmisen on vaikea käsittää, miten elettiin, kun sähköä ei ollut. Siilinjärvenkin sähköistäminen on pitkällinen prosessi. Pohjois-Savossa oli vielä vuonna 1979 noin 5000 taloutta ilman sähköä.

Sähkö toki tunnettiin jo vuosisadan vaihteessa hyvin täälläkin, sillä puhelin ja lennätin vaativat toimiakseen sähköä. Tarve pystyttiin kuitenkin tyydyttämään pattereilla ja ”akkumalaattoreilla”. Siilinjärven asemalla oli lennätin, aseman seudulla toimi myös telefoonikeskus.[1] Kuopiossa vieraillessaan siilinjärveläisetkin näkivät sähköllä valaistuja tiloja.

Ensimmäinen viittaus sähkön tuotantoon Siilinjärvellä on vuodelta 1912, jolloin tehtailija Johansson laitatti sähködynamon omistamansa Siilinmyllyn yhteyteen. Siitä oli tarkoitus johtaa sähköä asemalle sekä läheiselle Kasurilan kylälle.[2] Koska Siilinjoki on varsin vaatimaton virtaukseltaan, niin tuskin sähköä kovin suuria määriä pystyttiin tuottamaan.

Siilinjärven Sähkö- ja Myllylaitos OY:n höyrysaha, sähkölaitos ja mylly Siilinlahden
rannalla v. 1925. Kuva Kasurinen & Kasurinen, Puoli vuosisataa kunnan ja
seurakunnankehitystä sanoin ja kuvin.

Voidaan olettaa, että valaistus hoitui kirkonkylällä ja Kasurilassakin vielä pääosin öljyllä, kynttilöillä ja jopa päreellä. Seuraava kunnianhimoinen sähköistyshanke aloitettiin vuonna 1918. Siilinjärvelle perustettiin Sähkö- ja Myllyosuuskunta, jonka tarkoituksena oli hankkia sähkövalo seutukunnalle ja harjoittaa mylly- ja kotitarvesahaliikettä.[3] Osuuskunta muuttui samana vuonna osakeyhtiöksi.[4] Sen perustajajäseniä olivat ainakin Aatu Julkunen[5], Taavetti Räisänen, Otto Virtaniemi, Taavetti Miettinen, Petter Nyy.[6] Hankkeen takana oli kylän monessa mukana olleita maanviljelijöitä.

Yhtiöllä oli 200 kpl 120 voltin lamppuja, jotka se halusi vaihtaa 400 kpl 220 voltin metallilankalamppuihin joulukuussa 1918. Oliko kokemattomuuksissa ostettu vääriä lamppuja?[7]

Siilinjärven Sähkö- ja Myllylaitos Oy toimi Siilinlahden pohjukassa, lähellä rautatieasemaa ja höyrylaivasatamaa. Yhtiö tavoitteli toimintansa laajentamista myös sahaukseen vuonna 1919.[8] Se olikin luonnollista, sillä sahalla syntyvä puujäte oli hyvä energianlähde.

Sähkönjakelun määrästä ei ole tietoa. Perustettu yritys toimi, piti yhtiökokoukset ja ilmoitti myllyn aukiolosta lehdissä. Yrityksen toiminnasta avautuu pieni kurkistusikkuna kylän poliittiseen elämään kommunistisen Savon Kansan Kirjeitä-palstalta vuonna 1921.

Nimimerkki Fiuxa moitti yhtiötä siitä, että se ”boikoteeraa sosialistista työväkeä, …kun Tehdas O.y. ajaa ammattimiehen töistä, toiselta paikkakunnalta leipänsä hakuun hänen horjumattomien mielipiteidensä vuoksi. Tällä teolla luuli porvari lamauttavansa täkäläisen järjestötoiminnan, mutta edistysmielinen porvari hommasi tovereille työtä täältä ja me saamme pitää yhden toimeliaimman toverin luonamme.”[9] Mielipidekirjoitus voi liittyä yhtiön kesällä laittamaan työpaikkailmoitukseen ja tehtävän täyttöön:[10] Sisällissodasta oli kovin vähän aikaa, haavat olivat puolin ja toisin auki.

Iso vastoinkäyminen yhtiötä kohtasi, kun 9.6. 1922 tulipalo tuhosi myllyn ja osan sahasta. Vakuutus kuitenkin korvasi vahingon.[11]

Vuonna 1924 yhtiö haki Kuopion lääninhallitukselta lupaa järjestää voimakeskuksen omistamansa sahalaitoksen yhteyteen sähkövalon ja voiman johtamista varten.[12] Yhtiön toiminta ei ollut ilmeisesti kovin kannattavaa. Keväällä 1927 yhtiö oli ollut kaupan, mutta siitä ei tehty yhtään tyydyttävää ulkopuolisten tarjousta. Yhtiön omistajaksi tulivat nyt K. Virtaniemi, E.J. Väänänen, Taavetti Räisänen, Taavetti Miettinen ja Pekka Jääskeläinen.[13]

Savon Sanomat 21.4.1927.

Taloudellisia huolia paljon suurempi vastoinkäyminen oli kohdannut yhtiötä vain muutamaa päivää ennen edellä kuvattua yhtiökokousta. Aamulla 14.4. klo 9 Kasurilan kylän sähköjohdoista pääsi korkeajännitysvirtaa suoraan Miettilän talon navettaan, missä se aiheutti tulipalon. Talonväki riensi sammuttamaan paloa. 17-vuotias Olavi Miettinen katkaisi pihalta palohaalla sähköjohdon, mutta sotkeutui samalla lankoihin saaden tappavan sähköiskun. Häntä auttamaan tulleet sisar ja isä saivat myös lievemmän sähköiskun.[14]

Miettilän talon isäntä Taavetti Miettinen oli Sähkö, Mylly ja Saha Oy:n omistaja, mutta hänen uskoaan sähköön onnettomuus ei vienyt. Suomen Sosialidemokraatti kertoi uutisessa Siilinjärven sähkölaitoksen olevan suoritustilassa.[15]

Lopullinen niitti Siilinjärven Sähkö, Mully ja Saha Oy:lle iskettiin seuraavana kesänä, kun tulipalo tuhosi kaikki yhtiön toimitilat.

Sunnuntai-iltana 3.6.1928 klo 17.15 huomattiin Siilinjärven rautatieasemalta savun nousevan rannasta. Asemalle juuri tulleen sekajunan veturista alettiin puhaltaa hätäsignaalia ja apua alkoi tulla nopeasti. Pappilan, aseman ja suojeluskunnan paloruiskut saatiin töihin heti. Myös Pöljältä tuotiin paloruisku kirkonkylälle. Kuopiosta oli jo kutsuttu palokunta erikoisjunalla, sillä palo näytti uhkaavan myös muita kirkonkylän rakennuksia. Kuitenkin klo 18.30 palo saatiin rajattua teollisuusalueelle ja Kuopion palokunnan ei tarvinnut tulla paikalle.[16]

Palon arveltiin saaneen alkunsa sähkölaitoksen kaasu-uunin piipusta lentäneestä kipinästä. Lieneekö sähkölaitoksessa ollut tuohon aikaan vielä tavallinen pärekatto? Tuhot arvioitiin noin puoleksi miljoonaksi, josta vakuutuksen arvioitiin korvaavan noin 260 000 markkaa.[17] Kaikki palosta säästynyt tavara ja rakennusten tiilet ilmoitettiin myytäväksi jo 14.6. 1928.[18]

Niin päättyi edistyksellinen kokeilu. Aseman seutu sai sähköä vuodesta 1931 lähtien Tarinaharjun parantolasta. Samoin voi olettaa, että piirimielisairaala jakoi laitoksensa ylimääräistä sähköä Harjamäellä. Muuten Siilinjärvellä jäätiin vielä valon ja voiman suhteen vanhempien niksien varaan. Päreet, öljy ja kaasu antoivat valoa, hevonen, veturi ja polttomoottorit kuljettivat, lokomotiivit pyörittivät puimakoneita jne. Ja akkuja kuljetettiin ladattavaksi esimerkiksi Johanssonin myllylle, kuten Irma Roivainen muistaa lapsuudestaan. Radio vaati sähköä ja se tarve hoidettiin pitkään akuilla.