Matin ja Siljan tarina – elämänkamppailua 1800-luvun Kasurilassa

 

Aidan tekoa ja kaskeamista. Magnus von Wright.
Museovirsto.

Jokaiselle sukututkijalle ovat tuttuja kirkon asiakirjat, joista voi seurata ihmisten elämänkulkua syntymästä kuolemaan. Niistä avautuu riskien maailma, joka on nyky-Suomessa eläville ihmisille hyvin vieras. Olemme eläneet toisen maailmansodan jälkeen hyvinvointivaltion rakentamisen aikaa, jolloin terveys ja turvallisuus ovat edistyneet valtavasti.

Korona muistutti karusti, että tappavien kulkutautien aika ei ole ohi. Samaan aikaan sota on hiipinyt ihan kotinurkille asti, joten kriisien ja riskien maailma on taas tullut todeksi. Turvaverkot ja varautuminen, väestön kriisinkestävyys ovat tulleet takaisin julkiseen keskusteluun. Jonkinlaista perspektiiviä riskien maailmaan ilman valtion tai kunnan luomia turvaverkkoja saa, jos tarkastelee suomalaisten elämää 1800-luvun maaseudulla.

Savolainen talvivaatteissa. 1828.
Museovirasto

Matti Matinpoika Kasurinen (1774-1827) ja Silja Paavontytär Kasurinen (1780-1849) menivät naimisiin 25.5.1801. Molemmat olivat syntyneet Kuopion pitäjässä, Kasurilan kylässä. Molemmat olivat talollisen lapsia. Perheen ensimmäinen lapsi Silja Maria syntyi 18.6.1801. Tyttö selvisi synnytyksen ja pienokaisiän riskeistä ja jäi eloon.

Matti Matinpoika Kasurinen merkitään kirkonkirjoissa talonpojaksi, hänellä oli osuus Kasurilan talosta N:ro 5. Isojako toimitettiin vuosisadan vaihteessa Kasurilassakin, mutta vanhat talonumerot ja elämä taloissa säilyi pitkään entisellään.

Perheen seuraava lapsi syntyi 27.3.1803, mutta hän sairastui syyskesästä isorokkoon ja kuoli. Sen sijaan Anna-Liisa, joka syntyi kaksi vuotta myöhemmin, jäi elämään. Tästä eteenpäin vuosina 1808-1816 perheeseen syntyi seitsemän lasta, joista yksikään ei elänyt aikuisuuteen. Isorokko, turvotustauti (pöhö) ja kuume mainitaan kuolinsyinä.

Silja synnytti kolmoset 1.1.1814, heistä vain Jaakko eli 3-vuotiaaksi. Pekka ja Ulriikka kuolivat kastettuna, mutta pian syntymän jälkeen. Eikä ihme, sillä monikkoraskaus on nykyisinkin riski, jota huolella tarkkaillaan ennen synnytystä. Kalle Juho hukkui 11-vuotiaana. Matti Rietrikin sanotaan kuolleen pöhöön 8-vuotiaana. Tämä voi olla myös ns. turvotustautia, joka tarkoittaa nälkiintymistä. Lapselta on puuttunut riittävä proteiini ravinnosta. Talollistenkin toimeentulo oli ajoittain todella niukkaa. Juho Kusti kuoli huhtikuussa 1808 isorokkoon, joka levisi liikkuvien sotajoukkojen mukana vuoden 1808 sodassa. Kasurilan kyläkin oli toistuvasti niin venäläisten kuin ruotsalaistenkin joukkojen tallattavana ja majoitusalueena.

Syntymä oli ensimmäinen suuri riski, jonka ihminen kohtasi. Synnytys ja sen jälkeinen toipuminen oli myös äidille usein kohtalokas. Silja Kasurinen oli vahva nainen, sillä hän synnytti vuosina 1816-1824 vielä viisi lasta. Heistä elolle sinnittelivät Pekka s.1818, Jooseppi s. 1822 ja Eeva Stina s. 1824. Kaiken kaikkiaan perheeseen syntyi neljätoista lasta, joista vain viisi eli aikuisuuteen saakka.

Matti Kasurinen kuoli kuumeeseen 25.5.1827. Hän oli tuolloin 52-vuotias. Siljalle jäi hoidettavaksi kolme pientä lasta. Perhe asui edelleen Kasurilassa suvun talossa. Nyt talon numero oli 12, Jysänkoski, vanhalla numerolla tila Kasurila 5.

Kaksi naista. Magnus von Wright, 1857.
Museovirasto

Leskien selviytymisstrategia oli usein uusi avioliitto. Silja ei mennyt nopeasti uusiin naimisiin, mutta vuonna 1834 hän avioitui Taavetti Rautiaisen (s.1786) kanssa, hän oli itsellinen leskimies. Avioliitto ei ollut sopuisa, sillä kirkonkirjoissa Rautiaisen kohdalla on maininta, että häntä on varoitettu epäsovusta ja riitaisuudesta. Silja Kasurinen kuoli hermokuumeeseen 9.3.1849.

Sairastavuudessa oli selkeitä ylikuolleisuuden piikkejä Suomen sodan aikaan, 1830-luvun alussa ja vuosien 1866-68 nälkävuosina. On kuitenkin muistettava, että yksittäiset alueelliset tautiryöpsähdykset olivat jatkuva riesa. Ennen antibiootteja ja rokotuksia influenssa ja rokot tappoivat väestöä. Kansa puhui ”nälkäkuumeesta”. Oli huomattu, että katovuosina riittämättömän ravinnon heikentämät ihmiset kuolivat erilaisiin kuumetauteihin.

Tämän tarinan loppuun sopii vielä mainita, että Siljan ja Matin pojat, Pekka ja Jooseppi kuolivat molemmat nälkävuonna 1866. Jooseppi oli 44- ja Pekka 48-vuotias.

Lähteenä sukututkimusohjelma Geni, jossa tämä perhe oli tutkittu. Lisäksi käytin Kuopion maaseurakunnan kirkonkirjoja.