Isovihan kauhuja Jännevirralla ja Tuovilanlahdessa

 

Poltettu kylä, Albert Edelfelt 1878.

Suuren Pohjan sodan aikaan (1700-1721) venäläiset miehittivät Suomen alueen kokonaan. Pohjanmaa oli joutunut ottamaan vastaan valloittajien vihan kaikessa hirveydessään vuodesta 1714 alkaen. Siviiliväestö joutui siellä nykytermein sanottuna kansanmurhan kohteeksi. Silloin monet lähtivät pakoon kotikonnuiltaan Pohjois-Savoon, joka oli säästynyt systemaattiselta vainolta. Täällä venäläiset lähinnä hyödynsivät alueen resursseja ryöväämällä ”veroina” alueen talonpoikia. Tiettömien taipaleiden taakse valloittajan valta ulottui vai silloin, kun sotilaat tulivat kyliin.

Vuosina 1715-1721 täällä liikkui venäläisiä joukkoja verottamassa, heitä avustivat paikalliset lautamiehet, starostit. Yhteistoiminta oli varmasti pakon sanelemaa, sillä venäläiset ottivat haluamansa joka tapauksessa. Venäläisten lisäksi alueella oleskeli satunnaisesti Ruotsista lähetettyjä sotilasosastoja tukemassa paikallisia sissejä (kivekkäitä). Ruotsin sotilasosastot toiminnasta esimerkkinä olkoon lippumies Juhan Husson toiminta Jännevirralla kesällä 1716. Husson joukot olivat tulleet Suomeen Gävlestä.

Husson joukko-osasto oli saanut tiedon, että sotilaskarkuri Juhan Niskanen piilottelisi sukulaisensa Pehr Niskasen torpalla. Sotilaiden tarkoitus oli hakea näitä miehiä takaisin palvelukseen (tai rangaista heitä). Kun Pehr Niskanen ei kerrtonut sen paremmin karkurin kuin karjansa olinpaikkoja, tuikkasi Husso torpan rakennukset tuleen. Tosin hän kielsi polttaneensa mitään 1731, kun asiaa käräjillä Kuopiossa käsiteltiin. Hän arveli Pehrin itse polttaneen rakennuksensa. Niskanen ei saaanut korvauksia tuhoista, koska silminnäkijöitä ei ollut.

Husso oli myös ryöstänyt Nilsiän niinimäkeläiseltä Juhana Savolaiselta ja Rissalan Pekka Hämäläiseltä markkinakuormasta 72 leiviskää voita ja kaksi pukkia. Husso kuljetti saaliinsa Vuolijoelle siellä majailevien sissien muonaksi. Olli Backström on sanonut, että sotaa 1600-luvulla saattoi kuvata sotilaiden (omat tai vieraat) ja talonpoikien välisenä kamppailuna resursseista. Koska armeijat huollettiin suoraan kentällä väestöltä oteuilla ruuilla ja rehuilla, niin näkemys oli varmasti usein perusteltu.

Tuovilanlahdessa Maaningalla Pohjanmaan kauhut näkyivät pakolaisina. Aviopari Malin Juhontytär ja Juhan Jaakobinpoika Nivalainen tulivat Nivalasta, Kalajoen pitäjästä Olli Tuovisen taloon 1716. Venäläiset olivat tuhonneet pariskunnan koko omaisuuden, joten he työskentelivät Tuovisella piikana ja renkinä. Ruotsalainen joukko-osasto löysi Nivalaisen Tuovilanlahdesta ja pakotti mukaansa sotilaaksi. Hän joutui pohjanmaalaisten joukkojen mukana ensin Ruotsiin ja sitten pahamaineiselle Norjan sotaretkelle. Nivalainen kotisi sinne.

Tapani Löfving oli yksi Isovihan sissejä.
Nykyisin sissien toimintaa pidetään 
lähinnä ryöstelynä, joka ei sodankäyntiin 
juuri vaikuttanut.

Malin Juhontytär jäi yksin Savoon. Elokuussa 1719 kivekkäät eli sissit tulivat Tuovilanlahteen. Väki pakeni metsiin, mutta Malin jäi sotilas Mikko Narsakan (ehkä inkeriläinen nimi) kynsiin. Toisen sotilaan avustuksella Malin oli viety tupaan, sidottu sänkyyn ja hiljennetty peitteellä. Tämän jälkeen Narsakka raiskasi Malinin.

Asiaa käsiteltiin Kuopion talvikäräjillä 1723. On varmaa, että venäläiset sotilaat raiskasivat naisia Pohjois-Savossa, kuten muuallakin maassa. Mutta ne teot eivät näy välttämättä tuomiokirjoissa, koska syytettävät olivat poissa maasta. Malin oli synnyttänyt lapsen keskosena keväällä 1720. Lapsi kuoli pian synnytyksen jälkeen. Tämän todistivat Olli Tuovinen, Risto Ruuskanen, Gabriel Tuovinen, Risto Rönkä ja Pertti Ryynänen. Oikeudenkäynti oli järjestetty sen vuoksi, että Malinin maine puhdistettaisiin. Aviottoman lapsen synnyttäminen oli rikos, josta silloisen lain mukaan annettiin naimisissa olevalle naiselle ankara rangaistus.

Malinilta kysyttiin oliko hänelle tullut näkyviä vammoja, huusiko hän apua, kuuliko tai näkikö kukaan tapahtumia? Kylä ja talo oli tyhjillään, eikä apuja ollut saatavilla. Täkki oli peittänyt suun, joten huutaa ei voinut. Mustelmiaan malin oli näyttänyt ja tapahtumasta kertonut Tuovisen talon emännälle Kaarina Ryynäselle. Ryynänen oli kuitenkin oikeudenkäynnin aikaan jo kuollut, joten häntä ei oikeudessa voitu kuulla. Raiskaajansa nimen Malin sanoi kuulleensa puoli vuotta myöhemmin eräältä sotilaalta, joka oli ollut kylässä tapahtumien aikaan. Oikeudenkäynnissä useampi todistaja kertoi kuulleensa tarinan raiskauksesta. Kirsti Mähönen oli auttanut Malinia synnytyksessä keväällä 1720. Hänellekin Malin oli kertonut väkisinmakuusta.

Naiset joutuivat ankaran tutkinnan kohteeksi, kun sukupuolimoraalia kytättiin. Tuolloinen oikeudenkäytäntö vaati rikosasioissa silminnäkijöitä, vähintään selkeitä kuulohavaintoja, että tuomioita olisi saatu. Niinpä mustelmat eivät riittäneet todistamaan raiskausta. Olli Tuovinen todisti vaimonsa Kaarina Ryynäsen puhuneen Malinin mustelmista ja raiskauksesta. Mutta silti oikeus katsoi, että Malin oli tuomittava salavuoteudesta sakkoihin ja kirkkorangaistukseen.

Lähteet

Pien-Savon tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, KO a:32 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1731-1731, tiedosto 51

Pien-Savon tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, KO a:23 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1723-1723, s. 294, tiedosto 165

Pien-Savon tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, KO a:23 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1723-1723, s.52, tiedosto 43

Salonheimo, Savon historia II

Bäckström, Suursodan unohdetut kasvot, naiset 30-vuotisessa sodassa

Jännevirta on nykyistä Siilinjärven kuntaa, vanhaa Kuopion pitäjää.