Matkanteon vaivoja Kuopion pitäjässä 1793, komissiomaanmittari suuttuu Kehvolla

 

Nykyihmisen ei ole helppo ymmärtää kuinka
tärkeää vesillä liikkuminen oli Savossa menneinä
vuosisatoina. Soutamaan opittiin jo lapsena.
Museovirasto

1700-luvun puolivälstä vakiintui Kuopion seudullekin kievarilaitos. Huomio on useimmiten keskittynyt maanteihin ja hevoskyyteihin. Kuitenkin liikkuminen vesiä pitkin säilyi kesäisin ylivoimaisena liikkumismuotona pitkälle 1800-luvulle asti. Tiet olivat sään ja epäsäännöllisen hoidon raiskaamia ja kyyti niissä otti koetteli takapuolen kestävyyttä. Toista oli edetä sinisiä järvenselkiä rivakoiden soutajien kyydissä.

Niinpä matkalaiset, jotka pyrkivät Kuopiosta pohjoiseen kulkivat usein Kehvon, Väänälänrannan ja Kurolanlahden kautta Maaningalle ja siitä Iisalmeen, Pielavedelle. Vuonna 1760 Kuopion kirkonkylässä päätettiin, että siellä on pidettävä kaksi soutajaa, jotka kuljettivat matkustavaisia pohjoiseen.ⁱ Sama sääntö lienee koskenut vesireittien kestikievareita. Jokaisessa kestikievarissa oli päiväkirja, johon matkalaiset saivat kirjata valituksensa. Nimismies valvoi näiden päiväkirjojen avulla kestikievareiden toimintaa.

Komissiomaanmittari Israel Calonius (1748-1838) jätti syksyllä 1793 valituksen Kuopion voudille Anders Gönlundille, sillä Caloniusta oli hänen mukaansa virkamatkalla palveltu huonosti ja kohdeltu vielä huonommin Kehvon kestikievarissa. Kievaria hoiti Matti Väänänen (1751-1821).ⁱⁱ Alkuun on vielä sanottava, että riitapukarit tunsivat varmasti toisensa, sillä Calonius oli toiminut maanmittarina alueella jo vuodesta 1776. Savossa oli menossa isojako, maanmittaajat olivat suhanneet pitäjiä jo 1770-luvun puolivälistä.ⁱⁱⁱ Katsotaanpa ensin Caloniuksen tarina, joka luettiin käräjillä.^iv

Ensimmäinen väli Kurolanlahdesta Väänälänrantaan. 
Matka-aika hyvinkin kolme tuntia kahdella soutajalla.
Kartta Tapio Nykyri.

Komissiomaanmittari oli työskennellyt varhaisesta aamusta Kurolanlahdessa Tuovisen talossa perjantaina 19.7.1793. Siellä oli ilmeisesti pidetty kokousta, sillä Caloniuksen kanssa yhtä aikaa venekyytejä tarvitsivat lääninkirjuri Gustaf Kepplerus, varalääninsihteeri Johan Bäck ja kauppias Mikael Dhyr. Päivän päätyttyä edellä mainitut herrat liikkuivat Caloniuksen edellä kohti Kuopiota. Niinpä hän sai Väänälänrannan kestikievarista vain yhden soutajan kuljettamaan häntä Kehvolle. Hän kertoi soutaneensa itse apuna, että matka joutuisi nopeammin. Väänälänrannasta Kehvolle matka oli noin 11 m. Soutajana Caloniuksella oli piika Maria Kejotar.^v

Ote Kuopion pitäjän kartasta 1915. Matti Väänäsen kievaritalo oli ilmeiseti Kehvonsalon vieressä, kartassa merkitty Huttula.

Maanmittarilla oli kiire, sillä hänen oli vietävä perjantaina Toivalan kestikievariin Keyrityn alueen kartta. Hänen kollegansa Anders Röstedt toimitti isojakoa Nilsiän Suojärvellä ja kartta olisi saatava joutuin sinne. Kun Calonius tuli väsyneenä ja nälissäänkin Kehvon kestikievarille vähän ennen kymmentä illalla. niin talossa ei ollut ketään aikuista näkyvillä, vain kaksi lasta pihamaalla. Aikansa huhuiltuaan matkalainen näki vanhemman naisen tulevan maitoastian kanssa lehmiä lypsämästä, Calonius kysyi soutajia. Nainen oli Lauri Väänäsen leski Anna Korhotar, joka kertoi koko talon väen olevan metsässä töissä.

Korhotar lähti pois paikalta, eikä Calonius tiennyt mitä tehdä. Samassa kuitenkin talon väkeä alkoi tulla pihaan. Isäntä Matti Väänänen alkoi palvella Caloniusta. Kärsimätön ja kiireinen matkalainen vaati äkkiä soutajia, sillä nyt tuvassa oli 10-12 miestä. Väänänen sanoi, että pitää tässä ensin vähän levätä ja syödä. Arvatenkin talon väkikin oli päivän töistä väsynyt. Calonius väitti Väänäsen puhutelleen häntä epäkohteliaasti, eikä sanonut "herra" Caloniukseksi. Kun matkalainen oli vielä pyytänyt kolmannen soutajan, oli Väänänen kieltäytynyt siitä. Vaikuttaa siltä, että Calonius oli kokenut tulleensa nöyryytetyksi talonväen edessä.

Lopulta Väänänen oli Caloniuksen mukaan järjestänyt soutajat ja veneen, mutta sanonut samalla; ”Perkele sinusta huolikoon, männään ja sumpataan ruoka perseisiimme, saapa sitten nähdä kuinka tässä käy!”^vi Calonius pääsi Toivalaan seuraavan vuorokauden puolella. Toivalaan Kehvolta oli vähintää se kahden tunnin soutaminen, ehkä enemmänkin. Valituksessaan hän vielä sanoi, että hänen viranhoitoon liittyviä tavaroita oli tuotu vasta seuraavana päivänä Toivalaan. Caloniuksen soutivat torpparin pojat Räimältä, Taavetti ja Paavo Vidkopp.

Valituksessaan Calonius muistutti, että hän oli tärkeällä virkamatkalla, jolloin olisi erityisen tärkeää palvella vitkastelematta. Ja toinen valitus liittyi siihen, että isäntä oli ollut hänelle tyly ja epäkohtelias. Voi olla, että osallistuminen soutamiseen Väänärannasta Kehvolle ei myöskään ollut mielialaa kohentanut.

Valitusta käsiteltiin kaksilla käräjillä, sillä ensimmäisellä kerralla todistajat eivät olleet paikalla ja Matti Väänänen kiisti Caloniuksen väitteet. Todistajat kertoivatkin sitten varsin erilaisen tarinan.

Anna Kejotar kertoi, että Anna Korhotar oli heti lähtenyt heti Caloniuksen tultua Väänästen pihamaalle hakemaan soutajia naapuri Zacheuksen talosta. Hän oli kuitenkin kääntynyt matkalta takaisin, kun talonväki tuli vastaan. Kejottaren mukaan Calonius ei ollut pyytänyt suurempaa venettä tai kolmatta soutajaa. Kejotar ei myöskään ollut kuullut Väänäsen puhutelleen Caloniusta epäkohteliaasti. Lisäksi hän sanoi, ettei maanmittarilla ollut Väänälänrannasta lähdettäessä mittapöytää tai merkkiseivästä mukana. Ne haettiin hänen mukaan seuraavana päivänä Pulkonkoskelta.

Maanmittarin välineitä, mittapöytä, tähtäinviivain,
harppi ja pieni kompassi. Kuva kirjasta Huhtamies, Maan
mitta, maanmittauksen historia Suomessa 1633-2008.

Vidkoppin veljekset kertoivat myös, että Calonius oli saanut vaaditun kyydin, sää oli hyvä eikä isompaa venettä tai useampia soutajia tarvittu. Komissiomaanmittarin valitukselle ei jäänyt oikein mitään perustetta. Oikeus katsoi, että Calonius oli saanut riittävän nopeasti kyydin, hänen odotusaikansa Kehvolla oli todistajien mukaan ollut noin tunnin verran. Matti Väänänen vapautettiin kaikista syytteistä.^vii

Komissiomaanmittari Calonius oli tehnyt jo kuusi tuntia matkaa Kurolanlahdesta tullessaan Kehvolle. Sitä ennen hän oli työskennellyt omien sanojensa mukaan kella viidesta alkaen aamulla töissään. Voidaan olettaa, että hän oli väsynyt tullessaan, kun seisoskeli yksin tyhjällä kestikievarin pihalla ja Anna Korhotarkin oli hävinnyt sanaa sanomatta pois paikalta. Sitten paikalle tulee talonväki, joka on varmasti myös väsynyt päivän uurastamisesta. Kohtaaminen on lähtenyt ilmeisesti heti alusta huonoon suuntaan. Väsymys riittää selitykseksi, mutta voi mukana olla ripaus säätyerojen tuomaa kitkaa. Sen verran loukkaavaksi Calonius oli tulkinnut Väänäsen epäkohteliaisuutta tai vitkastelua soutajien järjestämisessä.

Isojakotoimitukset eivät myöskään aina sujuneet mutkattomasti ja toimituksiin liittyi kuluja, joten talonpojilla saattoi olla jotakin hampaan kolossa mittareita vastaa. Näitä kievarikyytejä käyttivät käytännössä vain virkamiehet ja kauppiaat. Tavallinen rahvas huolehti kyydeistään omin voimin. Kievarinpitäjä sai verohelpotuksen toimestaan, mutta voi kuvitella, että niin hevosten kuin soutajien hommaaminen kävi voimille. Tässäkin tapauksessa kyydin tarvitsijoita oli ollut päivän aikana useita.

Kiitos Ville Pekka Kääriäinen vanhan tekstin lukuavusta ja Tapio Nykyri soutuavusta.

iWirilander, Savon historia III, Savo kaskisavujen kautena 1721-1870,

iiTalo oli Kehvo 2, nykyinen Huttula Kehvonsalon kupeessa.

iiiAkatemiasampo https://akatemiasampo.fi/fi/people/page/p8819/table

ivPien-Savon renovoidut tuomiokirjat, varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1794-1794, KO a:114, s.1479

vMahdollisesti 13.6. 1767 Pöljällä syntynyt: https://www.geni.com/people/Maria-Keijonen/6000000210489775869

viPien-Savon renovoidut tuomiokirjat, varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1794-1794, KO a:114, s.1480, Tekstikohta on epäselvä, mutta perkele ja persesilmä sen verran hyvin erottuu, että Calonius väittää Väänäsen puheen olleen todella epäkohteliasta.

viiPien-Savon varsinaisten asioiden renovoidut tuomiokirjat 1794-1794, KO a:115, s. 580