Gadgetissa oli virhe

perjantai 8. helmikuuta 2013

Piikomaan!



Vasemmalta Riikka Toivanen (Rissanen), Maria Toivanen (Räsänen) ja Hilma  Myöhänen (Roivainen).  

Maria Toivanen syntyi 22.7. 1897 Pöljällä. Hänen kotinsa oli Vilholan mäkitupa nykyisen Mehtomäentien varrella. Perheessä oli neljä lasta, Ville, Taavetti, Riikka ja Maria. Mäkitupalaisen tyttärenä Maria oppi jo lapsena tekemään kaikkia karjan- ja kodinhoitoon liittyviä töitä. Leikkiin ja lauluun ei vuosisadan alussa työväen lapsilla jäänyt paljonkaan aikaa.

Johanna Korhonen Saarismäestä osasi jo 6-vuotiaana lypsää lehmiä. Lapset tekivät pienestä pitäen töitä, joita heidän oletettiin tekevän myös myöhemmin elämässään. Maija Ollikainen kertoi lähteneensä jo lapsena paimeneen ja työelämään. Ensimmäisessä palveluspaikassa ei annettu ruokaa riittävästi. Seuraavassa paikassa oli kiukkuinen emäntä, mutta hyvä ruoka. Siellä Maija viihtyi! "Oon vaikka aijan vittaksena, kuhan suan ruokoo."

Tyttöjen todennäköinen työ oli piikominen. Maria Toivanen lähti Kolmisopelle Koivulan tilalle 15-vuotiaana. Silloin oli vuosi 1912.

Koivula oli iso tila. Marian pääasiallinen työ oli karjanhoito. Pelkästään lehmiä talossa oli 40. Kaksi karjapiikaa ja talon väki lypsi lehmät jopa neljä kertaa päivässä! Talvella lypsettäviä oli vähemmän. Mutta millainen oli vuosisadan vaihteessa piian työpäivä?

Maria nukkui tuvan lattialla oljilla, kuten muukin palvelusväki. Tuvassa oli yksi sänky, joka oli varattu vanhimmalle rengille. Isäntäväki nukkui kamareissa. Isäntä tuli herättämään  kolmelta aamulla. Piiat siivosivat pikaisesti tuvan ja sitten lähdettiin navettaan. Siellä luotiin lanta, ruokittiin lehmät ja lypsettiin ne. Noin yhdeksältä työväki sai aamuruuan.

Aamupäivällä tehtiin talon töitä. Tiskattiin, kannettiin puita, leivottiin leipää. Koivulassa leipää tehtiin kahdesti viikossa. Emäntä teki taikinan ja piiat leipoivat ja paistoivat. Lisäksi piiat korjasivat vaatteita, neuloivat, karttasivat villoja ja kutoivat mattoja yms. Piiat myös siivosivat.

Pyykin pesu oli tavattoman vaivalloinen työ sata vuotta sitten. Koivulassakin tehtiin työläästi eläinten rasvoista ja lipeäkivestä pesuaine. Pyykkiä pestiin saunassa ja sieltä ne kuljetettiin hevosella järvelle, jossa vaatteet huuhdottiin. Maria sanoi, että palelsi niin, että meinasi kynnet irrota! Järveltä pyykki tuotiin taloon, jossa se vielä huuhdottiin lämpimällä vedellä.

Piiat tekivät myös lujasti töitä viljankorjuusssa ja heinätöissä. Sontatunkion levittely oli myös aivan tavallista työtä naisillekin.
Holopaalan karjaa Pohjolanmäeltä.
Viimeinen lypsy Koivulassa oli noin kello kahdeksan aikaan illalla. Kahdeksan tunnin työaikalaki säädettiin Suomessa 1917. Maataloudessa se ei toteutunut pitkään aikaan. Vuodenkierto toi palvelusväen työhön ja työaikaan muutoksia ja rytmiä. Päivät olivat erilaisia, mutta aina pitkiä.

Silti nuorten piti saada välillä tanssiakin! Maria Toivanen kävi tanssimassa Pöljän työväentalolla. Kolmisopella oli mahdollista ilakoida myös Salomo Savolaisen talossa. Jalan kuljettiin pitkät matkat. Nuorten seura ja tanssin ilo voitti väsymyksen. Maria sanoi, että isännillä oli taipumus tulla herättämään vieläkin aikaisemmin, jos oli tansseissa käynyt!

Maria Toivasen haastattelusta välittyi myös se, että palvelusväen ja isäntäväen suhde oli muutakin kuin palkkasuhde. Rengit soittivat suutaan isännälle, kun olivat eri mieltä. On myös muistettava, että isoillakin tiloilla isäntä ja emäntä osallistuivat työhön ja touhuun palkollisten rinnalla. Työt jaettiin, työn tulokset menivät tietysti taloon. Mutta kovin kiukkuisesti ei savolaisenkaan isännän kannattanut piikojaan ja renkiään käsitellä. Samaa taloa kun asuttiin ja aika usein samassa pöydässä syötiin. Tosin Koivulassa isäntä ja emäntä söivät kamarissa, muu väki tuvassa.

Maria teki töitä useilla eri tiloilla. Elämä tietenkään ollut pelkkää työtä. 1920-luvun alussa hän oli Koivumäen Topilassa piikana. Siellä hän tutustui Olli Räsäseen.  Eikä aikaakaan, kun pariskunta nousi junaan Pöljän pysäkiltä ja matkusti Kuopioon. Oli päätetty ostaa kihlat!

Pääsiäismaanataina 1924 syötiin ja juotiin Marian ja Ollin kuuliaisia Pöljällä. Sen jälkeen mentiin työväentalolle tanssimaan. Varsinainen vihkiminen tapahtui kesällä Siilinjärvellä pappilan ”keittiössä”.
Ensin vihkipari meni aamulla hevosella kirkolle. Kirkontoimituksen jälkeen pappi, oletettavasti kirkkoherra Väinö Reunanen, sanoi hautaavansa ensin yhden vainajan. Hän pyysi Mariaa ja Ollia odottamaan pappilassa.

Marialla oli vaalean sininen mekko. Tuolloin ei ollut tapana käyttää huntua tms.  Pariskunta ei myöskään kuvauttanut itseään seremonian jälkeen.

Olli Räsäsen kotona Koivumäessä vihkiparia odotti hääväki. Ollin isä oli pessyt riihen, että häitä voitaisiin tanssia. Hanuristeja oli oikein kaksin kappalein: Taavetti Hartikainen ja Hannes Kokkonen. Räsäsen perheeseen oli selvästikin saatu mieleinen miniä.  Tanssi jatkui aamupuolelle yötä. Kauempaa tulleet vieraat jäivät yöksi.

Sitten alkoi arki. Maria sanoi, että sitten ”olin niin kuin palveluspaikassa.” Tartuttiin taas töihin, mutta nyt miniänä. Maria oli miniänä Räsäsillä kolme vuotta, sitten Olli lähti Hyvinkäälle Villatehtaalle töihin. Maria meni lasten kanssa perässä. Töitä olisi ollut, mutta pariskunta ei viihtynyt. Oli ”lakkoja ja levotonta menoa, miehet oppi siellä viinaa juomaan.”

Maria ja Olli palasivat Koivumäkeen. Heistä tuli pienviljelijöitä.


Keskellä Riikka Toivanen, istumassa Kusti Roivainen. Kuva otettu Viipurissa 1910-luvun alussa.
Lähteenä on käytetty Maria Räsäsen haastattelua 24.9.1978. Haastattelijana Sirpa Ruotsalainen. (Kotus) sekä Johanna Korhosen haastattelua 11.8.1982. (Kotus), Maija Ahvenaisen haastattelu v. 2000. Haastattelijana Nestori Halonen. Kuvat: Irma Roivainen ja Nestori Halonen, Kirsti Holopaisen arkisto.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti