Juuret Pöljällä

Roivaiset ilmestyivät näille seuduille 1600-luvun alkupuolella. Iisalmen ensimmäiseksi kirkkoherraksi määrättiin Niilo Pietarinpoika Roivan eli Roivainen 1620-luvulla. Kirkkoherralla oli puolisonsa Marketta Matintyttären kanssa kahdeksan lasta. Tästä alkoi Roivaisten tarina Pohjois-Savossa.

Oikeastaan kirkkoherra asui Lapinlahdella, Ollikkalan tilalla. Niilo Pietarinpoika kuoli  vuonna 1654. Kahdeksan lapsen jälkeläisistä syntyi Karjalan ja Savon sukuhaarat.

Matti Roivainen syntyi n.1650. Hän oli tilallinen Mikkajärven kylän tilalla n:ro 1. Hänen puolisonsa oli Marketta (Margareta) Kotilainen. Mikan tila pysyi suvun hallussa, mutta pirstoutui perinnönjaoissa yhä pienemmiksi osiksi. Hänen poikansa Lauri (Lars) Roivainen (s. noin 1677) asui Mikkajärvellä. naimisissa Valpuri Juntusen kanssa. Lauri hukkui kevätjäihin 18.5.1732.

Laurin poika Juho Roivainen syntyi vuonna 1724. Hän asui Mikkajärvellä ja oli naimisissa Riitta Kuosmasen kanssa. Juho kuoli halvaukseen 14.10.1801. Heidän poikansa Lauri syntyi vuonna 1753. Lauri oli talollinen Jussilan tilalla nro 3. Tila oli 1/4 vanhasta Mikkajärven tilasta nro 1. (Nro 1 on nykyisin Pirilä). Laurin puoliso oli Inkeri Miettinen. 

Kun Lauri Roivainen kuoli kuumeeseen 1833, hänellä oli enää ¼ vanhasta päätilasta. Hänen poikansa Taavetti (David) Roivainen koki kai elon Mikalla hankalaksi, koska myi tilansa Jussila n:ro 3 ja muutti 1843 Kuopioon. Taavetin ensimmäinen puoliso Katriina Hartikainen oli kuollut keuhkotautiin jo kolme vuotta avioliiton solmimisen jälkeen. Taavetin toinen puoliso oli Kaisa (Eevantytär) Toivanen.

Taavetti palasi Kuopiosta takaisin tilalliseksi Hamulaan. Hän oli joutumassa  köyhtymisen kierteeseen. Vuonna 1852 löydämme hänet Pöljältä, jossa hän on puolisoineen ja perheineen Mattilan tilan mäkitupalainen.

Mäkitupalaisella oli oma asunto ja sen yhteydessä vähän peltoa. Elannokseen mäkitupalaisen oli tehtävä töitä myös muualla. Taavetti Roivainen kuoli 1856 horkkatautiin. Isoukkini Taavetti (David) Roivainen oli kolmevuotias, kun hänen isänsä kuoli.

Perhe oli ajautunut loiseksi Aholan tilalle n:ro 6. Sieltä leski Kaisa Toivanen muutti perheineen Ranta-Ahon tilalle. Loiset asuivat tupien nurkissa, saunoissa tms. asunnossa. Loisilla oli usein omaa omaisuutta, esimerkiksi lehmä. He tekivät talon töitä ja maksoivat sillä asumisesta.

Kuvaamani tarina tilallisesta loiseksi ei ollut ainutlaatuinen Savossa 1800-luvulla. Väkiluku kasvoi nopeasti. Savossa ei ollut teollisuutta tai siirtolaisuutta, joka olisi  tämän liikaväestön imenyt muualle. Yhä isompi väkimäärä jakoi samoja resursseja. Maatalous oli kehittymätöntä ja sadot epävarmoja.

Taavetti oli nimi, joka siirrettiin sukupolvelta toiselle. Tämä toinen Taavetti Roivainen oli siis isoukkini (1853-1924). Hänen piti aloittaa lähes pohjalta. Hän meni naimisiin Wilhelmiina Lipposen kanssa vuonna 1872. Lapsia syntyi kaiken kaikkiaan yhdeksän. Sekä Taavetti että Wilhelmiina osasivat lukea ja kirjoittaa. Tämä ei ollut ollenkaan itsestään selvää 1800-luvun puolivälissä syntyneiden ikäluokassa Savossa.

Taavetti Roivainen ja Wilhelmiina Lipponen

Vuoteen 1880 perhe eli mäkitupalaisena Pulasteen tilalla. Sen jälkeen Taavetti ja Wilhelmiina aloittivat Laurilan talon torpparina Saarismäessä. Oheisissa valokuvissa näkyy talon pihapiiri. Heidän torpankontrahtiaan ei ilmeisesti uusittu ja he  menettivät torpan. Tässä Taavtin ja Wilhelmiinan rakentamassa savutuvassa asuttiin aina vuoteen 1962 saakka! Se saattaa olla Suomen ennätys.

Saarismäen savutupa pihapiireineen 1950-luvulla kuvattuna.

Taavetti Roivainen kuoli vuonna 1924. Tuolloin hän oli tilanvuokraaja Hoikilla. Pariskunta oli onnistunut nostamaan perheen elintasoa. Lapsista Kusti Roivainen oli syntynyt 6.9.1889. Hän teki töitä isänsä vuokratilalla. Kustin vanhempi veli Pekka Roivainen oli renkinä Pulasteen talossa vuosina 1896-99. Pekka muutti myöhemmin Lapinlahdelle. Kusti koki elämäntilanteensa sen verran varmaksi, että avioitui vuonna 1914 Anna Helena Sirviön kanssa.

Kusti Roivainen ja Anna Helena Sirviö 1914

Anna Helena oli piika. Sukutarina kertoo, että Kusti olisi ihastunut lähinnä Anna Helenan ahkeruuteen ja työtaitoihin! Kustin ja Anna Helenan perheeseen syntyi kolme lasta: Helvi 1917, Viktor 1920 ja Väinö 1922. Kustista on kylän tarinoissa välittynyt vakaan, työteliään ja asiansa hoitavan miehen maine. Toisaalta Kusti oli tosikko ja melkoinen kotityranni, mutta ei siitä enempää tässä yhteydessä.

Isänsä kuoleman jälkeen veljekset Taavetti ja Kusti Roivainen vuokrasivat yhdessä Hoikin tilaa. Vuonna 1931 Kusti osti Päivärinteen Hoikilta. Tämän sukuhaaran perillisiä asuu vielä paljon Pöljällä.

Helvi Roivainen ja Anna-Helena Roivainen Päivärinteellä Hoikilla
1930-luvulla.

Oma isäni oli Viktor Roivainen. Helvi Roivainen avioitui Paavo Turusen kanssa 1948. Väinö Roivaiselta ei jäänyt perillisiä, sillä hän kaatui jatkosodassa 26.7.1944.

Taavetti ja Hilma Roivaisen perheeseen syntyi kolmetoista lasta. Taavetti asettui Kolmisopelle, Syrjän tilalle. Hänen poikansa Taavetti Roivainen (1920-1944) kaatui jatkosodassa 31.7.1944. Häneen tietääkseni katkesi myös Taavetti-nimen antaminen suvussa.

Väinö ja Taavetti Roivainen. Serkukset, jotka kaatuivat  jatkosodassa.

Hidasta ja sitkeää nousua. Sinnittelyä ja kovaa työtä. Pöljäläinen tarina. Savutuvan haju voi olla lähempänä kuin arvaakaan.

Lähteet. Roivainen-Roivas-Roivanen sukukirja, Uutis-Jousi 14.10.1993. Kari Roivaisen kuva-arkisto, Irma Roivaisen kuva-arkisto.