Torpan katselmuksia Pöljällä 1910-luvulla

Jussila Pöljällä oli vuosisadan vaihteessa yksi kylän suurimpia tiloja. Pelkästään peltoa ja niittyjä tilalla oli 70 hehtaaria, lehmiä pidettiin parhaimmillaan 30-40 kpl. Ajan tavan mukaan tilan omaisuuteen luettiin myös vuokraviljelijät. Oli Välimäen, Syrjänmäen ja Lahdentauksen mökit. Uuhimäellä oli pieni ja suuri torppa ja lisäksi vielä Pitkänpään mäkitupa. Kaikkien vuokrasopimukset olivat suurin piirtein samanlaisia

Adam Martikainen oli Jussilan tilan torppari Uuhimäessä. Hän oli suullisella sopimuksella tullut torppariksi v. 1889. Sopimukset solmittiin yleensä 25 vuodeksi. Torpparit olivat vaatineet jo pitkään, että sopimukset olisi laadittava vähintään 50 vuotta kestäviksi. Nyt sopimus oli uusittava ja sitä varten toimitettiin torpan katselmus. Oli toukokuun 29. päivä 1913.

Martikaisen torpalle Maaningan Pöljällä oli kinttupolkuja pitkin saapunut monta miestä. Tietysti Jussilan talon isäntä, Nestor Halonen ja torppari itse olivat paikalla. Lisäksi tilaisuudessa oli mukana vuokralautakunnan jäsenet talollinen Erik Toivanen ja torppari Joel Eskelinen. Toimitusta johti lautakunnan puheenjohtaja Janne Kyyhkynen.

Martikainen oli raivannut raakaan metsään vähän peltoa ja niittyä. Lisäksi hän oli rakentanut itse kaikki rakennukset. Torpparit saivat käyttää isännän osoittamista paikoista metsää rakentamiseen, polttopuuksi ja laitumeksi.

Vuokrana Martikainen luovutti kolmasosan viljasadosta taloon. Lisäksi hän työskenteli kolme viikkoa vuodessa talon töissä. Yksi hevosen kanssa ja kaksi ilman. Lisäksi hänen piti toimittaa taloon viisi syltä halkoja vuodessa.

Perälän tupa Pielavedellä. Ahti Rytkönen.

Millaiset pytingit torppari Adam Martikainen oli Uuhimäkeen saanut rakennettua 24 vuoden aikana? Hänellä oli savutupa, joka voisi olla oheisen kuvan mallinen. Talossa oli kolme huonetta, 54 neliötä, tuohikatto ja yksinkertaiset ikkunat. Katselmusmiehet merkitsivät rakennuksen huonoksi.

Lisäksi oli navetta, joka oli vähän yli 10 neliötä, ei ikkunoita ja korkeutta alle kaksi metriä. Kovin montaa lehmää tähän navettaan ei mahtunut! Lisäksi oli huonokuntoinen sauna ja kota sekä kaksi huonokuntoista latoa. Peltoja ja niittyjä ympäröivät pisteaidat. P

Kun lukee katselmusmiesten kuvausta pelloista, ymmärtää tilanteen. Torpassa oli hädin tuskin kolme hehtaaria viljeltyä peltoa. Kivirauniot kertoivat karua kieltä. Uuhimäessä ei helpolla vilja kasvanut. Katselmuksessa sopimus uudistettiin, mutta kovin hyvin torppari ei selvästikään menestynyt. Kaikki oli rempallaan.

Kuva Ahti Rytkönen

Sen sijaan Jussilan tilan toinen torppa Vellimäellä, Hökösen lammen lähellä oli isompi. Siellä katselmusmiehet kokoontuivat perjantaina kesäkuun 10. päivä 1910. Myös tällä torpalla oli suullinen sopimus vuodesta 1889.

Katselmuksessa mainittiin erikseen neljä peltoaluetta ja niitty. Torppari Pekka Savolaisen pihapiiriin kuului tupa, navetta, savusauna, lato, talli, aitta ja sikopahna. Näistäkin rakennuksista osa oli huonokuntoisia. Lisäksi Savolainen oli rakentanut kolme latoa ja riihen.

Savolainen luovutti kolmas osan viljasadosta ja teki neljä viikkoa ”possakkaa” taloon. Torppari oli saanut lisää niittyä ja sen vuoksi työvuokraa oli lisätty kahdella viikolla.

Vuokralautakunta merkitsi valtaosan molempien torpparien aikaansaannoksista huonokuntoiseksi. Rakennukset olivat lahoja, tuohikatot vanhoja ja pisteaidat rempsottivat. Kannattaa huomata, että Uuhimäen torpparin vuokra-aika oli loppumassa. Ehkäpä epävarmuus vuokrasopimuksen jatkosta vei intoa enempään rakennusten kohenteluun?

Kolmas osa tilan tuotosta meni vuokraan. Torppari oli kolmesta neljään viikkoa kiireimpään peltotyöaikaan isännän pelloilla. Miten siinä viljelet tai uutta raivaat? Lisäksi maataloudelle otollisimmat maat oli jo otettu viljelyyn. Uuhimäki oli raaka paikka.

Savossa isäntie ja torppareiden suhteet eivät olleet läheskään niin tulehtuneet kuin kartanoiden Länsi-Suomessa. Harva tilallinenkaan oli saanut Pöljällä nauttia sukupolvesta toiseen vakaata isännyyttä. Tämänkin katselmuksen isäntä, Nestor Halonen oli ollut Kievarin renki vielä 1880-luvulla!

Torpparit ja mäkitupalaiset tekivät taloihin myös palkkatyötä. He eivät suinkaan olleet kylän sosiaalisista kerrostumista heikoimmassa asemassa olevia. Loiset ja ”kylänloppulaiset” sinnittelivät vielä suuremmassa epävarmuudessa, osa aika ajoin kerjuulla.

Lähteet: Kuvat Ahti Rytkönen: Savupirttien kansaa. Rytkönen kuvasi 1920-luvulla Maaningalla ja Pielavedellä. Kuvat eivät ole Pöljältä, mutta edustavat hyvin tämänkin seudun asumuksia. Jussilan tilan torpan katselmusasiakirjoja. (Nestori Halosen arkisto)