Kamppailu köyhyyttä vastaan – Pöljän kansakoulu 1900-luvun alussa

Pöljän koululaisia 1922

Pöljän lapset laskettiin aika tarkasti 1920, kun kylään suunniteltiin uutta koulua.  Kylällä oli 242 alle 13-vuotiasta lasta. Vuosisadan alussa Pöljän kansakoulun oppilasmäärä vaihteli 30-50 välillä. Poikkeuksena lukuvuosi 1900-1901, jolloin peräti 80 oppilasta sai opetusta. Savon radan rakentaminen oli ehtinyt Pöljän kohdalle. Rakentajien lapsia tuli runsaasti kouluun, mutta tämä vaikutti vain yhden lukukauden oppilasmäärään.

Lukuvuonna 1895-96 oppilaita oli 29. Vuosikertomuksissa oppilaiden sosiaalinen tausta tilastoitiin. Heistä oli 12 talollisten, 5 käsityöläisten yms. ja 12 työväestön lapsia. Tyttöjä ja poikia oli lähes saman verran. Tosin kaikki oppilaat eivät olleet lapsia, vanhin oli jo 17-vuotias. Tämä oli tyypillistä koko vuosisadan alkupuolen kouluissa. Ikähaitari ulottui 7-17-vuoteen.

 

Kylä sai oman ”koulukartanon” syksyllä 1897. Nykyisen kotiseututalon (museonmäellä) paikalle rakennettiin koulu, jossa oli yksi iso luokkahuone, eteinen ja opettajan tilat. Uutteen kouluun oli tulijoita, sillä  oppilaita oli 50. Nyt tyttöjen osuus laski. Tämä trendi jatkui koko 1900-luvun alun. Tarkastelujaksolla 1895-1915 tilanne oli selvä: Poikia laitettiin kouluun tyttöjä enemmän.

Vuosisadan vaihteen lukuvuosiraportteja lukiessa kiinnittää huomiota se, että nälkä ja armoton puute oli aina läsnä. Opettajat joutuivat kirjaamaan taudit, puutteen ja nälän vuosikertomuksiinsa. ”Tavallista turvotustautia on ollut usein, mutta koulua ei laitettu kiinni.” Tämä tauti on suomeksi sanottuna nälkä. Lasten ravinnosta puuttui proteiinia. Se aiheutti nesteen kertymistä ja vatsan ja raajojen turpoamista.

Oppilaiden sosiaalinen tausta tilastoitiin. Noin kolmas osa oppilaista oli yleensä tilallisten lapsia. Lisäksi oli jokunen käsityöläisen ja ratavirkailijan lapsi. Ylivoimaisesti eniten koulussa oli tilattomien ja muun työväen lapsia. Tilastot kuvaavat kylän väestön sosiaalista koostumusta aika hyvin. Lisäksi tilasto kertoo kylän köyhimpien koulutusinnosta. Vuosisadan vaihteessa enemmistö koulun oppilaista tuli tilattomien ja työväestön perheistä. Varovaisesti voisi myös väittää, että köyhimmät laittoivat tyttöjä kouluun innokkaimmin.

Koulu yritti lievittää hätää. Vuosikertomuksissa mainitaan usein, että on hankittu vaatteita ja kenkiä lapsille. Lukuvuonna 1902-03 jaettiin 72 kg ruisjauhoja varattomille. Yksi koditon oppilas sai täyden ylläpidon lukuvuonna 1909-1910. Keväällä 1913 keitettiin kauraryynipuuroa 28 oppilaalle  yhdeksän viikon ajan, neljänä päivänä viikossa. Luulenpa, että opiskelumotivaatio on kohonnut kummasti!

Koululaisten kuolleisuus oli vuosisadan vaihteessa Suomessa vielä niin yleistä, että vuosikertomuslomakkeessa oli ”kuollut” yhtenä tilastoitavana asiana. Vuosina 1895-1902 Pöljän koulun oppilaista kuoli neljä lasta. Välillä koulu suljettiin kulkutautien takia pitkiksikin ajoiksi. Esimerkiksi 1909 syksyllä koulu oli suljettuna 18 päivää rokon takia.

Säännöllinen koulunkäynti häiriintyi joskus muistakin syistä. Opettajatar Fanni Blomqvist lähti toukokuussa 1900 ulkomaanmatkalle. Koulu laitettiin kolme viikkoa etuajassa kiinni! Suurlakon aikana 1905 Pöljälläkin lakkoiltiin neljä päivää. Ja 1913 keisarillinen Romanov-juhlien takia koulua ei ollut 6.-8. maaliskuuta.

Mitä tarvittiin koulun pitoon 1900-luvun alussa? Ensiksikin opettaja. Vuosisadan alussa pitkaikaisia opettajattaria olivat Fanni Blomqvist ja Ida Niiranen (Savolainen). Koulun ensimmäinen opettaja oli Maija Vainikainen. Naisopettaja oli kunnalle huomattavasti halvempi kuin miesopettaja. Olli Kyyhkynen aloitti 1911 ja hänen jälkeensä 1922 tuli opettajaksi Elsa Laitinen (Väänänen).

Toiseksi opetusvälineet: Suomen ja Euroopan kartta sekä pallokartta, harmooni, taulu, harppi, viivotin, osoitin (karttakeppi) ja pieni kirjasto. Kirjastossa oli noin sata kirjaa ja sitä täydennettiin rahatilanteen sen salliessa.

Luokan kalustuksena olivat tietysti pulpetit. Lisäksi oli kirjakaappi ja seinäkello. Oppilaat kutsuttiin välitunnilta sisään aisakellolla. Aluksi jokainen joutui hankkimaan oppikirjat itse, mutta sitten koulu alkoi lainata niitä. Vuonna 1909 mainittiin ensimmäisen kerran vuosikertomuksessa, että kaikki oppilaat saivat kirjat omiksi. Käytäntö jatkui muutaman vuoden, mutta sitten palattiin taas lainaukseen.

Kolmanneksi tarvittiin koulun johtokunta. Johtokunnalla oli oikeasti valtaa vuosisadan alussa. Johtokunta valitsi opettajat, valvoi koulun pitoa, huolehti kiinteistön kunnosta, antoi varoituksia ja tarvittaessa erotti oppilaita. Joskus johtokunta joutui puimaan jopa käsityönumeroita.

Ratavartija Valtonen valitti tyttärensä käsityönumerosta syksyllä 1917. Martta oli saanut isän mielestä liian huonon numeron, koska opettaja oli puolueellinen. Valtonen oli aktiivinen toimija Pöljän työväenyhdistyksessä, ehkä sen radikaalimpaa siipeä. Näkyisikö tässä hiven vuoden 1917 poliittinen jakautuminen? Johtokunta ei katsonut voivansa puuttua arvosteluun.

Pitkäaikaisia johtokunnan jäseniä olivat esimerkiksi tilalliset Juho Ollikainen, Erik Niskanen, Pekka Niskanen, Juho Väänänen, Aaro Rissanen. Ensimmäinen nainen johtokunnassa oli Maria (May?) Korhonen 1919.

Voimme huoletta sanoa, että 1910-luvulla ainakin puolet Pöljän lapsista jäi vaille säännöllistä koulunkäyntiä. Vuosikertomuksissa syitä tähän ei kaunisteltu. Koulumatka oli monelle lapselle liian pitkä. Toiseksi syyksi kirjoitettiin yksinkertaisesti köyhyys.

Koulutustahtoa oli, mutta ilman kenkiä ja lämpimiä vaatteita kouluun ei päässyt. Osa lapsista kärsi aliravitsemuksesta. Pöljän kansakoulu, opettajat ja koulun tukijat tekivät kuitenkin vaikeissa oloissa kovaa työtä kohentaakseen lasten elinoloja. Ratkaiseva parannus oli sitten 1922 uuden koulun perustaminen Pohjois-Pöljälle.

Pöljän 1897 valmistunut koulu. 

Lähteet: Pöljän kansakoulun johtokunnan pöytäkirjat 1898-1920, Pöljän kansakoulun vuosikertomukset 1895-1919, Sonninen&Sonninen: Pohjolanmäen koulun vaiheita vuosina 1922-1999. Pro gradu tutkielma, Kajaanin opettajankoulutuslaitos., Lappalainen: Jumalan vihan ruoska. Suuri nälänhätä Suomessa 1696-1697.