Itsenäistyminen ilman itsenäisyysjuhlia 1917

Ensimmäisen puolustuslinjan juoksuhautoja, joita Venäjä rakensi
1. maailmansodan aikana. Toivala, Siilinjärvi.
Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

Ensimmäinen maailmansota alkoi siis kesällä 1914. Siilinjärvellä se näkyi Toivalan vallitustyömaalla, paikalliset kävivät siellä töissä. Sodan aikana aktivistit pyrkivät yhteistyöhön Saksan kanssa. Haastattelutietona on, että kaikkeen ehtinyt Juho Savolainen olisi ollut jääkärivärväri täällä.[1] Agronomi Tatu Nissinen liikkui maatalousneuvojan työssään laajalti Itä-Suomessa. On mahdollista, että hän toimi aktivistien yhdysmiehenä alueella.

Tatu Nissinen, agronomi, pankinjohtaja, kansanedustaja.

Venäjän vallankumous maaliskuussa 1917 herätti suomalaisetkin poliittisesta horroksesta. Venäjän väliaikainen hallitus palautti Suomen autonomian ja perui autonomian vastaisesti säädetyt lait. Ennakkosensuuri poistettiin ja poliittiset vangit vapautettiin. Vuonna 1916 valittu eduskunta kutsuttiin ensimmäistä kertaa koolle. 

Siilinjärvelläkin työväenyhdistys järjesti 13.5. 1917 kokouksen, johon osallistui 130 henkilöä. Kokous lähetti Suomen eduskunnalle ja senaatille vaatimuksen työaikalain ja kunnallislakien uudistamisesta.[2] Myös torpparivapautusta oli seudulla odotettu vuoden 1907 vaaleista asti kiihkeästi.

Yleinen poliittinen tilanne tulehtui kesällä, kun Venäjän väliaikainen hallitus hajotti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit. Eri puolilla maata oli väkivaltaisiksi mellakoiksi kääntyneitä maatalouslakkoja, Siilinjärveltä ei muistitieto tai sanomalehdet kerro lakoista kesän 1917 aikana. Kevään vallankumousriemu alkoi kuitenkin kääntyä täälläkin ankaraksi vastakkainasetteluksi.

Siilinjärvellä Juho Savolaisen johdolla perustettiin 3.8. suojeluskunta palokunnan peitetoiminnan alle. Aloite oli tullut Kuopion aktivisteilta. Suojeluskunnan alkuvaiheissa syksyllä 1917 mukana olivat ainakin Ilmari Jääskeläinen, Emil Tuhkanen, Atte Rautiainen, Janne Savolainen, Martti Nuutinen, Helge Nykopp ja Hanne Toivanen, T. Räsänen ja E. Weisell.  Lokakuun lopulla 1917 pidettiin Ahmolla (Räsälässä?) kokous, jossa aseellista toimintaa suunniteltiin. Kaikki eivät aseistautumista kannattaneet. (Sojeluskuntalaisen lehti, 17.2.1921) 

Miehiä Siilinjärven suojeluskunnassa sisällissodan alkaessa oli 110, mutta osastolla ei ollut juurikaan aseita.[3]

Helge Nykopp, Harjamäen tilanhoitaja. Hän kuului Kuopion
suojeluskuntaan, kuten monet muutkin siilinjärveläiset.
Kuva Boström, Sankarien muisto.

Ilmari Jääskeläinen muisteli v. 1970, että Siilinjärvellä olisi alkanut jo 13.8.1917 naisten ensiapukurssit. Siinä olivat mukana Helmi ja Saimi Virtaniemi, Sohvi Väänänen, Aino Holopanen, Anni Lapveteläinen ja Arvida Tuomainen.

Suurlakko marraskuussa 1917

Ranta-Toivalan Uuhimäessä perustettiin Siilinjärven ainut punakaarti, mutta vasta myöhäissyksyllä 1917. Kaartin perustaminen liittyy sosialistien julistamaan yleislakkoon marraskuussa 1917. Poliittinen jännite oli kiristynyt äärimmilleen, sillä SDP oli menettänyt lokakuun vaaleissa ehdottoman enemmistönsä eduskunnassa, elintarvikepula aiheutti suoranaista nälkää köyhimmissä. On sanottu, että luottamus katosi Suomessa poliittisten ryhmittymien väliltä ja ”vihapuhe” sai vallan.

Sosialistit julistivat yleislakon, joka alkoi 14.11. keskiyöllä. Kuopiossa tehtaat pysähtyivät, rautatieliikenne loppui, puhelin ja lennätin olivat lakkolaisten valvonnassa Siilinjärvelläkin. Kirjapainot olivat lakossa, joten lehdet eivät ilmestyneet. Lakkovahdit liikkuivat punaisissa käsivarsinauhoissaan, osalla oli aseita.

Siilinjärvellä ja Pöljällä rautatievirkailijat kieltäytyivät yhteistyöstä lakkolaisten kanssa. Niinpä Siilinjärven asemapäällikkönä toimi lakkolaisten asettamana Weikka Venäläinen. Aseman sentraalia hoitivat Taavi Salin ja Antti Varonen.[4] Pöljän pysäkillä asemaa valvoi ilmeisesti Aaro Miettinen.[5] Rautatieliikenne oli pysähdyksissä. Niin sanottujen Haminan huligaanien väitettiin kuitenkin ajelleen junalla Kuopiosta tarkastamaan lakkotilannetta Siilinjärvellä. 

Väkivaltaisuuksista tai muista levottomuuksista ei ole tietoa Siilinjärven alueelta. 

Suurlakko syksyllä 1917 oli vedenjakaja, lakon aikana punakaartit syyllistyivät Etelä-Suomessa omavaltaisuuksiin ja jopa murhiin. Porvarillisten piirien pöyristys on helppo lukea lakon jälkeen lehdistä. Vaikka Kuopiossa tai Siilinjärvellä ei tehty murhia tms. niin pelkästään punakaartien tekemät kotietsinnät ja aseissa liikuskelu kaupungilla aiheutti vihaa ja pelkoa.[6] 

Toivalan työväenyhdistyksen jäseniä jäi myös kiinni viljavarkaudesta. Lappalaisen ja Laitisen tiloilta oli varastettu lakon alkajaiseksi 17 hehtoa ruista. Osalle punaisista vallankumous merkitsi ”tavaran tasaamista” takavarikoilla. Nolointa asiassa oli, että varkaat kuuluivat myös työväenyhdistyksen järjestyskaartiin. (Savo 22.11.1917)

Savo 22.11.1917. Laittomuuksia tapahtui, mutta syksyllä 1917
sanomalehdissä alkoi vakiintua molemmin puolin paisutteleva
ja provosoiva tyyli.

Eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyyden 6.12. 1917. Paikkakunnan lehdissä asiaa kommentoitiin kaikkea muuta kuin innostuneesti. Maan yleinen turvallisuustilanne ja järjestys oli järkkymässä perustuksiaan myöten. Tavallisten ihmisten tilannetta vaikeutti inflaatio, työttömyys ja elintarvikepula. Vasta tammikuussa, kun ulkovaltojen tunnustuksia itsenäisyydelle alkoi tulla, lehdet kirjoittivat asiasta enemmän.

Melko varmasti uskallan väittää, ettei Siilinjärvellä juhlittu Suomen itsenäisyyttä joulukuussa 1917 millään tavoin.

---

[1] Haastatteluaineisto 1970. Siilinjärven kotiseutuarkisto

[2] Siilinjärven työväenyhdistyksen pöytäkirjat 1917. Kotiseutuarkisto.

[3] Martti Nuutisen haastattelu 24.7.1970. Kotiseutuarkisto. Hersalo, Suojeluskuntain historia I, 567

[4] Hajamietteitä Pöljältä http://airaroivainen.blogspot.fi/2017/02/vallankumoushuumaa-ja-lakkoilua.html,

     Siilinjärven työväenyhdistyksen pöytäkirjat 1917, Kotiseutuarkisto.

[5] Haastatteluaineisto 1970. Kotiseutuarkisto.

[6] Sanomalehtiarkisto https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1288841/articles/2712617