Siilinjärveläiset sisällissodassa 1918 2

Janne Holopainen

Maaliskuussa 1918 Kuopion alueelta kerättiin joukkoja kutsuntojen kautta valkoisten armeijaan. Janne Holopainen Pöljältä lähti sotaan 1.4. 1918. Hänet, kuten muutkin ilmoittautuvat miehet otettiin vastaan Teollisuuskoululla. Varusteiden jaon jälkeen alkoi mutkallinen ja hidas rautatiekuljetus Pieksämäen, Jyväskylän, Haapamäen kautta Orivedelle. Sinne kuului tykkien jyly Tampereelta.

”Heitin olalleni patruunavyön sekä kiväärin ja läksin seutuja tarkastelemaan. Heti huomasin, että maa oli melkein vapaa lumesta ja leivo liverteli ilmassa. Kuljin läheiselle joelle erään torpan rantaan. Täällä sain eräältä vaimolta tietää, että seutu oli Vuohensillan kylää Messukylän pitäjää 3 kilometriä Tampereelta pohjoiseen.

Tämä seutu oli ollut ihan taistelun keskustana, sen huomasi heti sillä rakennukset olivat aivan kuulien repimät, autiot ja ryöstetyt. Telefoonipylväitä sekä metsän puita olivat kranaatit silponeet. Teiden varsilla näkyi ihmisten sekä hevosten ruumiita”.[1]

Messukylä 1918.

Kuopiosta tulleet täydennysjoukot eivät osallistuneet Tampereen valtaukseen, sillä kaupunki oli jo valkoisten hallussa.

Tampere 1918.

Joukot asettuivat Aaltosen kenkätehtaalle ja sodan kaameat jäljet kiinnittivät sielläkin Jannen huomiota. Hän vartioi punavankeja Tammelan torilla ja pääsi näkemään Mannerheimin lähietäisyydeltä, kun hänen komppaniansa komennettiin kunniavahdiksi rautatieasemalle. Saksan lähettiläs tuli Tampereelle tapaamaan ylipäällikköä.

Tämän jälkeen valkoiset keskittivät joukkoja Karjalan rintamalle, jonne Janne Holopainenkin joutui. Kuukauden päivät Mäntyharjun rintamalla taistelleet savolaiset ja täydennysmiehet liittyivät sodan lopussa Viipuria kohti hyökkääviin joukkoihin. Jannen päiväkirjassa alkaa näkyä uupumusta. Marssit liejuisilla teillä, valvominen ja ainainen liikkeellä oleminen kävi voimille.

”Tiistai 23. päivänä. Leivoset livertävät, peipposet sikertävät. Luonnossa näytti vallitsevan tyytyväisyys ja rauha, vaan ihmisten keskuudessa viha. Kuului kova taistelu Kämärällä.”[2]

Voikoski.

Siilinjärveläinen Otto Niiranen kaatui Voikoskella 14.4.1918.

”Tultuamme eräälle petäikköharjanteelle lähellä Voikosken tehtaita ja koskea huomasimme punikkien aikovan ryhtyä vastarintaan. Kaukaa näimme kuinka heitä juoksi tehdasrakennuksiin ja 15 miestä asettui etuvartioksi väijyksiin meidän puoleisellemme rannalla olevien halkopinojen taakse. Harjulta alotimme kiivaan tulen kivääreistä ja kuularuiskuista tehdasrakennuksia vastaan. Punikit vastasivat aika tavalla, ampuen järestään räjähtävillä kuulilla.”[3] Kun punaiset pyrkivät valkoisten asemiin, niin Otto Niiranen kohottautui varomattomasti seisaalleen ja sai luodin otsaansa.[4] Tässä samasta taistelusta raportoi myös Urho Kekkonen.[5]

Punaisten puolella taistelleista on hyvin vähän tietoa. Sotaan valkoisten puolella osallistunut Martti Nuutinen on kertonut kohdanneensa punaisten puolella taistelleen naapurinsa Janne Kockin Heinolan rintamalla. Miehet keskustelivat jonkin aikaa kivellä ja uhkasivat ottaa toisensa vangiksi. Nuutinen muisteli myös Kaarakainen-nimistä punaisten päällikköä.[6]

Aatu Väänänen, Atte Rautiainen ja Janne Holopainen taistelivat tiensä Viipuriin ja osallistuivat 1.5. voitonparaatiin kaupungissa. Taavetti Miettinen Hököseltä ei päässyt juhlimaan, sillä hän oli haavoittunut ja kuoli Viipurissa 3.5.1918. Hänet myös haudattiin sinne. Valkoiset toimeenpanivat Viipurissa ankara puhdistuksen, johon ainakin jotkut siilinjärveläisetkin osallistuivat.[7] Yksi teloitetuista oli Janne Rautiainen Hamulasta. Hänet ammuttiin kapinallisena 18.5.1918.

Janne Rautiainen
Itä ja länsi: Suomen työväen kuvalehti 1.9.1928.

Suurin osa miehistä kotiutui toukokuussa 1918. Jotkut jatkoivat, kuten esimerkiksi Atte Rautiainen Helsingin voitonparaatiin ja vartiopalvelukseen siellä. Aten tie vei sittemmin Aunuksen retkelle.

Atte Rautiainen Viipurissa 1.5.1918.

Kotona Siilinjärvellä haudattiin vainajia ja alettiin asettua rauhaan. Huhtikuun viimeisenä päivänä haudattiin Otto Niiranen ja Viljam Räisänen. Viljam oli toiminut kansakoulunopettajana Karjalassa Kurkijoella. Hän kaatui Muolaan Punnuksella 15.4.1918. Hänen vanhempansa Taavetti ja Maria Räisänen asuivat Siilinjärvellä. 

Viljam Räisänen. Boström, Sankareiden muisto.

Vainajat kannettiin rautatieasemalta suojeluskuntalaisten muodostamaa kunniakujaa pitkin hautausmaalle. Arkkujen edellä kannettiin kulkueessa suruharsoihin verhottua siniristilippua sekä paikkakunnan naisten suojeluskunnalle lahjoittamaa leijonalippua. Arkkujen jäljessä seurasi aseistettu suojeluskuntaosasto, torvisoittokunta surumarssia soittaen ja vainajien omaiset ja tuttavat, suojeluskunnan esikunta, laulukuoro ja suuri joukko yleisöä.[8]

Toivalan punakaartiin kuuluneen ja pitkän vankilatuomion saaneen Johan Petter Laitisen isä kuoli lokakuussa. Kuolinilmoituksessa sanottiin, että tämä kuoli ”pitempiaikaiseen suruun”.[9] Tapaus olikin erikoinen, sillä talollisen pojan harhautuminen punaisten puolelle ja vankilaan oli paikkakunnalla erikoinen tapaus.[10]

Savon Sanomat 3.10.1918.

Tämä teksti on jatkoa Siilinjärveläiset sisällissodassa postaukselle.

Kuva Voikoskesta on otettu blogista http://www.repovalkea.fi/2012/04/woikosken-ensimmaisen-kansakoulun.html

---

[1] Janne Holopaisen muistiinpanot v. 1918. Anna-Liisa Heikkisen kotiarkisto.

[2] sama

[3] Savotar 3.5.1918 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1293475/articles/3080643

[4] sama

[5] Kekkosen julkaistu tuotanto, http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/9766/TMP.objres.3475.html?sequence=1&isAllowed=y

[6] Haasattelut 1970. Kotiseutuarkisto.

[7] Atte Rautiasen kirjeet sodasta 1918. Puustellin talon arkisto/Pekka Rautiainen

[8] Savo 4.5.1918 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1289609/articles/3080645

[9] Savon Sanomat 3.10.1918 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1292109/articles/3080646

[10] Valtiorikosylioikeuden asiakirjat, Johan Petter Laitinen.