tiistai 18. elokuuta 2020

Ehdotetaan ammuttavaksi - August Roivaksen tiukat paikat Viipurissa 1918

 

Hannilan asemanseutu 1910-luvulla. Hannila sijaitsee noin 25 km
Viipurin pohjoispuolella Karjalan radan varrella. Viipurin
taistelun aikaan huhtikuussa 1918 Hannila oli valkoisten haluussa.

Vuoden 1918 sodassa henkikulta oli puolin ja toisin usein aika sattuman varassa. Valtiorikosoikeuksien asiakirjoista on mahdollista selvittää sukulaisten kohtaloa jollakin tavoin. Kuulustelupöytäkirjat, tuomiolauseet, virkatodistukset ja vangin maineesta annetut lausunnot kertovat karua kieltään aikakauden vihan ja pelon täyttämästä tunnelmasta.

August Taavetinpoika Roivas oli syntynyt 30.3.1890 ja kotoisin Viipurin pitäjän Kelkkalan kylästä. Asiakirjoista ei ilmene hänen vanhempiaan, mutta vuonna 1918 August asui puolisonsa Lyydia Pulkkisen kanssa Hannilan asemalla. Keväällä 1918 Lyydia oli raskaana, aiempia lapsia pariskunnalla ei ollut. Hän kävi päivittäin töissä Viipurissa Koneellinen Kiviveistämö Vainion Oy:ssa Viipurin eteläsatamassa.

Roivas oli liittynyt suurlakon aikaan Hannilan järjestyskaartiin sekä oli Hannilan työväenyhdistyksen jäsen. Keväällä kaartia, jota tuolloin kutsuttiin punakaartiksi johtivat Hannilassa Roivaksen mukaan T.A. Pajunen, Juho Nousiainen, A. Kurki ja Matti Lajunen. Lajunen oli August Roivaksen lankomies.[1] Roivas kertoi asioista kuulusteluissa kesällä 1918. On mahdollista, että August jo tuolloin tiesi, että Kurki ja Nousiainen[2] oli ammuttu toukokuun alun pikaoikeudenkäynneissä Viipurissa. Lankomies Lajunen oli myös vangittu, hän kuoli myöhemmin syksyllä Tammisaaren vankileirillä.[3] Lajusen valtiorikosoikeudenasiakirjoja en digitaaliarkistosta valitettavasti löytänyt.

Todistajan mukaan Viipurista soitettiin 26.1.1918  Hannilan telefoonikeskukseen ja pyydettiin toimittamaan Roivakselle pyyntö soittaa Viipurin työväentalolle. Todistaja kuunteli puhelua. Roivasta kehoitettiin kokoamaan Hannilan kaarti ja tuomaan se Viipuriin. Roivas epäröi ja pyysi junakuljetusta miehille. Viipurista komennettiin ankarasti tuomaan miehet keinolla millä vain, junaa ei luvattu. Viipurista myös uhkailtiin seurauksilla, jos toimeen ei ryhdyttäisi.

Todistajan mukaan jo samana iltana ja seuraavana päivänä aseman seudun miehiä katosi jonnekin, oletettavasti Viipuriin. Tämän takia hän piti Roivasta ”jonkinlaisena johtomiehenä”. Lisäksi asiakirjojen liitteenä oli päiväämätön hyvin raskauttava nimillä ja nimettömänä annettuja lausuntoja:

”August Roivas on ollut vapaaehtoisena punakaartissa. Suurlakon aikana ottanut osaa aseryöstöihin ja käyttäytynyt röyhkeästi rauhallisia ihmisiä kohtaan. Pyydetään ankaraa tuomiota.”

”Käynyt pakottamassa miehiä pistimen avulla punakaartiin.”

”Ottanut innokkaasti osaa ryöstöihin sekä ollut innokkaimpia punakak. ja ollut punaisten oikeuden jäseniä. Ehdotetaan ammuttavaksi Antrean pit. Hannilankylän punaisten luettelosta.”

Syytetty kertoi kyllä tuoneensa viestejä Viipurista Hannilan punakaartille, koska kulki päivittäin töihin ja takaisin paikkakuntien välillä. Kiisti jyrkästi olleensa johtohenkilö. Sodan aikana hän palveli aseellisena Antrean rintamalla Pullilassa ja Kavantsaaressa, kunnes 10.4.1918 haavoittui kranaatin sirpaleesta ja joutui kahdeksi viikoksi Viipuriin Myllymäkeen sairashuoneelle. August Roivas toipui sen verran, että antautui ase kädessä 29.4. Tienhaarassa, vaikka oman lausuntonsa mukaan ei enää osallistunut taisteluihin. Punaiset alkoivat paeta kaupungista 28.9.1918.[4]

Viipuri, punavangit marssitetaan kulkueessa keskuskasarmille.
Lappeenrannan museot.

Vankileirillä kohtaloaan odottaessaan August Roivas tiesi, että nyt oli tosi kysymyksessä. Hänen pelastuksekseen saattoi koitua työpaikka Viipurissa. Hän kuului kyllä Hannilan asemanseudun työväenyhteisöön ja sai yhteisön valkoisilta hyvin raskauttavan lausunnon toiminnastaaan syksyn 1917 suurlakon aikaan. Samoin Antrean suojeluskunnan esikunta ei mairitellut miestä, mutta näyttää kuitenkin, ettei Roivasta oikeasti voitu yhdistää sodan aikana oikein muuhun kuin aselliseen kapinaan. Johtajuus, ryöstöt ja murhat veivät suoraan kuopan reunalle tai pitemmän kaavan mukaan kuolemantuomioon.

Viipurin suojeluskunnan esikunta ei tiennyt miehestä mitään ja pitkäaikaisesta työpaikasta kiviveistämöltä kerrottiin miehen olevan taitava työmies eikä mikään kiihkoilija.

Loppujen lopuksi August Roivas tuomittiin avunannosta valtiopetokseen kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja menettämään kansalaisluottamuksensa 8 vuodeksi. Armonanomuskaan ei tuottanut tulosta vielä syksyllä 1918, mutta yleeensä näitä tuomioita ei istuttu loppuun saakka.

 

 

Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)