sunnuntai 16. elokuuta 2020

Viipurilainen jalkapallotähti Toivo Roivainen

 

Viipurin Sudet vastaan Vaasan Palloseura 1932 Papulan kentällä.

Toivo Roivainen pelasi Viipurin Reippaan joukkueessa ainakin vuodesta 1925 alkaen aina varhaiseen kuolemaansa saakka. Hän oli hyökkääjäpelaaja, joka kuvattiin taitavaksi syöttelijäksi ja maalintekijäksi. Tuohon aikaan monet jalkapalloilijat pelasivat eri joukkueissa ja sarjoissa, sillä mestaruussarjan otteluita oli aika vähän.[1]

Niinpä Roivaisen löytää Reippaan ottelu-uutisista, lisäksi hän pelasi usein Viipurin kaupunkijoukkueessa ja lisäksi vielä varsin totiselta vaikuttavaa Viipurin puulaakisarjaakin Hackmanin joukkueessa.[2] Vuonna 1925 Palloliiton Viipurin piirin johtokunta valitsi Viipurin joukkueen Helsinkiin, jossa pidettiin katselmus ja valmistauduttiin maaotteluihin. Reippaan joukkueesta sinne valittiin Roivainen ja Östman.[3] Roivainen valittiinkin vuonna 1927 ainakin yhteen maajoukkuepeliin Latviaa vastaan. [4]

1920-luvulla jalkapallon Suomen mestaruus ratkaistiin cup-tyyppisesti. Puhuttiin jalkapallomestaruuskilpailusta. Vuonna 1927 kisan loppuvaiheeseeen olivat päässeet kolme helsinkiläistä joukkuetta (HPS, HJK, HIFK), kaksi viipurilaista (Viipurin Reipas, Sudet) ja TPS Turusta.

Ensin Reipas voitti HJK:n 5-1.[5] Pelissä Toivo Roivainen teki kaksi maalia, ensin hän ”iski maalia kohti, pallo kävi HJK:n puolustajaa jalkaan ponnahtaen siitä verkkoon.” Ja toisen maalinsa hän teki Leivon syötöstä sijoittaen taitavasti pallon maalin vasempaan laitaan. [6]

Seuraavaksi Reipas kohtasi sateisella Papulan kentällä Viipurissa Helsingin IFK:n. Pelissä ”Eturivin pelaajista onnistuivat parhaiten Östman, joka yritti lujasti, sekä Leivo ja Roivainen, joka jälkimmäinen oli useimpien maalien onnekas tekijä.”[7]

Heti pelin alussa ”Östman antoi aivan rajaviivalta syötön keskeen, jossa Roivainen pamautti pallon pömpeliin… Kun vielä oli aikaa 10 minuuttia puoliajan loppuun, antoi Berg oikeaan aikaan pitkän syötön Roivaiselle, joka pääsi hyvin läpi lyöden pallon vastaan juosseen maalivahdin yli verkkoon. Reipas johti 2-0.”

Roivaisen huippupeli tuli kruunatuksi, kun hän aivan loppuminuuteilla järjesti Reippaalle voittomaalin 4-3. Näin Reipas pääsi kamppailemaan loppuotteluun Helsingin Palloseuraa vastaan.[8]

Ylhäällä HPS:n joukkue. Viipurin Reippaan pelipaita
oli musta-oranssi raitainen. Kuvia mestaruusottelusta.
Iltalehti 10.10.1927.

Pallokentällä käyty ottelu päättyi Viipurin Reippaan murskatappioon 6-0. Silti jalkapallovuosi oli ollut joukkueelle hyvä, se oli voittanut lopputurnauksessa kaksi Helsingin joukkuetta HIFK:n ja HJK:n. Helsinkiä pidettiin kuitenkin parhaana jalkapallokaupunkina ja sen joukkueiden voittaminen oli aina tapaus viipurilaisillekin.

Roivainen osallistui Viipurin kaupunkijoukkueessa myös kansainvälisiin peleihin. Itävällan maajoukkue pelasi Viipurin yhdistettyä joukkuetta vastaan. Itävaltalaiset antoivat viipurilaisille ”jalkapalloluennon” ja voittivat 8-0.[9]

Toivo Roivainen pelasi tässä joukkueessa ja lienee kuvassakin. 

Puulaakisarjassa sarjapelaajat olivat joukkueidensa kantavia voimia. Roivainenkin pelasi Hackman & C:n joukkueessa, mutta aina ei voittoa silti tullut. ”Leipomotuote tarjosi eilen kovaa ”limppua” Hackmanille” otsikoi Karjala juttunsa, jossa puulaakipeli päättyi ratkaisemattomaan, kun pimeän tulo esti pelin jatkamisen. ”Peli muodostui kokonaisuudessaan verrattain tasaväkiseksi, joskin liikemiehet saivat aikaan pitempiä painostuskausia kuin leipurit, jotka tällä kertaa tarjosivat kisatovereilleen kovin vanhoja ja kovettuneita ”leipätuotteitaan”. Niihin eivät hackmanilaisten hampaat pystyneet. Tosin on myönnettävä, että hackmanin Roivainen, jonka varassa koko eturivi olikin, bummaili eilen aika pahasti. Ainakin kolme maalia olisi hänen pitänyt saada sisään, siksi mainiot tilaisuudet olivat tarjolla.”[10]

Roivaisen peliura ja elämä katkesi yllättäen, kun hänet puukotettiin illanistujaisissa 13.8.1931. Seurue, johon kuuluivat Roivainen ja Matti Nikkanen sekä kaksi naishenkilöä tulivat puoliltaöin Torkkelinkatu 29 asuntoon, jossa naiset asuivat. Asunnossa oli nautittu huomattavia määriä väkijumia, jonka jälkeen noin kello 5 aikaan aamulla miehet olivat alkaneet riidellä. Tällöin Nikkanen hyökkäsi puukko kädessä Roivaisen kimppuun ja löi häntä puukolla useita kertoja kuolettavasti. Nikkanen tunnusti lyhyen karkumatkan jälkeen teon.[11]


[8] sama

Lähettänyt klo
Tunnisteet:

3 kommenttia:

  1. Oili16. elokuuta 2020 klo 3.53

    Kiitos teksteistäsi. Kiinnostavaa sukuhistoriaa tämä, vaikka itselle kovin etäistä. Jalkapalloharrastusta tuli tietääkseni osittain karjalaisten mukana Lahteen, jonka joukkueissa oli muutama Siikasavon Roivaisen jälkeläinen. Oili

    VastaaPoista
  2. Aira Roivainen16. elokuuta 2020 klo 5.12

    Viipurin Reipas evakuoitiin Lahteen ja Lahden Reipas jatkaa perinnettä.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi17. elokuuta 2020 klo 20.42

    Roivais-taustaisista puheen ollen Maria Jotunin isänpuoleinen isoisoäiti oli Maria Roivainen (1791-1839) Liperistä.
    Pekka

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)