Hajamietteitä Pöljältä: Täydellinen huligaani ja huono työmies?

tiistai 11. elokuuta 2020

Täydellinen huligaani ja huono työmies?

Valtiorikosoikeuden asiakirjat tarjoavat valtavan kiinnostavan henkilöhistoriallisen aineiston tutkijoille. Aineisto on varsin vaativa, sillä kuulustelu- ja todistelutilanteissa jokainen on koettanut henkikultaansa säilyttää, maksaa kalavelkoja ja hävittää itselleen raskauttavia tietoja. Silti ja juuri sen vuoksi niihin kannattaa tutustua. Ihminen on siellä paljaimmillaan niin hyvässä kuin pahassakin.

Kirjoitan muutamista Roivainen-Roivas-Roivanen suvun jäsenistä lyhyitä tekstejä, jotka perustuvat lähinnä valtiorikosoikeuden aineistoon. Ensimmäisenä kerron Pielisjärven Pankakoskella syntyneestä Ivar Roivaasta.

Pankakoski. Ruukki ja tullimylly. 1893. I.K. Inha.
Museovirasto

Ivar syntyi 2.2. 1898. Hänen isänsä oli tehtaan työmies Johan Roivas (s. 8.8.1869 Pankakoskella) ja äitinsä Agneta Oinonen. Pankakoskella oli toiminut vuodesta 1820 ruukki, jonka tehdasyhteisössä Johan Roivas oli elänyt. Vuonna 1901 hän muutti perheineen Taalintehtaalle.[1] Pankakosken ruukki lopetti toimintansa juuri tuolloin.

Suomen teollisuus 7.12.1923

Johan Roivaasta tuli Taalintehtaan työväen toiminnan kantavia voimia. Hän oli mukana työväenyhdistyksen, ammattiosaston ja osuusliikkeen toiminnassa.[2] Ivar kasvoi työväenliikkeen rientoihin. Hän aloitti työt 16-vuotiaana Taalintehtaan ruukilla, jossa vuonna 1918 työskenteli valssaamossa. Myös Ivar kuului ammattiosastoon ja työväenyhdistykseen. Oli arvattavaa, että vuoden 1917 vallankumoushuuma tempaisee nuoren miehen mukaansa.

Dahlsbruk/Taalintehdas työväentalo.
Työväenarkisto.

Ivar Roivas ilmoittautui vapaaehtoisena punakaartiin Taalintehtaalla. Hän kuului sodan aikana Kiskon komppaniaan. Miehet menivät 2.2. 1918 Turkuun, josta he siirtyivät kahden viikon kuluttua Tampereelle ja Ikaalisten rintamalle. Ivar sanoi olleensa ketjussa. Hän kertoi myös osallistuneensa Kyröskosken taisteluihin ja perääntyneensä joukkojen mukana Tampereelle. Siellä hän taisteli, kunnes haavoittui käteen.

Tampereen taistelu kesti 16.3.-6.4.1918. Valkoiset vangitsivat Ivar Roivaksen 6.4. Pispalassa. Tämän jälkeen häntä säilytettiin Tampereen vankileirissä.

Valtiorikosoikeuden asiakirjoista selviää, että Ivar oli perheetön, oli elättänyt itsensä työllään eikä hän tä tunnettu paikkakunnalla erityisenä ”kapinaan kiihottajana”. Kuitenkin Taalintehtaan esikunta sanoi häntä täydelliseksi huligaaniksi ja huonoksi työmieheksi. Lisäksi sanottiin: ”Saatava säännölliseen työhön, ei kaivata kotiin.” Lausunnon allekirjoitti Ragnar Nyblin.

Valtiorikosoikeus tuomitsi Ivar Roivaksen avunannosta valtiopetokseen kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja menettämään kansalaisluottamuksensa viideksi vuodeksi.[3] Punakaartiin kuuluminen ja aseen kantaminen toi hyvin tyypillisesti tällaisen tuomion. Ivaria ei yhdistetty missään vaiheessa ryöstöihin tai murhiin.

Tuomiosta oli mahdollista anoa armoa valtiorikosylioikeudelta. Ivar Roivaksen armonanomus ei auttanut, vaan tuomio säilyi samana.[4] ”Valtiorikosylioikeus on itsellensa esittelyttänyt tämän asian ja katsoo, ettei ole syytä myöntyä hakijan tekemään anomukseen, joka siis hyljätään; ja on Valtiorikosoikeuden ylempänän mainittu päätös viipymättä pantava täytäntöön.”[5] Vastaus oli valmiiksi painettuna dokumentissa, sillä kymmenien tuhansien vankien asioiden käsittely oli melkoista liukuhihnatyötä.

Johan Roivas pysytteli kapinasta erillään eikä hänestä ole mainintoja asiakirjoissa. Johan kuoli Taalintehtaalla 16.2.1928 arvostettuna yhteisönsä jäsenenä.