Pekka Roivainen talvisodassa 1939-40 - kohtalona Pitkäranta

Siilinjärven miehille jaettiin kutsut ylimääräisiin kertausharjoituksiin 13.10.1939. Pekka Roivainen oli 25-vuotias perheetön työmies, s. 19.8.1914. Suojeluskunnan kyläpäällikkö Atte Rautiainen toi hänelle yh-kutsun. Pekka asui ilmeisesti vielä vanhempiensa kodissa, joka oli pieni mökki maamiesseurantalon vieressä Pöljän kylällä. Perheessä oli suruaika, sillä Pekan äiti Susanna (os. Lappalainen) oli kuollut aiemmin keväällä.

Savon Jääkärirykmentin 3.komppanian kasarmi.
Käkisalmi.Kuva Museovirasto.

Roivainen oli suorittanut asevelvollisuutensa vuonna 1937 Käkisalmessa, jossa Savon Jääkärirykmentin miehiä koulutettiin. Hän oli ollut ensimmäisen kerran kutsunnoissa vuonna 1934, mutta ilmeisesti huonon kuntonsa vuoksi hänet lähetettiin kotiin voimistumaan. Tämän vuoksi hän oli jo 23-vuotias suorittaessaan asevelvollisuuttaan.[1] Kutsunnoissa hylkääminen ei ollut 1930-luvulla ollenkaan epätavallista, kansanterveydessä oli vielä kohentamisen varaa. Vielä 1920-luvun lopulla kutsuntaikäisistä nuorista jopa 90% oli alipainoisia. Keskimäärin vasta 25-vuotiaana saavutettiin täysi ruumiillinen kehitys.[2]

Roivainen on merkitty vuonna 1937 kuntoisuusluokkaan A II. Luokat A I ja A II kelpasivat taistelutehtäviin.

Pekka Roivaisen isä Erik (Ierikka) Roivainen oli syntynyt 1879 torppariperheeseen Pöljän Saarismäessä. Erikillä ja hänen puolisollaan Susannalla oli ollut oma torppa tilalla Pöljä 5 Ollila. Ollilan tilaa hoitivat lampuoteina Erikin isä Taavetti Roivainen ja Erikin veljet Kusti ja Taavetti. Perhe lunasti torpan itselleen, mutta Erik myi pienviljelijätilansa Henrik (Hintre) Heikkiselle jo vuonna 1930.

Pöljän pysäkki 15.10.2020. Tältä pieneltä asemalta lähikylien
asevelvolliset nousivat junaan.

Varmaan Pekka Roivainen käveli lyhyen matkan Pöljän pysäkille kotoaan. Hän lähti muiden kylän miesten kanssa junaan. Asemalla oli jonkin verran saattajia, esimerkiksi 16-vuotias Meeri Turunen (Roivainen) muisteli myöhemmin olleensa asemalla. Vaikka miehet oli kutsuttu vain ”ylimääräisiin harjoituksiin”, niin kaikki ymmärsivät sodan vaaran.

Jalkaväkirykmentti 38 1. patljoonan miesten junamatka
Salmiin lokakuussa 1939.

Junaan otettiin vielä lisää lähtijöitä Siilinjärveltä. Ensimmäinen määränpää oli Toivalan asema noin 10 kilometriä Kuopiosta pohjoiseen. Toivalassa majoituttiin Ingmanin koululle, nuorisoseurantalolle, entisen tynnyritehtaan rakennukseen ja läheiseen Lappalan taloon. Toivalassa osalle miehistä jaettiin jo varusteita. Seuraavana päivänä lähdettiin marssimalla Kuopioon, jossa majoituttiin kasarmille ja Asemakoululle.[3]

Siilinjärveläisistä muodostettiin 38. jalkaväkirykmentin 1. pataljoonan III komppania. Veteraanimuistelmissa sanotaan, että siilinjärveläisiä oli myös maaninkalaisista muodostetussa II komppaniassa.[4] Jalkaväkirykmentti 38 oli savolaisrykmentti, jossa miehiä lisäksi Suonenjoelta, Karttulasta, Nilsiästä, Vesannolta, Muuruvedeltä ja Rautalammilta.

Rykmentti lähti 17.10.1939 Kuopion rautatieasemalta yöllä klo 4.30 kohti tuntematonta. Määränpäätä ei kerrottu sotilaille.[5] Liikekannallepanojunissa saattoi olla 20-44 vainua. Junien keskimääräinen nopeus oli 40 km tunnissa, mikäli kuljetettiin pääasiassa jalkaväkeä.[6] Niinpä siirtyminen Kuopiosta Pieksänmäelle vei junalta 3 tuntia 20 min. Huutokoskella pysähdyttiin ja miehet saivat teetä, matkassa kulkevat hevoset juotettiin vielä uuden pysähdyksen jälkeen noin kolmen kilometrin matkan jälkeen. Matka jatkui Kolkontaipaleen, Savonlinnan, Kulennoisen kautta (ruokailu) Elisenvaaraan, jonne saavuttiin 17.55. Elisenvaaran risteysasemalta juna suuntasi kohti pohjoista tunnin pysähdyksen jälkeen. Matkaselkään tultiin puolen yön maissa. Junakuljetuksen päätepisteeseen Uuksun asemalle Salmiin saavuttiin klo 5.27 aamulla 18.10. Oli tehty matkaa puolitoista vuorokautta. Marssittiin Ylä-Uuksuun ja majoituttiin telttoihin, toiset pääsivät maamiesseurantalolle, Uuksun kouluun ja kylän taloihin asumaan.[7]

Telttamajoitusta kallion suojassa 22.1.1922.
SA-kuvat.

Ylimääräisen kertausharjoituksen aika kului miehiltä panssariesteiden rakentamiseen yms. linnoitustöihin. Sää pysyi koko lokakuun varsin lauhana, mutta välillä myös harmillisen sateisena. Miehet kastuivat ulkotöissä ja varusteita oli vaikea saada kuivaksi. Välillä oli pikkupakkasta.

3. komppanian sotapäiväkirjat ovat kateissa, joten ihan tarkkaa kuvausta Pekka Roivaisen ja kumppanien toimista yh:n aikana ei pysty antamaan. Osa joukoista siirtyi 23.10. Syskyjärvelle.

Pekan kantakortista voi nähdä, että hän osallistui talvisodassa tuon rintamaosuuden kaikkiin torjuntataisteluihin. Kantakortissa on maininnat: Uomaa, Syskyjärvi, Ruokojärvi ja Pitkäranta. Kun sota syttyi 30.11.1939 JR 38 ei ollut ottamassa vastaan ensimmäisiä vihollisten hyökkäyksiä. Pekka Roivaisen ja 3. komppanian tulikaste tapahtui vasta 7.12.1939 Uomaalla.

Korsun suulla. 2.1.1940. SA-kuvat. Lumipuvut eivät pysynyneet
rintaman ankarissa oloissa puhtaana.

Komppania eteni 20-30 cm lumessa, metsämaastossa kohti Uomaa-Lavajärvi tietä. Komppania joutui yllätetyksi ja murhaavaan vihollisen tuleen. Noin kymmenen minuutin laukaustenvaihdon aikana komppaniasta kaatui 16 miestä. Heidän joukossaan olivat lähes kaikki upseerit.[8]

Hiljaisena, apealla mielellä ja päät painuksissa 1. pataljoona taivalsi lopulta korpia myöten Syskyjärvelle kaivamiaan asemia kohti. Metsätaipaleella oli huolto, hevoset ja soppakanuunat odottamassa. Lusikoitiin soppaa, teltat pystytettiin, kamiinat pantiin lämpiämään ja vetimet kuivamaan. Puhetta ei paljon syntynyt. Rätnättiin, ketä oli joukosta poissa.[9]

Pekka Roivaisen talvisota päättyi 5.2.1940 Pitkärannassa. Hän palveli tuolloin 4. komppaniassa. Komppanian suurimpaan korsuun tuli täysosuma, jossa kaatui yhdeksän miestä. Heidän joukossaan Pekka Roivainen. Muut siilinjärveläiset kaatuneet olivat Pekka Husso, Viljo Kokkonen ja Matti Vartiainen.[10]

Pekka Roivainen on haudattu Siilinjärven sankarihautausmaalle.

Pekka Roivainen teoksessa Vapautemme hinta.
Sodan 1939-40 sankarivainajat.

---

[1] Pekka Roivainen, kantakortti http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=81311278

[2] Lehesjoki, https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/157248/Lehesjoki_final_verkkoversio.pdf?sequence=1&isAllowed=y

[3] Kasurinen, Jukka, Maalaismiehiä (1996) 27-29

[4] sama, 30-31

[5] Jalkaväkirykmentti 38, 1. komppanian sotapäiväkirja http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1502009

[6]Montonen, rautatiekuljetukset puolustussuunnittelun osana, 17-20 https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/120056/MontonenJMP_YEK57.pdf?sequence=2&isAllowed=y

[7] J. Kasurinen, 31

[8]P.  Kasurinen, Kotikontujen tienoita tervehtien. Muistelmia ja kuvia sota-ajalta, 13-16

[9] J. Kasurinen, 51

[10] J. Kasurinen, 110-112