Elämän valintoja – Antti, Walde ja Eeva Amerikan kultamailla ja Suomessa

 

Antti Juntunen (1884-1956). Kansallisarkisto. teoksesta
Keskisarja, Raaka tie Raatteeseen.

Maaningan suojeluskuntalaiset Eero Ikäheimo ja Armas Korhonen pidättivät Antti Juntusen Tuovilanlahdessa maaliskuun 11. päivänä 1929. Juntunen oli suojeluskuntalaisten mielestä levittänyt kylällä kiihotuskirjallisuutta uskonnon varjolla. Juntusella oli ollut pidätettäessä hallussaan käsin kirjoitettuja lehtisiä, joissa hän hyökkäsi erityisesti suojeluskuntaa vastaan. Juntusen tiedettiin liikkuneen myös Kiuruvedellä ja Iisalmen ympäristössä saarnamatkoillaan.[1]

Antti Juntunen oli omalaatuinen uskontoa ja kommunismia ajattelussaan yhdistelevä saarnaaja, joka vaikutti Kainuussa ja täällä Savossakin 1920- ja 1930-luvulla. Juntunen kiinnostaa osittain sen vuoksi, että hänellä oli samanlainen siirtolaistausta kuin ukillani Waldemar Pantzarilla ja miehet tunsivat toisensa Amerikan vuosien perusteella.

Antti Juntunen syntyi 17.8.1884 Suomussalmen Ruhtinaansalmessa Kemilän talossa.[2] Antti kävi kaksi luokkaa kansakoulua ja teki töitä kotitilallaan, kunnes 1903 hän lähti savottatöihin Kuolajärvelle. Vuonna 1906 hän on asunut Puolangalla ja lähti sieltä siirtolaiseksi Amerikkaan. Etruria lähti 19.5. 1906 Liverpoolista ja rantautui 27.5. New Yorkiin. Laivalla oli useita muitakin miehiä Puolangalta.[3]

Etruria

Juntunen työskenteli kirvesmiehenä ja kaivosmiehenä Pohjois-Michiganin Hancockissa ja Houghtonissa. Hancock oli Calumetin ohella Kuparisaarten keskeisiä kaivoskaupunkeja, jonne muutti tuhansia suomalaisia siirtolaisia. Jo vuodesta 1845 alueella oli louhittu kuparia ja Copper County, suomalaisittain Kuparisaari, oli koko maailman kuparintuotannon keskus ensimmäiseen maailmansotaan saakka.

Samoille seuduille asettui myös Waldemar Pantzar, joka lähti Ruotsin Pajalasta etsimään parempaa elämää. Petter Pantzarin ja Selma Ylipään kuudesta pojasta lähti siirtolaiseksi Michiganiin neljä: Waldemar, Otto, Oskar ja Johan. Walde muutti Ruotsista Amerikkaan 30.4.1913. Ei ole tietoa, missä Antti Juntunen ja Waldemar (Walde) tutustuivat, mutta oletettavaa on sen tapahtuneen Kuparisaarilla tai myöhemmin Detroitissa, jossa he ilmeisesti olivat yhtä aikaa töissä Fordin autotehtaalla 1920-luvun alussa.

Kaivoksissa tulija joutui aluksi lapiomieheksi ja malmivaunun työntäjäksi. Työolot olivat karmeat ja vaaralliset. Miltei joka päivä kaivosalueella kuoli tai loukkaantui joku. Walde sanoi, että aluksi pelotti kovasti mennä kaivokseen. Korjatakseen työolojaan kaivosmiehet menivät koko Kuparisaarten alueella lakkoon kesällä 1913. Lakon aikana oli väkivaltaisia yhteenottoja kansalliskaartin ja lakkolaisten välillä.

Lakkovahtikulkue Hancockissa 1913.
Työmiehen joulu 1.12.1913

Lisäksi Calumetissa italialaisten ”haalilla” tapahtui jouluaattona traaginen onnettomuus, kun lakkolaisten lasten joulujuhla päättyi sekasortoon, jossa tallautui kuoliaaksi 70 lasta. Onnettomuutta epäiltiin lakonmurtajien provokaatioksi. Joku huusi ”tuli on irti” syyttä, jolloin pakokauhuiset lapset tallautuivat rappusiin.

Näissä oloissa ihmiset hakivat turvaa ja selitystä uskonnollisista yhdistyksistä ja poliittisesta toiminnasta. Kaivosmiesten asiaa ajoi Lännen Kaivosmiesten Liitto, lisäksi kannatusta sai IWW, anarkosyndikalistinen ammattiyhdistysliike. Suomalaiset olivat aktiivisia kaikenlaisissa yhdistysriennoissa. Waldemar Pantzar ei koskaan kertonut suhteestaan poliittisiin liikkeisiin, mutta joissakin tarinoissa välittyi kuitenkin kaivosmiesten keskinäinen solidaarisuus virkavaltaa vastaan. Walde kertoi mm. 1. maailmansodan aikaisista pakkovärväyksistä, joita yhteisvoimin välteltiin. Antti Juntusen sen sijaan tiedetään olleen jonkin verran poliittinen, mutta ei johtotehtävissä.

Walde vasemmalla. Kuvakortti kotiin on
vitsikkään leveilevä. Calumet 1910-luvun 
lopulla. 

Miesten tiet erosivat vuonna 1923, kun Antti Juntunen matkusti takaisin Suomeen. Hän oli joutunut uskonnollisen herätyskokemuksen valtaan. Hän jätti vaimonsa Olgan ja kuusi lastaan oman onnensa nojaan. Walde jatkoi töitään Fordin autotehtaalla Detroitissa ja tapasi kaupungissa siilinjärveläisen Eeva Vartiaisen, jonka kanssa hän perusti perheen. Detroit tuntui heille kaivosten ja sitovan palvelustyön jälkeen ”työläisen paratiisilta”.

Walde ja Eeva äärimmäisenä vasemmalla, mukana myös Walden 
perhettä. Detroit 1926. 

Vapaa-aikaa Detroitissa. Walde ja Eeva, sukulaisia ja ystäviä.

Juntunen näki ”ei ainoastaan itsensä Jumalan, vaan taivaan ja helvetin”, jota kuvaili ”tukalaksi paikaksi”. Hän katsoi uudestisyntyneensä. Raamattu kytkeytyi Marxiin ja Leniniin sekä nälkäisen nuoruuden kaunoihin: kaiken A ja O kuului, että taivaaseen ei pääse tunnustamatta kommunismia.[4]

Kainuun, Viipurin ja Kuopion läänin syrjäseuduilla korpikommunismilla oli vankat tukijansa, Juntunenkin sai tuvat täyteen kuulemaan saarnojaan. Hän joutui useampaan otteeseen pidätetyksi, Etsivä Keskusrikospoliisi koetti karkottaa hänet Yhdysvaltoihin. Juntunen oli Amerikan kansalainen. Jopa Neuvostoliitosta hänet karkotettiin takaisin Suomeen 1926 (!). Hän ennusti puheissaan Punaisen ratsastajan tulevan ja panevan valkoisen Suomen matalaksi. Suojeluskuntalaisten hihamerkkiä hän sanoi ”peton (pedon) merkiksi”.

Keiteleellä vuonna 1928 Juntunen kävi kertomassa paikallisille, että ”kommunistinen ihannevaltio kaikkine mukavuuksineen häämöttää edessä…Heinäsirkat ja skorpioonit tulevat alas ja pimittävät maan…Ne vaivaavat maamme porvareita ja kiduttavat niitä viisi kuukautta.”[5] Poliisin, rajavartioiden ja etsivän keskusrikospoliisin asiakirjoissa häntä luonnehditaan mielenvikaiseksi, mutta myös vaaralliseksi yleisen turvallisuuden kannalta.

Täälläkö Robert-poika sanoi: "Maini huutaa."?
 Hancock ehkä vuonna 1930. 

Lähtö Suomeen. Ahmeek 1931.

Samaan aikaan toisaalla Walde ja Eeva lapsineen joutuivat suuren laman (1929) kouriin. Ford irtisanoi kymmeniä tuhansia työläisiään 1930 ja perhe joutui (lapset Irma s.1926 ja Robert s. 1928) palaamaan ensin kaivostöihin Michiganiin ja sitten Ahmeekista takaisin Eurooppaan ja Suomeen. Eeva Vartiaisella oli isänsä ja äitinsä perintönä pieni maatila Siilinjärven Kolmisopella. Perhe asettui viljelemään maata, Walde osti 1938 auton, jolla ajoi taksikyytejä. Myöhemmin hän perusti myös kaupan kylälle.

Juntusen elämä Suomessa oli sananjulistusta ja kiertelyä, pidätyksiä, pakkolaitostuomioita ja mielisairaalajaksoja. Vuosina 1939-44 hän oli turvasäilössä Tammisaaren vankilassa.

Siirtolaistuttavat tapasivat vielä ainakin kerran Suomessa. Juntunen kävi Eevan ja Walden luona 1930-luvulla Siilinjärvellä. Mitään seuroja hän ei Kolmisopella pitänyt, isäntäväki ei ollut kallellaan mihinkään kiihkoiluun, mutta varmasti talossa Amerikan tuttavat mielellään vastaan otettiin. Ja epäilemättä Juntunen olisi halutessaan löytänyt torpan, jossa kommunismiaan saarnata. Sen verran korpikommunismin punaista löytyi näiltäkin seuduilta.

Kun Walde ja Eeva tulivat vuonna 1931 laivalla Suomeen, niin samalla laivalla matkusti satoja kommunismin aatteen innoittamia siirtolaisia Neuvostoliittoon. He jäivät laivasta pois Helsingin edustalla ja aloittivat tiensä kohti Stalinin joukkohautoja.

Walde apumiehen kanssa laittamassa peltoja kylvökuntoon.
Alusta piti aloittaa moni asia Suomessa.

Walde Pantzar, Sandelsin patsas Siilinjärvellä ja Ford.

Ihmiset unelmoivat suuria, tekivät rohkeita loikkia, mutta joskus vähän pienemmät unelmatkin olisivat voineet riittää. Walde ja Eeva suostuivat pieneen unelmaan, taloon, pientilaan, autoon, puhelimeen, radioon ja ahkeraan työhön perheen eteen. Koko maailman harteilleen nostaneet juntuset kolhivat itsensä pilvilinnojaan rakentaessaan. Tosin Antti Juntuselle kävi kuitenkin paremmin Suomessa kuin Neuvostoliittoon muuttaneille amerikansuomalaisille. Hän vapautui turvasäilöstä 1944 ja eli vapaana miehenä Suomessa. Juntunen kuoli v. 1956.

Ratkaisu lienee jo tehty. On päätetty
lähteä Suomeen. Eeva, Walde, Irma
ja Robert Amerikassa viimeistä kesää.

 

Selma, Robert ja Mirja 1950-luvun vaihteessa Kolmisopen
Kulhuassa.

Kuvassa jo Walden ja eevan lapsenlapsiakin.

Lähteenä käytetty Wikipedia-artikkelia Antti Juntunen

---

[1] Heinolan Sanomat 19.3.1930, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1532381/articles/79436879

[2] Suomussalmi, lastenkirja

[3] Ellis Island, matkustajalistat, https://heritage.statueofliberty.org/show-manifest-big-image/czoxNzoidDcxNS0wNzE2MDAzMi5qcGciOw==/1

[4] Keskisarja, Raaka tie Raatteeseen, 34

[5] Salmetar 9.8.1928, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1579539/articles/79436880