Talvisodan ankaraa satoa Laatokan Karjalassa - Erkki Pietikäinen (1917-1940)

 

Vapautemme hinta, talvisodan
muistojulkaisu.

Erkki Olavi Pietikäinen syntyi Pielavedellä 17.12. 1917. Heikki ja Karoliina Pietikäisellä oli jo aiemmin syntynyt kaksi tyttöä, Martta (1908) ja Anna Kerttu (1910). Heistä Anna Kerttu kuoli jo vuonna 1924 keuhkotautiin.

Heikki ja Karoliina muuttivat helmikuussa 1929 Siilinjärvelle. Silloin perheeseen oli syntynyt vielä kaksi lasta, Tauno (1920) ja Bertta (1922). Vuoteen 1935 heidän asuinpaikastaan ei ole tarkkaa tietoa, mutta tuosta vuodesta lähtien Heikkiä tituleerataan kirkonkirjoissa palstatilalliseksi eli pienviljelijäksi. Pietikäiset olivat ostaneet Piippola – nimisen tilan Pöljänmyllyltä (Kasurila 14).[1]

Heikki ja Karoliina Pietikäinen. 
Kuva Anne Kettunen

Erkki Pietikäinen oli vasta 17-vuotias, kun hän lähti vuonna 1934 metsätöihin Kittilään, hänen enonsa Ville Leinonen olisi siellä töissä. Kantakortista ei selviä, miksi Erkin varusmiespalvelusta lykättiin vuonna 1937. Tuolloin hän kävi kutsunnoissa, mutta astui palvelukseen vasta 6.5.1939 Pohjan Rykmenttiin. Tämän rykmentin miehiä koulutettiin tuolloin Kuopiossa.[2] Lykkäyksiä oli varsin paljon 1930-luvulla erilaisista syistä.

Erkki vannoi sotilasvalan 6.6.1939, loppukesästä hän oli kaasunsuojelukurssilla ja määrättiin reservialiupseerikurssille 17.9. 1939. Tuolloin II maailmansota oli jo syttynyt ja tilanne kiristynyt myös Suomen rajoilla. Erkki kuului niihin varusmiehiin, jotka joutuivat kesken varusmieskoulutuksen oikeasti sotaan.

Jalkaväkirykmentti 64 perustettiin Kemissä joulukuussa 1939. Rykmentti muodostettiin Suomen Valkoisen kaartin ja Pohjan rykmentin alokkaista sekä Tampereen, Seinäjoen ja Kokkolan seutujen reserviläisistä. Rykmentin komentajana toimi everstiluutnantti Uno Fagernäs.

Erkki Pietikäinen palveli ainakin sodan loppuvaiheessa Kapteeni Paavo Simeliuksen komentamassa III pataljoonassa.

JR 64 talvisota alkoi joulukuun lopussa Suomussalmen taistelussa. Siellä venäläisten 163. divisoona aloitti voimakkaan hyökkäyksen 30.11. Raatteeseen ja Juntusrantaan. Alueella oli heikko miehitys ja jo 7.12. sinne lähetettiin JR 27. Suomalaiset pitivät hyvin puoliaan, mutta 20.12. tehdyn tiedusteluhyökkäyksen myötä ymmärrettiin, että venäläiset olivat saaneet ukrainalaisen 44. divisioonan pääosat tuotua paikalle. Tarvittiin lisää voimaa. Ylipäällikkö asetti kaksi uutta rykmenttiä Suomussalmen rintaman vahvennukseksi, näistä toinen oli Erkki Pietikäisen JR 64.

Raatteen tiellä.

Tämä voimien lisäys pelasti tilanteen viime hetkessä, sillä jo jouluaattona vihollinen aloitti yleisen hyökkäyksen sekä Raatteentiellä että Suomussalmen kirkonkylässä. Tämän jälkeen suomalaiset joukot aloittivat hyökkäysvaiheen. Fagernäsin taisteluryhmä JR 64 (ei I pataljoona) eteni 5.1.-7.1. Likoharjuun ja oli omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, että venäläisten vastarinta murtui 7.1. 1940.[3]

Näin Erkki Pietikäinen joutui 22-vuotiaana varusmiehenä kokemaan hurjat Raatteen tien taistelut.

Hyrynsalmen vuonna 1938 valmistunut asemarakennus.
Rautatiemuseo.

Kun Suomussalmen tilanne oli vakautunut, JR 64 siirrettiin nopeasti Laatokan Karjalaan. Miehet marssivat taisteluasemista Hyrynsalmen vasta valmistuneelle asemalle, jossa 12.-13.1. 1940 pataljoona kerrallaan lastattiin juniin ja lähetettiin matkaan. Yhden pataljoonan lastaus kesti noin neljä tuntia. Reitti kulki Kontiomäen, Nurmeksen, Joensuun ja Matkaselän kautta Leppäsyrjän asemalle illalla talven pilkkopimeässä. Asemarakennuksessa ei ollut mitään kylttejä, mutta joku joukosta tunnisti paikan.

”Räntäsateessa lähdimme taivaltamaan etelään johtavaa maantietä. Pitkän junamatkan jälkeen tuntuikin aluksi mukavalta patikoida…Vasta aamun hämärtäessä pääsemme ensimmäiseen pysähdyspaikkaan. Ei se ole kylä eikä majatalo, ei lämmitettyjä huoneita, ei vuoteita. Majapaikkamme on samaa korpea, joka levittäytyy katkeamattomana tien molemmin puolin.”[4]

Telttamajoituksessa lepo oli huonoa, alkoi myös pakastaa. Päivän ”levon” jälkeen lähdettiin taas marssimaan lähes 40 asteen pakkasessa pimeään. Miehet eivät olleet saaneet mitään suuhunsa, marssi eteni vitkaan, toistuvasti pysähdyttiin. Miltei helvetillisenä muistaa pastori Airas Syskyjärven ylityksen kovassa pakkasessa ja viimassa tammikuussa 1940.[5] Paleltumilta ei vältytä. JR 64 on tullut tontilleen Pitkärantaan, Koirinojalle ja Maksimasaareen, jossa se taisteli talvisodan loppuun saakka.

Mottisotaa Laatokan Karjalassa.

Pitkärannan saariston saaret Maksima, Petäjä, Paimio ja Vuoratsu muodostivat 10.1.1940 tienoilla syntyneen Kitelän-Koirinojan motin saartorenkaan katkeilevan ja hajanaisen eteläosan. Maksimasaaren ja mantereen välisen noin kilometrin levyisen salmen kautta yritti jatkuvasti voimistuva vihollinen huoltaa motissa olevaa divisioonaansa.[6]

Sattumalta Erkki Pietikäisen kaatumisesta on säästynyt silminnäkijän kuvaus. Hän toimi Paavo Simeliuksen pataljoonan tähystäjänä 6.3.1940 Maksimansaaressa. Sieltä tähystäjä (mahdollisesti Erkki) kertoi aamupäivällä havaintoja Petäjäsaaresta, jonka venäläiset olivat kerta kaikkiaan päättäneet nyt ottaa haltuunsa. Suomalaisten tilanne siellä oli epätoivoinen, koska jäät olivat jo riittävän vahvoja hyökkäysvaunuille. Klo 10.20 hyökkäys kaikilla aseilla oli alkanut. Tähystäjän mukaan vain vähän yli tuntia myöhemmin  Petäjäsaari oli menetetty klo 12.[7]

Petäjäsaaressa kaatui yhden päivän aikana 46 rantasalmelaista ja 23 nilsiäläista miestä.

III pataljoonan sotapäiväkirjassa on lakoninen huomautus, että pataljoonan tähystyskukkulaa  pommitettiin myös. Koska tiedämme Erkki Pietikäisen kaatuneen tähystäjänä, niin maininta voi liittyä hänen kaatumiseensa. Pietikäinen haavoittui kuolettavasti vatsaan. Pataljoonan komentaja Simelius piti kuitenkin huolta, että hänen ruumiinsa saatiin pois.

Korpraali Erkki Pietikäinen oli syntynyt Pielavedellä, kirjoilla Kittilässä ja hänen vanhempansa ja sisaruksensa asuivat Siilinjärvellä. Hautapaikaksi isä Heikki onnistui järjestämään Siilinjärven, vaikka suvun tietojen mukaan vainajaa oltiin viemässä Kittilään.[8] Talvisodan muistokirjassa Vapautemme hinta Erkki Pietikäinen on Kittilän kohdalla.

Siilinjärven kirkko ja sankarihautausmaa
31.10.2020. Kuva Jouni Kiimalainen.

Erkin veli Tauno Pietikäinen palveli jatkosodassa ja Bertta liittyi Siilinjärven lottiin 18.3.1940. Hän työskenteli mahdollisesti Sotasairaala 20:ssa, jonkaosastoja oli sijoitettu Siilinjärvelle.[9]

 Kiitos Anne Kettunen suvun tietojen ja dokumenttien jakamisesta!

---

[1] Siilinjärven seurakunta, väestörekisteritietoja.

[2] Pietikäinen, Erkki; kantakortti http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=74433989

[3] Kuussaari, Eero, Suomussalmen suurtaistelu, Kansa Taisteli 12/1963

[4] Erkki Airas, julkaisematon käsikirjoitus, Kansa Taisteli arkisto http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1511124

[5] sama

[6] Jukka Jalkanen, taistelu Maksiman saaresta 15.2.1940.julkaisematon käsikirjoitus, Kansa Taisteli arkisto http://kansataisteli.sshs.fi/julkaisemattomat-kirjoitukset/kirjoitukset/ts/Kirjoitus_2935.pdf

[7] III patoljoona JR 64 sotapäiväkirja http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1511426

[8] Erkki Pietikäisen tietoja suvun arkistossa, Anne Kettusen hallussa.

[9] Siilinjärven Lotta Svärd jäsenluettelo. kansallisarkisto.