Mitä historia opetti sukulaisilleni?

 

Jussilan talon, Mikkajärvi 3 aittarakennus. Jokunen hirsikerta
rakennuksessa voi olla vielä Roivaistenkin jäljilta. 
 14.11.2020.

Jussilan talon isäntä Lassi Roivainen kuoli kuumeeseen kotonaan 21.1.1833. Hänen puolisonsa  Inkeri Miettinen oli kuollut jo kaksitoista vuotta aiemmin vuonna 1822. Perhe kokoontui perunkirjoitukseen 6.6.1833. Uskottuina miehinä toimivat Adam Toivanen ja Anders Rissanen.

Lassi Roivaisella (1753-1833) oli neljä lasta, Jussi, Sakari, Taavetti ja Tiina Loviisa. Perheen lapsista Johan oli kuitenkin kuollut ilmeisesti samaiseen kuumesairauteen kuin isänsäkin helmikuussa 1833. Tiina Loviisa oli naimisissa torppari Jussi Kourusen kanssa.[1]

Perunkirjoituksen allekirjoittajana ja perijänä kokouksessa esiintyi Taavetti. Hän oli ollut naimisissa Katariina Hartikaisen kanssa ja heillä oli vuonna 1830 syntynyt lapsi, Maria Loviisa. Katariina oli kuitenkin kuollut vain muutaman kuukauden päästä ensimmäisestä synnytyksestä 4.6.1830 keuhkotautiin. Maria Loviisa oli vain kahden kuukauden ikäinen menettäessään äitinsä.[2]

1800-luvun alun Suomessa eläneet ihmiset joutuivat kohtaamaan ensin Suomen sodan vastukset ja sodan mukanaan tuomat kulkutaudit. Kun jonkinlainen toipuminen oli alkanut, niin vuonna 1833 koko Suomea kohtasi ankara kulkutautien kiusa, jossa punatauti, isorokko, influenssa ja kolera koettelivat väestöä.[3] Kun perheessä oli koettu keuhkotaudinkin kiusat, niin tulee kyllä selväksi ihmiselon sattumanvaraisuus korkean kuolleisuuden vallitessa. Taavetin vaimo oli vain 30-vuotias kuollessaan.

Roivaisten tilat olivat vuosien saatossa pilkkoutuneet suvun jäsenille, eikä Lassi Roivaisenkaan tila mitenkään varakas ollut. Perunkirjoituksessa tilan koko oli 3/8 koko Mikkajärvestä, arvoltaan se merkittiin 100 hopearuplaksi.

Tämän lisäksi lueteltiin vaatimattomia tarve-esineitä, kuten kirves, aura, pata, kiulu, maitoastioita, maitopullo, tuoppi jne. Talossa oli kolme lypsävää lehmää, ruuna ja kaksi lammasta. Pesän arvoksi kirjattiin 130 hopearuplaa. Velkoja ei ollut.[4]

Taavetti Roivainen isännöi tilaa vuoteen 1843. Tuolloin hän muutti uuden vaimonsa Kaisa Toivasen ja lastensa Maria Loviisan ja Albertiinan (s. 31.12.1937) kanssa Kuopioon. Pariskunta oli mennyt naimisiin 13.4.1837.[5] Mutta vuodesta 1846 perhe asettuu Maaningalle tilalliseksi Hoikansuon tilalle Hamula 8.[6] Aleneva säätykierto voimistui, kun pariskunta muutti vuonna 1852 mäkitupalaiseksi Pöljälle Mattila 19.[7] Tytöt eivät ole perheen mukana enää.

Perheeseen syntyi 17.4. 1853 poikalapsi, joka nimettiin isänsä mukaan Taavetiksi.[8] Tämä Taavetti Roivainen on isoukkini. Perheen tilanne ei ole kohentunut, sillä vuonna 1854 Taavetti, Kaisa ja pikku-Taavetti muuttavat loiseksi Aholan tilalle, Pöljä 16. Loiset olivat maalaisköyhälistöä, aikansa pätkätyöläisiä, joilla ei ollut edes omaa asuntoa. Heillä saattoi olla joitakin eläimiä, joita pidettiin talon karjan mukana. Lisäksi heillä oli usein pieni oma kylvö pellossa ja perunamaa. Loiset olivat välttämätön työvoima kiireisinä kesäkausina.

Taavetille ja Kaisalle syntyi vielä tyttö, Eeva Sohvi Roivainen 3.1.1856.[9] Valitettavasti perheen huono onni jatkui. Taavetti-isä sairastui ilmeisesti influenssaan ja kuoli ”horkkaan” 6.6.1856.[10] Niinpä Kaisa Toivanen jäi yksin kahden pienen lapsen kanssa sinnittelemään elämässä eteenpäin. Jo vuodesta 1860 hänet on merkitty kylän köyhäinapua saaviin ”kirkonvaivaisiin”.[11] Kaisa Toivanen kuoli ”kramppiin” Pöljällä 4.1.1865.[12] Eeva Sohvi oli tuolloin 9-vuotias ja Taavetti 12-vuotias. 

Joutua orvoksi vuonna 1865 oli harvinaisen huono ajankohta. Suuret kuolonvuodet 1866-68 ovat jääneet Suomen historiaan kauhun vuosina. Olen käsitellyt aihetta aiemmin tässä blogissa tekstissä Surkeutta, vaivaa ja valitusta. Kun Maaningalla normaalikuolleisuus vuosina 1866-68 olisi ollut noin 300 ihmistä, niin noina vuosina oli 731 kuolemaa. Tällä hetkellä en tiedä, missä lapset vuodet ennen ripille pääsyä viettivät. Molemmat olivat kuitenkin sen ikäisiä, että he pystyivät jo toimittamaan taloissa töitä.

Eeva Sohvi on ilmeisesti pysytellyt Pöljällä, sillä hän pääsi vuonna 22.10. 1870 ripiltä kylänloppulaisena.[13] Taavetti pääsee ripiltä vuotta myöhemmin, silloin hän oli renkinä Ristiharjussa, Käärmelahti 11.[14] Samassa taloudessa palveli piikana Wilhelmiina Lipponen. Pariskunta meni naimisiin 8.11.1872. Puhemiehenä heillä toimi Paavo Niskanen.[15]

Isoukkini Taavetti ja isomummoni Wilhelmiina asuivat Käärmelahdessa, kun perheen ensimmäiset lapset syntyivät. Perheen esikoinen, Taavetti kuoli vesipöhöön kaksivuotiaana. Käärmelahdessa syntyi vielä Johanna (13.4.1875).[16]

Olisiko Paavo Niskasen kautta syntynyt jonkinlainen suhde Pöljälle, sillä vuonna 1877 perhe muutti mäkitupalaiseksi Saarismäkeen, tilan Rissala 4 maille. Sitkeä kipuaminen kylän irtaimesta työvoimasta kohti turvatumpaa tulevaisuutta oli alkanut. Perhe kasvoi, kaski kaatui ja pellot laajenivat. On sanottava, ettei Saarismäen mäkitupa tarjonnut helppoa elantoa. Kallioisen ja louhikkoisen korven keskelle perhe sai kuitenkin raivattua pellot ja rakennettua pytingit. Siellä syntyivät vielä Pekka, Eerik, Iita, Akaatta, Taavetti, Kusti ja Miina.[17]

Saarismäen savutupa 1960-luvulla.

Taavetin sisarelle Eeva Sohville syntyi avioton lapsi Aatu Wilhelm 29.11.1884. Lapsen kummeina olivat Taavetti Roivainen ja Wilhelmiina Lipponen.[18] Tosiasiassa lapsen isä oli mäkitupalainen Taavetti Toivanen. Pariskunta meni naimisiin ja heille syntyi vielä ainakin lapset Taavetti (28.8.1887), Riikka (3.6.1892)[19] ja Maria (22.7.1897). Perheellä oli torppa talon Pöljä 7 Toivola mailla ja myöhemmin tilalla Savola Pöljä 12.[20]

Oikealla istumassa Kusti Roivainen ja Riikka
Toivanen, serkukset. Kuva otettu Viipurissa
1910-luvulla.

Jostakin syystä Saarismäen torpan vuokra-aikaa ei jatkettu ja perhe joutui luopumaan 25 vuoden työstä hyvin vaatimatonta korvausta vastaa. Onneksi he onnistuivat solmimaan lampuotisopimuksen Hoikin tilasta. Siellä elettiin aina vuoteen 1931.

Taavetin ja Wilhelmiinan suku kasvoi, pojat ja tyttäret menivät naimisiin ja saivat lapsia. Kaikki pojat jäivät asumaan nykyisen Siilinjärven alueelle, Pöljälle ja Kolmisopelle. Tyttäristä Johanna, Akaatta ja Miina muuttivat pois, Iida meni naimisiin omalle kylälle. Tältä sukupolvelta vuoden 1918 sota meni suhteellisen kivuttomasti ohi, sillä Kuopion pohjoispuolisella maaseudulla ei sodittu, ei tehty terroritekoja, vaikka varmasti jännitteitä oli. Sukupolven suuri tragedia oli sitten sodat vuosina 1939-45.

Taavetin ja Wilhelmiinan lapset Hoikin kylällä menettivät kaatuneina omat lapsensa Taavetti Roivaisen, Pekka Roivaisen, Väinö Roivaisen, Pekka Hirvosen ja Lauri Hirvosen. Serkukset olivat eläneet lähekkäin, käyneet koulunsa yhdessä ja olleet varmasti monilla yhteisillä työmailla. Suuri historia tarttui pienten ihmisten unelmiin ja suunnitelmiin, vei elämän ja jätti omaiset vaikenevan järkytyksen valtaan.

Mitä historia siis opetti sukulaisilleni? Se opetti turvallisuushakuisuutta, kehotti olemaan realisti ja unohtamaan kevytmielisen haaveilun. Tuli olla ahkera ja rehellinen, omillaan on koetettava pärjätä, vaikka olemme olleet taipuvaisia pysyttelemään lähellä sukua. Me emme ole olleet riskinottajia, koska elämä itsestään on näyttäytynyt arvaamattomana. Jonkinlainen alakuloinen taipumus masennukseen pilkahtaa välillä suvun tarinoissa esiin.

Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt sukupolvi on sitten saanut elää kulkutaudeista, pulasta ja sodista huolettomana, olemme kouluttautuneet ja muuttaneet kotikyliltämme muihin maihin ja kaupunkeihin. Historian ankarat opetukset vaikuttavat meissä, kuten niin monissa muissakin suomalaisissa vielä pitkään.

Päivärinne Hoikilla noin 1960. Tämän pientilan osti ja perusti Kusti Roivainen. Hänen
pojanpojanpoikansa viljelee nyt maita.

---

[1] Iisalmen ja Vieremän käräjäkunnan perunkirjat 1830-33, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=80993810

[2] Roivainen-Roivas-Roivanen sukukirja, taulut 277-278

[3] http://www.saunalahti.fi/arnoldus/kuolovuo.html

[4] Iisalmen ja Vieremän käräjäkunnan perunkirjat 1830-33, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=80993810

[5] Sukukirja, taulu 278

[6] Maaninka rippikirja 1843-1853 (TK1203-1204 I Aa:11)  Sivu 127 Hamula 8 ; SSHY, Sukukirja

[7] Maaninka rippikirja 1854-1863 (TK1205_II I Aa:14)  Sivu 247 Pöljä 19 Mattila ; SSHY, Sukukirja

[8] Maaninka syntyneet 1853-1880 (MKO1-6 I C:6)  Sivu 3  ; SSHY, Sukukirja

[9]Maaninka syntyneet 1853-1880 (MKO1-6 I C:6)  Sivu 21 1856 ; SSHY  

[10] Maaninka kuolleet 1843-1870 (MKO1-3 I F:3)   ; SSHY

[11] Maaninka rippikirja 1854-1863 (TK1205_II I Aa:14)  Sivu 262 Pöljä Kyrko- och Rotfattige ; SSHY

[12]Maaninka kuolleet 1843-1870 (MKO1-3 I F:3)  1865 ; SSHY

[13] Maaninka rippilapset 1853-1880 (MKO1-4 I D:4)  Sivu 62  ; SSHY

[14] Maaninka rippikirja 1864-1873 (MKO27-54)  Sivu 41 Kärmetlaks 11 Ristiharju ; SSHY

[15] Maaninka kuulutetut 1860-1878 (MKO1-3)   ; SSHY

[16] Sukukirja taulu 279

[17] sama

[18] Maaninka syntyneet 1881-1892 (MKO7-13 I C:7)  Sivu 121  ; SSHY

[19] Maaninka syntyneet 1881-1892 (MKO7-13 I C:7) Sivu 121; SSHY

 

[20] http://airaroivainen.blogspot.com/2019/11/torppari-ville-toivasen-tie-torpparista.html