Gadgetissa oli virhe

torstai 27. kesäkuuta 2013

”Surkeutta, vaivaa, valitusta.”


”Jääkukat peittävät lasin, ne ovat rumia, tekevät pilaa kesäniitystä, kuoleman kukkaset. Kuura levittäytyy kuin rikkaruoho ikkunan puitteista hirsien saumoja pitkin seinälle. Pahin on ovi, sen raoista lumi työntyy sisään ja kehystää oviaukon kuin kalma, joka aikoo asettua torppaan asumaa.”  Näin miettii teoksessa Nälkävuosi Korpelan  torpan emäntä Marja. Marja jättää miehensä kuolemaan kylmään tupaan ja lähtee lasten kanssa kerjuulle. Tällaisten valintojen äärelle suomalaiset oli ajanut suuri katovuosi 1867.

Nälkävuonna 1868 maaninkalaisia kuoli ja haudattiin omaan kirkkomaahan 336. Vainajista 36 oli Pöljän kylän asukkaita. Lisäksi pitäjässä kuoli kerjäläisiä, joita on haudattu yhteishautaan. 

Maaningalla normaalikuolleisuus oli 70-120 henkilöä vuodessa. Pöljän kylällä kuoli tavallisena vuonna11-15 asukasta.

Vuoden 1865 väestötilaston mukaan Maaningalla oli kirjoilla 4608 asukasta. Väestö oli täysin maatalouden varassa. Karjatalous oli kehittymätöntä, pääasiassa viljeltiin ruista ja ohraa.

Viljan viljely oli säänvaihteluille arka elinkeino. Vuoden 1867 luonnonolot olivat lähes koko maassa vaikeat. Kevät oli myöhässä. Jäät lähtivät Kuopion korkeudella järvistä vasta kesäkuun puolivälin jälkeen. Toukotyöt päästiin aloittamaan poikkeuksellisen myöhään kesäkuun jälkipuoliskolla.

Lämmin jakso keskikesällä antoi toivoa sadon onnistumisesta. Syyskuun alussa iski pakkanen. Kuopiossa ilmestynyt Tapio kuvasi 14.9.1867 hallan vaikutusta täystuhoksi: "Kevät- ja juuri-touwot kaikki olivat menneet...". Voi vain kuvitella aikalaisten kauhun, sillä jo kaksi edellistä satovuotta olivat olleet huonoja. Kohti talvea lähdettiin Pöljälläkin monessa torpassa ja loisperheessä lähes tyhjin käsin.

Pettua, olkia, jäkälää ja heinävelliä

Keväällä 1868  sanomalehti Tapiossa annettin ohjeita hätäravinnon valmistamiseen.  Villiyrttiresepti vuodelta 1868:

”Velli laitetaan sillä lailla, että heinäjauhot keitetään vedessä juurikasvien kanssa, kaalijuuren, nauriin tahi potaatti – mitä vaan on -; siihen sitten pannaan suurukseksi 1/3 osa (heinäjauhojen suhteen) ruisjauhoja, ja vähä nuorta maitoa, jos on, sekä suolaa miten hyväksi nähdään. Vielä maukkaammaksi se tulee, jos lampaan rasvaa tahi muuta sen moista löytyy pantavaksi lisään.”

Ohjeeseen kuului ruista, maitoa ja rasvaa. Touko- ja kesäkuuta 1868 lähestyttäessä nuo ruoka-ainekset olivat tuhansille savolaisille tavoittamattomissa.


Suomussalmen matkailuinfo 2013. Heikki Aspegrenin kuva.
Omaiset kuvasivat kuolemaan johtaneen sairauden oireet papille joka teki "diagnoosin" ja kirjasi kuolinsyyn. Seudulla liikkui useita kulkutauteja, joiden erottelu toisistaan ei tietenkään tuolloin onnistunut. Todellinen tauti kuoleman takana jää usein arvoitukseksi.

Pöljän kylällä kuoli vuonna 1868 16 lasta. Maria Keijonen kuoli hivutustautiin, Johanna Lindunen hinkuyskään. Monen lapsen kuolinsyynä on tyyfus. Sillä tarkoitettiin joko lavantautia, pilkkukuumetta tai toisintokuumetta. 7-vuotias David Johan Heiskanen kuoli punatautiin.

Suurina kuolonvuosina silmiinpistävää on se, että aikuisväestöä kuoli enemmän kuin lapsia. Pöljälläkin kaikkina vuosina 1866-68 aikuisväestön kuolleisuus oli suurempi kuin alle 15-vuotiaiden. Greta Pitkänen kuoli halvaukseen 67-vuotiaana, 65-vuotias Kaisa Tuhkanen tyyfukseen, samoin Brita Lisa Launonen ja Anna-Liisa Karhunen. 63-vuotiaan Anna Ålanderin kohtaloksi koitui hermokuume, samoin Adam Hildusen ja Anna Lappeteläisen.

Parhaissa voimissaankin oleva aikuisväestö kaatui tautivuoteelle eikä enää noussut. Fredrik Keijonen ja Maria Hoffren kuolivat hermokuumeeseen, Aron Julkunen keuhkotautiin ja Krister Tissarinen vain 27-vuotiaana kuolioon. Renki Petter Savolainen kuoli “väkevistä juomista” saamiinsa vaivoihin. Olisiko nälkiintynyt nuori mies saanut viinaa jota elimistö ei kestänyt? Hätäruuista saatiin myrkytyksiä ja kouristuskohtauksia.

Vuosina 1866-68 Maaningalla kirjattiin 731 kuollutta. Normaalikuolleisuus olisi noin 300. Pitäjän kuolleisuus ei ollut mitenkään poikkeuksellinen. Synkempiäkin alueita oli. Oheisessa tilastossa on kuvattuna alkuvuoden 1868 kuolleisuus Pohjois-Savossa. Syksyllä tilanne alkoi kohentua, mutta esimerkiksi Maaningalla kuoli vielä syksyllä saman verran väkeä kuin normaalivuonna koko vuoden aikana. Uusi sato oli hyvä, mutta tuli silti monelle liian myöhään.

Kuopion lähikuntien kuolleisuus 1.1.-17.1868. Tapio 12.9.1868.


Lähteet: Kuolleet ja haudatut 1853-1869. Väkilukutilastot 1855, 1865, 1870.  Maaningan seurakunnan arkisto.   Tapio 1861-1868. Sanomalehtiarkisto. Oiva Turpeinen: Nälkä vai tauti tappoi? Kauhunvuodet 1866-68. Arno Forsius, Kuolinsyyt vuosien 1749-1877 väkilukutauluissa.http://www.saunalahti.fi/arnoldus/kuol_syy.html

Aki Ollikaisen vuonna 2012 ilmestynyt kirja Nälkävuosi on järkyttävä kuvaus kuolonvuosilta 1866-1868. Hieno pieni kirja, joka osittain innosti minua kirjoittamaan tämän blogin.






2 kommenttia: