Täydellinen murha Hökösellä?

Tässä blogissa on aiemmin käsitelty Hökösen kylällä tapahtunutta torppari Taavetti Kuosmasen murhaa. Vuonna 1916 tapahtunut rikos jäi selvittämättä. Teosta syytettiin useita henkilöitä, osa istui jopa tutkintavankeudessa. Pitävää näyttöä tekijstä ei koskaan saatu. Kerron seuraavassa oikeudenkäyntiasiakirjojen valossa, mitä Hökösellä tapahtui kesäisenä sunnuntaiaamuna sata vuotta sitten.

Oli aurinkoinen aamu, kasteinen luonto kimmelsi, linnut lauloivat. Savon rehevä luonto oli auennut jo kesään. Hökösellä herättiin varhain työhön ja muihinkin rientoihin. Taavetti Kuosmanen lähti jo ennen kuutta metsäntaus -nimiselle suoniitylleen tarkastamaan työmaataan. Pekka Savolainen Vellimäen torpasta oli edellisellä viikolla kaivanut siellä ojia.

Pekka Savolainen kertoi lähteneensä jo  kuuden aikaan torppari Taavetti Ikäheimon luokse pyytämään miestä muuraamaan uunia. Lampuoti Taavetti Pitkänen oli kotonaan puoli seitsemään asti, lähti sitten Pykälän torpalle, jossa tapasi Taavetti Pykäläisen. Matkalla hän kertoi ajaneensa variksia otrapelloltaan pois, ne olivat siellä siemeniä syömässä. Pitkänen sanoi olleensa kotona noin kello seitsemän. Hänen poikansa Taavi Pitkänen kirjoitti Pitkälän kamarissa kirjettä Amerikkaan sukulaisille.

Pykälän torppa kuvattuna 2017. Ulkoasu on varsin säilynyt. Tästä paikasta on

Läheisellä Hökösen järvellä kävi kuhina. Lampuotin poika Antti Pitkänen oli soutelemassa, loinen Enok Ruuskanen uistelemassa ja torpparin lapset Hilda Taavitsainen ja Iisakki Ikäheimo verkkoja kokemassa. Järveltä nähtiin, että mahdollisesti Matti Pitkänen oli kävellyt varhain aamulla rannalla. Matti myönsi liikkuneensa aikaisin aamulla, koska meni hakemaan kenkiä suutari Taavetti Hyttiseltä.

Naiset lypsivät lehmiä aamuvarhaisesta, Torpparin tytär Miina Ikäheimo oli Vellimäessä auttamassa vastaikään synnyttänyttä emäntää "lapssaunoissa", hän nousi jo neljältä ylös laittamaan aamaista ja navettatöihin. Taskilassakin oltiin hereillä, mutta talollinen Taavetti Taskinen oleskeli koko aamupäivän kotonaan. Hän lähti vasta iltapäivällä Jafet Ruuskasen luokse kansakouluasioissa. Kylälle oli hankittu koulua jo pitkään, mutta sitä ei oltu saatu.

Loinen Nestor Leivo asui perheineen Vellimäessä. Hän oli kylän uusi asukas, Pekka Savolaisen sukulainen äidin puolelta. Hän oli muuttanut Hököselle noin vuotta aiemmin. Leivo oli lähtenyt kotoaan Vellimäestä puoli kahdeksan aikaan Ikäheimon torpalle aamiaiselle. Leivo oli tehnyt töitä Ikäheimolle edellisenä päivänä myöhään iltaan.

Torppari Taavetti Ikäheimo oli aloittanut heti aamusta heinän ajon noin 200 metrin päässä kotoaan Ikälän torpasta olevasta ladosta. Ollessaan kolmatta kuormaa hakemassa hän kuuli kovan laukauksen äänen. Hänen hevosensä säikähti. Salametsästys ei ollut ollenkaan tavatonta Hökösen saloilla, joten Ikäheimo jatkoi töitään. Hän toi kuorman kotiin, laittoi hevoselle appeen ja purki heinkuorman. Sitten tuli Pekka Savolainen pihaan. Myöhemmin laukauksen kellonajaksi arvioitiin noin klo 7. Erikoista tapauksessa oli se, ettei kukaan muu aamuvarhaisen hyörinän keskellä laukausta kuullut.

Taavetti Ikäheimo ei joutanut uunin tekoon, joten Pekka Savolainen lähti Hösenjärven yli Aatam Savolaisen luokse. Enok Ruuskanen oli lainannut Pekan venettä ja miehet tapasivat rannassa.

Taavetti Kuosmasen vaimo Hilda Maria Miettinen (Kuosmanen) ei ihmetellyt miehensä viipymistä suolla, sillä hän oli puhunut käyvänsä Vellimäessä Pekka Savolaisen luona. Arvatenkin juttelemassa suourakan maksusta ja jatkotöistä. Pekka Savolainen tuli Kuosmasen torpalle yhdeksän maissa. Hilda Maria tarjosi hänelle aamuruuan, jonka jälkeen hän nukkui pitkät ruokalevot torpan tuvassa. Kun Kuosmasta ei kuulunut, niin Savlainen lähti kotiinsa Vellimäelle ja sieltä läheiselle Luodelammelle onkimaan Nestor Leivon kanssa.

Kuva Kokkosenlammelta Pohjolanmäeltä samoihin aikoihin. Pienten järvien
ja lampien Savo tarjosi särvintä pöytään.

Hilda Maria Kuosmanen lähti lopulta etsimään miestään ja löysi hänet kuolleena suolta. Vaimo lähti hätääntyneenä hakemaan apua. Kuosmanen ei hakenut apua läheisimmistä taloista Pitkästä, Pykälästä ja Topilasta. Hän lähetti torpparin tytär Hanna Savolaisen hakemaan apua Vellimäestä. Pekka Savolainen ja Nestor Leivo haettiin onkiretkeltään hakemaan vainajaa pellolta.

Taavetti Kuosmanen tuotiin kotiin hevoskyydillä reessä. Leivo ja Kuosmanen veivät vainajan riiheen, jossa he huomasivat, että Kuosmasta on ammuttu. Tällöin he hakivat Hilda Marian paikalle ja kehoittivat hommaamaan nimismiehen paikalle.

Seuraavana päivä Maaningan nimismies Frisk teki alustavat tutkimukset. Kuosmasta oli ammuttu selkään luodikolla lapaluun alle siten, että kuolema oli seurannut välittömästi. Tämä varmistui 8.6. suoritetussa ruumiinavauksessa Maaningan kirkolla. Murhapaikalta ei löytynyt kamppailun jälkiä eikä paikalle tuodut poliisikoirat löytäneet seurattavia jälkiä.

Pisteaitaa Pohjolanmäeltä. Samanlaisella aidalla Kuosmanen oli rajannut suoniittynsä.

Ruumis oli noin viiden metrin päässä aidasta. Suoniitty oli metsän ympäröimä joka puolelta. Salamurhaajan oli ollut helppo piilotella metsän ja aidan suojassa.

Tästä alkoivat koko kesän kestäneet tutkimukset. 27 henkilöä Hökösen, Hamulan ja Pöljän kylältä kuulusteltiin. Heinäkuun 8. päivänä Pekka Savolainen ja Nestor Leivo vangittiin epäiltynä Taavetti Kuosmasen murhasta ja heidät passitettiin odottamaan oikeudenistuntoa Kuopion lääninvankilaan.

Seuraavassa blogissa käsitellään oikeudenkäyntiä. Prosessista tuli pitkä. Asiaa käsiteltiin 12 kertaa Maaningan käräjillä vuosina 1916-18.

Lähteet: Maaningan käräjäkunnan välikäräjäin pöytäkirjat 1913-1918 C III c:3, Maaningan käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirjat, C III a:55, JoMa. Kuopion lääninvankilan II arkisto/ Vankien nimikirjat, B II b:19, JoMa. Roivainen, Torppari Taavetti Kuosmasen murha