Suomen historian huonoin pysäkinhoitaja?

Pöljän pysäkki oli kylän keskipiste vuosisadan alusta sen puoleen väliin. Pysäkin ympärille kehittyi kauppojen, sahan ja puutavaran lastauksen myötä liikepaikka. Pysäkillä tapahtuneiden onnettomuuksien vuoksi Pöljä oli hetken aikaa 1910-luvun vaihteessa vilkkaan kansallisenkin mediahuomion kohteena. Junat kolisivat yhteen tai raiteiltaan tuon tuostakin. Ensiksi marraskuussa 1910.

Pöljän pysäkki sijaitsee Kuopion - Iisalmen välisellä rataosuudella. Lähimmät asemat ovat Alapitkä pohjoiseessa ja Siilinjärvi etelelässä. Kuva 1910-luvulta, Pöljän kotiseutumuseon arkisto.

Tavarajuna n:ro 1364 oli tulossa Kajaanista Pöljän pysäkille 8.11. klo 6,25 aamulla. Oli vielä pimeää. Juna ajautui aseman rivuraiteelle ja törmäsi siellä olleisiin tyhjiin ja osin kuormattuihin tavaravaunuihin. Seitsemän vaunua ruttaantui ja tavarajunan veturi vahingoittui. Sen onnistui kuitenkin nilkuttaa ilman vaunuja korjattavaksi Kuopioon. Ihmisille ei käynyt kuinkaan, vaikka tavarajunassa oli myös ajan tavan mukaan matkustajavaunu.

Pysäkin hoitajana toimi tuolloin Hannes Lappeteläinen, joka oli aloittanut työt muutamaa kuukautta aikaisemmin. Hänen edeltäjänsä oli ollut Olga Valtonen. Siilinjärven asemapäällikkö Forssén oli irtisanonut Valtosen työsuhteen. Sosiaalidemokraattinen Savon Työmies väitti irtisanomisen syyksi Valtosen perheen ja asemapäällikön välisiä riitoja. Olga Valtosen aviopuoliso, ratavartija Pekka Valtonen oli työväenyhdistyksen puheenjohtaja ja perustaja Pöljällä. Työväenyhdistyksen kokouksiakin oli pidetty aika ajoin pysäkillä. Lappeteläisen nimittäminen tehtävään oli poikkeuksellista, sillä hänellä ei ilmeisesti ollut juurikaan rautatiekokemusta.

Ratavartija Pekka Valtonen. Työväenyhdistyksen perustaja ja aktiivi.
 Kuva Lassilan arkistosta.

Onnettomuudesta on säilynyt kaksi kuvausta.  Savo kertoi, että Kuopiosta pohjoiseen menevä tavarajuna oli jättänyt sivuraitteelle Pöljällä yhden tyhjän vaunun, joka oli kiinnitetty sivuraiteella oleviin tyhjiin vaunuihin. "Toistaiseksi tuntemattomasta syystä oli tämä vaunu irtautunut muista vaunuista ja ryöstäytynyt vaihteesta pääraiteelle kääntäen samalla vaihteen sivuraiteelle."  Niinpä pohjoisesta tuleva tavarajuna ohjautui sivuraiteelle ja murskasi siellä olleita tyhjiä vaunuja. (Savo 10.11.1910)

Savon Työmies ihmetteli 1.12. julkaistussa pakinassa, miksi onnettomuudesta ei saada tietoa. Maaningan nimismies Frisk ja rautateiden piiritarkastaja ovat tutkineet asiaa. "Mutta ihmeellistä kyllä, ei tutkintojen tuloksista ole päästetty julkisuuteen minkäänlaista tietoja. Eivät ole herraslehdet hiiskuneet kerrassaan mitään ja työväenlehdillehän virkaherrat eivät suvaitse antaa tietoja pyytämälläkään. Ei siis ole tällä hetkellä olemassa mitään tietoa, tuleeko tuo tapaus edes oikeuden tutkittavaksi, vai haudataanko se kaikessa hiljaisuudessa." Pohdiskelut on julkaistu Päivän pakinoita -palstalla nimimerkillä Jaakoppi. (Savon Työmies 1.12.1910)

Pakinoitsija väitti, että paikkakunnalla yleisesti pidetään onnettomuuteen syyllisenä taitamatonta pysäkinhoitajaa, joka oli jättänyt vaihteen väärään asentoon. On hyvin mahdollista, että pakinoitsija Jaakopin lähteenä on ollut Valtosen perhe. Siellä oletettavasti luettiin Savon Työmiestä ja Olgan irtisanominen sapetti.

Onnettomuudesta ei ehditty järjestää oikeudenistuntoa ennen kuin Pöljällä rysähti toistamiseen.

Iisalmesta tuleva halkojuna ajoi samalta suunnalta aiemmin tulleen tavarajunan päälle Pöljän pysäkillä 5.1. 1911 klo 7.30. Tavarajunassa oli myös matkustajavaunuja ja viisi matkustajaa sai vammoja. Asioitsija Möller loukkaantui niin pahoin, että haki ja sai myöhemmin onnettomuudesta korvauksia. Onnettomuuden syy oli siinä, että tavarajuna oli myöhästynyt (se jätti sivuraiteelle tyhjiä vaunuja) ja halkojuna taas ajoi hiukan etuajassa.

Rata viettää myötäiseen Alapitkältä Pöljän pysäkille. Niinpä junilla oli pitkä jarrutusmatka pohjoisesta tultaessa. Kun halkojunan kuljettaja näki edessään tavarajunan punaiset valot, oli jo liian myöhäistä. Halkojuna rysäytti tavarajunan peräpään matkustajavaunuun. "Molemmat särkyneet waunut siirtyivät pois kiskoilta, kulkien sitten parin vaunun pituuden eteenpäin. Jos ne olisivat vielä vähän kulkeneet, olisivat ne kaikkine matkustajineen suistuneet jyrkältä penkereeltä syvällä olevaan jokeen, jolloin onnettomuuden seuraukset olisivat olleet hyvinkin tuhoisat." (Savo, 10.1.1911) Joissakin uutisissa moitittiin pimeyttä ja sumua, mutta tutkijalautakunnan katseet kääntyivät Alapitkän ja Siilinjärven asemanhoitajien suuntaan.

Liikennetarkastaja Granfelt tuli Mikkelistä ja Maaningan nimismies auttoi tutkimuksissa. Oikeuden eteen haastettiin Alapitkän asemapäällikkö Innola, Siilinjärven vt. asemapäällikkö, harjoittelija Nyberg, veturinkuljettaja Ursin, kondutööri Nyström, Pöljän pysäkin hoitaja Lappeteläinen, jarrumies Kokkonen ja lämmittäjä Puustinen. Kihlakunnanoikeus kokoontui useampaan otteeseen kevään aikana pysäkin vieressa Eeti Halosen talossa, Solalla. Syyttäjänä toimi Maaningan nimismies ja oikeuden puheenjohtajana U. Argillander.

Alapitkän asemapäällikkö pidätettiin tutkimuksen ajaksi virastaan. Huomiota kiinnittää, että Siilinjärvellä oli virkaatekevä asemapäällikkö. Oliko Forssén, jota kuultiin oikeudenkäynnissä, pidätettynä virastaan edellisen onnettomuuden tiimoilta?

Ensimmäistäkin, marraskuussa tapahtunutta  onnettomuutta käsiteltiin oikeudessa, mutta lehtijuttuihin ratkaisu ei ole päätynyt. Vaikuttaisi siltä, että ensimmäinen onnettomuus todellakin lakaistiin maton alle. Jälkimmäisestä onnettomuudesta luettiin tuomiot toukokuussa 1911. Suurimmiksi syyllisiksi katsottiin Siilinjärven ja Alapitkän asemapäälliköt. He saivat sakkotuomiot ja joutuivat korvaamaan Valtionrautateille vahinkoja 883 mk 25p, lisäksi heidän oli maksettava asioitsija Möllerille 589 mk vammoista. Asemapäälliköiden tuli maksaa oikeuden myös kulut.

Veturinkuljettaja ja konduktööri saivat varoituksen, Lappeteläinen, Kokkonen ja Puustinen vapautettiin syytteistä. Molemmat asemapäälliköt ilmoittivat tyytymättömyytensä tuomioihin. (Savon Sanomat 12.5.1911)

Pysäkinhoitaja Hannes Lappeteläisen ura Pöljän pysäkinhoitajana oli harvinaisen epäonnekas. Kahden onnettomuuden lisäksi varkaat veivät postin kassan pysäkiltä 16.1.1910. Rahaa varkaat saivat vain 25mk 93p. Lappeteläinen lopetti työt pysäkillä 28.2.1911. Hän kuitenkin jatkoi VR:n palveluksessa erilaisissa tehtävissä aina eläkeikään saakka.

Pöljän pysäkki 1920-luvun asussaan. Kuva Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

Pekka Valtosesta lisää ohessa Pöljän työväenyhdistys

Lähteet: Savo, Savon Sanomat, Savon Työmies 1910-1911. Digitaalinen sanomalehtiarkisto. Nummelin, Rautatie ja maalaiskylä 1900-1965. Siilinjärven kunta. Kotiseutu- ja museojaosto. Julkaisuja 2. 1983.