Gadgetissa oli virhe

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Torppari Taaavetti Kuosmasen murhan tutkinta 1916

Tämä kirjoitus on jatkoa blogiteksteille Torppari Taavetti Kuosmasen murha ja Täydellinen murha Hökösellä?

Kuosmasen torpan pihapiiri ja Hökösen järvi.

Hökösen kylä sijaitsi Maaningan laajan pitäjän syrjäkulmalla. Kirkolle oli matkaa noin 25 kilometriä eikä kunnon teitä ollut. Niinpä Kuosmasen murhatutkinnan alku siirtyi seuraavalle päivälle, 5.6. 1916. Maaniningan piirin kruununnimismies K.A. Frisk tuli paikalle ja teki alustavan tutkinnan.

Murhapaikalta ei löytynyt jälkiä, jotka olisivat auttaneet tutkinnassa. Murha-aseen luoti otettiin talteen ruumiinavauksen yhteydessä. Luoti oli "sylinterinmuotoinen, alkujaan kummastakin päästä aivan tasinen, vaikka toinen pää oli vähän rutistunut ja vääntynyt. Luoti ei ollut valettu, vaan kääritty ohkaisista lyijylevyistä, jossa paljaallakin silmällä voi huomata rihlauksen jälkiä." Luotia tutkittiin myös suurennuslasin avulla.

Rihlapyssyllä tarkoitetaan tässä suustaladattavaa, sileäpiippuista luodikkoa. Piippua rihlattiin ja kaliiperia pienennettiin aseen tarkkuuden ja luodin lähtönopeuden parantamiseksi. Aseen piipun rihlaus laittoi luodin pyörivään liikkeeseen. Rihlaus myös jätti luotiin persoonallisen jäljen. Tuon ajan aseet olivat useimmiten paikallisten kyläseppien tekemiä.

Pöljän Eräveikkojen omistuksessa oleva "oravaniuha".
 Ulkojousityyppinen ase.

Piippu ja lukko lienee kyläsepän tekemä, mahdollisesti
1880-luvulla. Aseella ei ole mitään tekemistä Kuosmasen
murhan kanssa. 
Kesän kuulustelujen aikana epäilyt olivat kohdistuneet Pekka Savolaiseen ja Nestor Leivoon. Leivolla oli täsmälleen löydettyyn luotiin sopiva ase. Jopa luodista löydetyt rihlauksen jäljet muistuttivat Leivon aseen jättämiä jälkiä. Asiaa oli tutkinut Kuopiossa poliisin pyynnöstä Aapeli Pahkanen kokeilemalla. Lähitaloissa samanlaisia aseita oli T. Pitkäsellä, T. Ikäheimolla ja Riuttaniemen Pekka Rautiaisella. Näistä vain Rautiaisen ase oli sopivan kokoinen, Rautiaista ei kuitenkaan missään vaiheessa epäilty rikoksesta. Leivon ase haisi voimakkaasti ruudille, joten sillä oli vastikään ammuttu. Leivo tunnusti ampuneensa metsoja soitimelta kevättalvella. Aseen oli valmistanut paikallinen seppä Antti Ruotsalainen.

Kaikki kylän aseet eivät tulleet ilmi ensimmäisen kesän tutkinnoissa. Esimerkiksi T. Pitkäsellä oli kesällä 1916 talossaan revolveri, "vinchester" ja kaksi haulikkoa. Pistooli oli myyty pois Kuopiossa tuntemattomalle ostajalle tutkinnan aikana.

Murhapaikalla kävi myös jälkikoirat, mutta ne eivät saaneet minkäänlaista vainua. Koirat tuotiin paikalle ilmeisesti ainakin kaksi päivää murhan jälkeen.

Rikospaikasta tehtiin asemapiirros, jota ei käräjäoikeuden asiakirjaliitteenä ollut tallessa. Oheisessa piirroksessa on Hökösen kylä ja juttuun liittyneet talot. Murhapaikka on myös merkitty (suunnilleen).


Miten nopeasti kylällä pystyi liikkumaan paikasta toiseen? Poliisi pyysi luotettuja miehiä August Korhosta ja Aatam Halosta kelloon katsoen kulkemaan välejä. Aluksi keskityttiin vain Vellimäen miesten liikkeisiin. Vellimäestä murhasuolle oli lähes kaksi kilometriä, mutta matkaan meni suorinta reittiä (avoimet peltoaukeat kiertäen, metsässä kulkien) 45 minuuttia. Murhapaikalta Pykälään ja sieltä Ikälään taas kului 30 minuuttia. Nämä mittailut liittyivät lähinna Pekka Savolaisen liikkeisiin. Olisiko hän ehtinyt Vellimäestä surmaamaan Kuosmasen ennen tuloaan Ikälän torpalle?

Rikoksen selvittäjille tuli varmasti hiki, kun koetettiin ottaa selvää, mihin kellonaikaan asiat kylässä tuona murha-aamuna tapahtuivat. Toki kylällä oli kelloja, mutta elämänrytmi kulki vielä enemmän luonnonvalon ja töiden vaatimaan tahtiin.

Murha oli tapahtunut Taavetti Ikäheimon todistuksen mukaan noin kello seitsemän aamulla. Kotiväki todisti, että Pekka Savolainen joi kahvia puoli kuudelta ja oli kotonaan lehmien lypsyajan. Kotiväen lisäksi Vellimäessä oli Miina Ikäheimo ja Hanna Savolainen auttamassa navettatöissä, sillä torpan emäntä Anna Reetta Väisänen oli vastikään synnyttänyt. Lehmät oli lypsetty, kun Pekka lähti Ikälään. Paljonko menee aikaa viiden lehmän käsinlypsyyn ja maidon laskemiseen?

T. Ikäheimo kertoi, että laukauksen jälkeen hän ajoi 200 metriä ladolta navetalle, riisui hevosen valjaista, vei talliin, valmisti appeen sille ja purki heinäkuorman. Sen jälkeen tuli Pekka Savolainen pihaan. Paljonko siis kello oli?

Epäiltyjen ja todistajien antamat kelloajat vaihtelevat ja se herättää epäilyksiä, mutta melko varmasti kyläläiset eivät minuutilleen menojaan pystyneetkään kertomaan.

Tärkeimpänä murhan ratkaisun johtavana tutkintakeinona oli nyt luotettava kyläläisten kuulustelulausuntoihin ja käräjillä valan velvoittamana annettuihin todistuksiin. Siinäpä olikin sitten työmaa. Ensimmäiseksi kuulusteltiin Hilda Maria Miettistä (Kuosmanen). Vainajan lesken lausunto antoi suunnan koko onnettomalle käräjäprosessille.

Leski piti Taavetti Kuosmasen vihamiehinä ja epäiltyinä murhaan T. Taskista, T. Ikäheimoa ja T. Pitkästä. Sen sijaan hän ei uskonut, että Pekka Savolainen olisi tehnyt murhaa, sillä hän oli Kuosmasen luotettu työmies, eikä miehillä ollut riitoja. Samoin hän ajatteli Leivosta. Seuraavat lähes kaksi vuotta kylällä ja käräjäsalissa sinkoilivat syytökset puolin ja toisin. Murhaan vedettiin yhä uusiä epäiltyjä. Käräjillä paljastui ainakin, että pienessä kyläyhteisössä naapurusten välit saattoivat tulehtua vaarallisen vihaisiksi. Uhkauksia väkivallasta ja tappamisesta oli todistajien mukaan esitetty jo vuodesta 1913 alkaen. Mutta kuka lopulta toteutti uhkaukset?

Jatkuu.

Lähteet: Maaningan käräjäkunnan välikäräjäin pöytäkirjat 1913-1918 C III c:3, Maaningan käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirjat, C III a:55, JoMa. Aitovieri-Hirvonen, Lotta Kuosmasen sota, Savon Sanomat 1916, Savotar 1916, Savo 1916, Sanantuoja 1916, Hillervo Väänänen, Hökönen vuosikymmenen näkökulmasta. Kirjallinen tutkielma kasvatusopin laudaturia varten. Helsingin yliopisto, 1932. Kuopion läänin henkikirjat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti