perjantai 1. helmikuuta 2019

Ihmisiä historian rattaissa – Aatu Mielosen tie sisällissodassa 1918

Pyhtään kirkonkylä. Museovirasto.

Kolme miestä lähti 6.2. 1918 Karhulasta pyrkimään linjojen läpi valkoiselle puolelle. Heidän tavoitteenaan oli päästä Mikkeliin ja liittyä valkoiseen armeijaan. Mukana olivat Karhulan tehtaiden ensimmäinen kirjanpitäjä Åke Victor Törnwall, Jumalniemen sahanhoitaja Ole Andersen sekä Kymin lauttausyhdistyksen konttoristi Ivar Engström. Huonoksi onnekseen he jäivät Pyhtään punakaartin vangiksi 9.2.[1]

Pyhtään punakaartilaisia 1918. Itä ja länsi: työväen kuvalehti 16.6.1928.
Suomen sisällissota oli alkanut tammikuun lopulla 1918. Rintamalinja muotoutui nopeasti siten, että eteläinen Suomi jäi punaisten haltuun ja Keski- ja Pohjois-Suomi pienin poikkeuksin oli heti alusta valkoisten tukialuetta. Nuoret miehet pyrkivät puolin ja toisin siirtymään omien hallitsemille alueille.

Pyhtään punakaartin esikunnan johto Gustaa Tillander, Juho Leivo ja Antti Luikko määräsivät kiinni saadut miehet ammuttavaksi. Määräystä lähtivät panemaan toimeen maaninkalainen Aatu Mielonen ja pyhtääläinen Kaarlo Jalmari Oksanen.[2] Tosin Uusi Aura väitti, että miehet ammuttiin heti rekeen, kun heidät oli tavoitettu.[3]

Aatu Mielonen oli syntynyt 18.8. 1897 Pohjois-Haatalassa Maaningalla torppariperheeseen.[4] Pekka Mielosella ja Anna Maria Putkosella oli yhteensä 14 lasta. Aatu oli käynyt kiertokoulua ja rippikoulun ja osasi lukea ja auttavasti kirjoittaa. Hän oli muuttanut vastikään Pyhtäälle Kotkan naapuriin, josta kirjoitti tammikuun lopussa sisarelleen olleensa tehtaalla töissä kolme tilin väliä[5]. Tehtaalla hän tarkoitti Stockforssin sahaa ja puuhiomoa, jotka sijaitsivat Pyhtäällä. Aatu Mielonen oli solminut siviiliavioliiton Martta Heinon kanssa, heillä ei ollut lapsia.

Stockforssin työväenyhdistyksen työväentalo. Tämän paikan Aatu Mielonen
laittoi viimeiseksi osoitteekseen. Työväen arkisto.
Valtiorikosylioikeuden asiakirjoihin liitetty kirje oli päivätty 29.1. 1918. Siinä hän toivotti kotiväelle hyvää vointia, pyysi lähettämään elintarvikekorttinsa Pyhtäälle osoitteella Stockforssin työväentalo. Mielonen kertoi myös liittyneensä punakaartiin ja saaneensa kiväärin. Kirjeestä ei välity erityinen innostus, hän kertoi menneensä kaartiin puolipakolla. Lisäksi hän toivoi kirjeessään, ettei kotiseudulla olisi minkäänlaisia kaarteja.[6] Hänen toiveensa toteutui sikäli, ettei Maaningalle perustettu koskaan punakaartia.[7]

Pyhtäällä ryhdyttiin toimeen. Mielonen, Oksanen ja Leivo kuljettivat vangit kunnan tuvan lähellä olleelle pellolle tai joidenkin lähteiden mukaan kirkon läheiselle pellolle. Siellä Mielonen ja Oksanen ampuivat Törnwallin, Engströmin ja Andersenin yksi kerrallaan. Vangit olivat selin ampujiin[8], laukaukset ammuttiin noin 6-7 metrin etäisyydeltä. Ampumisen sanottiin tapahtuneen yöllä.

Vainajat nostettiin rekeen ja vietiin Pyhtään ruumishuoneelle.[9] Heidät myös ryöstettiin, ampujat saivat keskenään jaettavaksi 210 markkaa, loppujen rahojen ja omaisuuden kohtalo jäi avoimeksi. Kuulusteluissa arveltiin, että esikunnan jäsenet olisivat jakaneet saaliin.

Pian murhatöiden jälkeen Pyhtään punakaarti siirtyi Savitaipaleen rintamalle, jossa esimerkiksi Oksanen taisteli koko sodan ajan. Ainakin Voikoskella Oksanen ja Mielonen olivat samaan aikaan. On mahdollista, että Aatu Mielonen taisteli esimerkiksi Hillosensalmella ja Mouhulla kotipitäjän tuttuja poikia vastaan.[10]

Punaisten viimeinen rintama oli Ahvenkoskella, jossa Mielonen jäi vangiksi ilmeisesti huhti-toukokuun vaihteessa. Kaarlo Jalmari Oksanen pääsi Kotkaan asti, jossa vangittiin 2.5. Molemmat miehet passitettiin tuhansien muiden mukana Lahteen, Hennalan vankileirille.

Saksalaisen ylil Hans Tröbstin ottama valokuva
Hennalan vankileiriltä kasarmi 30 edestä.
Kesäkuussa tuli Maaningan suojeluskunnalle lausuntopyyntö Mielosesta. Esikunta kirjoitti hänestä myönteisen lausunnon, nuorukaista pidettiin työteliäänä ja rauhallisena, eikä hän ollut esiintynyt kiihottajana kotipaikkakunnallaan.[11] Lausunto oli päivätty 26.6.1918. Samalle päivälle on päivätty Heikki Haataisen, Emil Pesosen, Taavetti Haataisen ja Antti Roivaisen lausunto Mielosesta. Miehet vakuuttivat siinä, että hänet tunnettiin kotipaikkakunnalla siivona miehenä.

Sattumoisin juuri samaan aikaan kolme pyhtääläistä vankia antoi Hennalassa todistukset, joissa he nimesivät Oksasen ja Mielosen murhamiehiksi.

Heinäkuun aikana valtiorikosoikeus käsitteli Pyhtään murhia. Ensin oikeuden eteen tosin raahattiin väärä Jalmari Oksanen, jota ehdittiin jo syyttää murhasta. Onneksi vankilan tuhansien vankien joukosta löytyi todistajia, jotka estivät karmean virheen. Oikea Oksanenkin löytyi Hennalan leiristä.[12]

Oksanen kuin Mielonenkin kiistivät aluksi ampumisen. Dramaattisin käänne tapahtui 26.7. Oksasen oikeudenkäynnissä, sillä silloin Mielonen tunnusti murhat. Myös Karl Hjalmar Oksanen myönsi ampuneensa Andersen, Engströmin ja Törnwallin.[13] Molemmat kertoivat tehneensä teon käskystä.

Lahden valtiorikosoikeudessa Aatu Mielonen ja Karl Hjalmar Oksanen tuomittiin valtiopetoksesta, ryöstöstä ja murhasta kuolemaan 26.7.1918. Syytetyt anoivat armoa tuomiostaan ja heidät siirrettiin kesän aikana Suomenlinnan vankileiriin odottamaan valtiorikosylioikeuden päätöstä.[14]

Vankeja Suomenlinnan vankileirissä 1918.
Museovirasto.
Pyhtään punakaartin esikunnan jäsen Gustaa Tillander oli ammuttu 6.5. 1918 Pyhtäällä.[15] Juho Leivo taas oli teloitettu Loviisassa 17.5.1918.[16] Antti Liukko, Liukkonen kuoli Luumäellä 30.4. 1918. Meillä on vain syytettyjen kuvaus murhasta ja heille edullista oli korostaa esikunnan roolia.

Kuten arvattavaa oli, muutoksia miesten tuomioihin ei tullut. Aatami Pekanpoika Mielonen ja Karl Hjalmar Oksanen teloitettiin Suomenlinnassa 24.9. 1918.[17] Molemmat on haudattu Santahaminaan.[18]

Åke VictorTörnwall on haudattu syntymäkuntansa kirkkomaahan Hämeenkyröön. 

Åke Victor Törnwall (1892-1918). Apteekkarin poika
Hämeenkyröstä. Häntä jäivät kaipaamaan puoliso
Olga (Alander) ja alle vuoden ikäinen poika Holger.
Boström, Sankareiden muisto.





[1] Boström, Sankareiden muisto, s.813
[2] Valtiorikosylioikeuden asiakirjat, A. Mielonen, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=296748
[3] Uusi Aura 17.4.1918 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1194860/articles/3188780
[4] Maaningan kirkonkirjat, syntyneet 1896-1908
[5] Valtiorikosylioikeuden asiakirjat, A. Mielonen, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=296748
[6] sama
[7] Hajamietteitä Pöljältä http://airaroivainen.blogspot.com/2017/04/myrskyn-matkassa-kansanedustajien.html
[8] Boström, s. 813
[9] Valtiorikosoikeuden asiakirjat, Oksanen, Jalmar http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=296773
[10] sama, A. Mielonen, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=296748

[11] Valtiorikosylioikeuden asiakirjat, A. Mielonen, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=296753
[12] Valtiorikosylioikeuden asiakirjat, Oksanen, Jalmar http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=296773
[13] Valtiorikosylioikeuden asiakirjat, Karl Hjalmar Oksanen, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=296762
[14] sama
[15] Suomen sotasurmat 1914-1922 http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=33005
[16] Suomen sotasurmat 1914-1922 http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=1657
     http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=3593
[18] Santahaminaan haudatut https://muistopaikat1918.hel.fi/santahaminaan-haudatut/#o

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti