 |
| Lintuniemen, vuonna 1864 Knuutilan riihi ja Kuopio-Iisalmi tie. Kuva Jouni Kiimalainen. |
Savolaisten
ja siten myös pöljäläisten elämän olosuhteita määritti vielä 1800-luvulla varsin vahvasti
luonto. Vuodentulo riippui hyvin pitkälti siitä, millainen oli kasvukauden sää.
Katovuosien kanssa oli opittu jotenkin sompailemaan. Kylvettiin syksyllä ruis,
jos se ei talvehtinut hyvin, lisättiin ohrankylvöä keväällä. Jos pelto petti,
antoi kaski leivän.
Vuosi 1864
oli Kuopion läänissä tavanomainen satonsa puolesta, ruissato suorastaan hyvä.[1]
Maaningalta kuitenkin valitettiin, että viljat menevät nyt aiempien vuosien
velkojen maksuun.[2] 1860-luvun alussa esimerkiksi vuosi
1862 oli ollut huono satovuosi. Aikalaiset eivät voineet tietää, että kaukana
Afrikassa vuonna 1861 tapahtunut tulivuoren purkaus vaikutti täälläkin.
Ilmakehään joutunut tuhka viilensi ilmastoa.[3] Muutenkin elettiin ns.
pikkujääkauden aikaa, jolloin lämpö ei tahtonut riittää viljelyyn.
 |
| Aittoja Pöljän kotiseutumuseolla. |
Pöljän
kylällä oli vuoden 1864 henkikirjan mukaan asukkaita 412.[4]
Seuraavana vuonna väkiluku oli 434.[5]
Vertailun vuoksi kerrottakoon, että vuonna 1900 väkiluku oli 762.
Vuonna 1864
Pöljällä syntyi elävänä 15 lasta. David
Kejoselle ja Maria Räsäselle
syntyi jopa kaksoset, Adam ja Stina. Aviolasten joukossa oli myös yksi
avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi, kun Loviisa Julkuselle syntyi poika August. Loviisa Kauppisen lapsi syntyi kuolleena. Äidit olivat usein työn
ja heikon ravinnon heikentämiä, sikiökuolleisuutta oli jonkin verran.[6]
Lapsia syntyi paljon, mutta samaan aikaan lapsikuolleisuus oli myös varsin
korkea. Kun Savossa kuoli vuonna 1864 kaiken kaikkiaan 4317 ihmistä, niin
heistä 1959 oli alle 15-vuotiaita (45,3%).[7]
Pöljällä
kuoli 12 ihmistä tarkasteluvuonna. Heistä A.
Väänänen kuoli 8kk ikäisenä punatautiin, 6-vuotias Wilhelmiina Väänänen pistokseen (keuhkokuume), Johan Väänänen 8 kk luumätään, Maria
Savolainen 4 ½ kk ikäisenä kouristukseen, äiti tukahdutti nukkuessaan 1 kk
ikäisen Adam Vainikaisen ja Agatha
Trumpet kuoli mahavaivoihin 8 ½ kk ikäisenä. Lisäksi oli edellä
mainittu kuolleena syntynyt lapsi. Ripulit, kuumesairaudet ja rokot riehuivat
joinakin vuosina valtoimenaan kylillä. Muut kuolleet olivat vanhuksia.
Kristiina Lyytikäinen kuoli 66-vuotiaana keuhkokuumeeseen,
Wenla Tervonen 70-vuotiaana
vesipöhöön, Maria Lyytikäinen
66-vuotiaana keuhkokuumeeseen, Maria
Halonen 66-vuotiaana kuumeeseen ja Adam
Raatikainen 66-vuotiaana halvaukseen.[8]
Pöljällä ei liikkunut vuonna 1864 mitään erityistä epidemiaa.
Kylällä oli
22 tilallista ja 9 torpparia, räätäli Aaron
Knuutinen ja suutari Petter Trumpet.
Kaikki saivat elantonsa maasta eikä kylä kaikille tarjonnut edes kohtuullista
eloa. Pöljäläisetkin olivat huomanneet, että muualla voisi olla paremmin.
Maaningalta muutti toisiin pitäjiin 145 henkilöä vuonna 1864, pöljäläisiä
muuttokirjan ottajia oli 15. Peräti yhdeksän heistä suuntasi tiensä Kuopioon, yksi Viipuriin ja
loput lähikuntiin. Kaikki muuttajat olivat piikoja tai renkejä yksin tai
perheineen.[9]
 |
| Pöljän kotiseutumuseolta. Kuva Jouni Kiimalainen. |
Muuttajat
tarvitsivat seurakunnalta muuttokirjan, sillä liikkuminen ei ollut täysin
vapaata tuolloin. Seurakunnilla oli mahdollisuus kieltäytyä vastaanottamasta
sellaisia tulijoita, joilla ei ollut keinoja elättää itseään tai joilla oli
huomattavia tahroja maineessaan.[10]
Piika Maria Wilhelmiina Wäänänen (Pöljä n:ro
21) halusi muuttaa Kuopioon. Hän kävi hakemassa 4.11. 1864 vapaaviikollaan muuttokirjan
kirkkoherralta. Siinä todettiin, että hän ”lukee
kirjaa selvästi, ulkoa samoin katekismuksen selityksiä, on ollut ripillä ja
ehtoollisella ja kinkereillä tavallisesti: avioliittoon vapaa, käytökseltään
nuhteeton, rokotettu ja ilman ruumiin erheitä.” Nyt uusi työnantaja saattoi
palkata Maria Wilhelmiinan huoletta. Muuttokirjaa hakiessaan hän oli
18-vuotias.
Höyrylaivaliikenne
oli aloitettu Kuopion ja Maaningan välillä[11],
lennätinyhteyttä alettiin rakentaa Kuopion ja Viipurin välille,[12]
Kuopion maanviljelysseura koetti valistaa rahvasta tehokkaampaan maanviljelyyn, Jännevirran Rissasille oli ostettu petroolilamppu (Tapio 23.1.1864) ja
malminetsijät liikkuivat Pöljän kylällä. Vaikka malminetsijäryhmämme tulikin
varsin syrjäiselle läänin kolkalle kesällä 1864, niin ei täällä täysin umpiossa
eletty.
Markkinamatkat,
rahdinajot ja työn perässä liikkuminen toivat tietoa ja laajempia näkökulmia
Pöljällekin. Kuopion -Iisalmen tie halkoi kylää ja helpotti liikkeelle lähtöä.
 |
| Kuopijoon! |
Valitettavasti
mitkään uudistukset eivät ehtineet estämään vuoden 1868 väestökatastrofia
Suomessa ja Savossa. Pöljän osalta olen kirjoittanut aiheesta tässä blogissa Surkeutta, vaivaa ja valitusta. Kuolleisuutta ja kuolinsyitä Pöljällä vuonna 1918 ja 1920-luvun alussa olen käsitellyt tässä.
[1] Jussila
& Rantanen, Nälkävuodet 1867-68, 47
[2] Tapio
13.2.1864 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/441779/articles/2907668
[3] Jussila
& Rantanen, Nälkävuodet 1867-68, 46
[4] Kuopion
läänin henkikirjat, Maaninka 1864 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=479606
[5] Kuopion
läänin henkikirjat, Maaninka 1865 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=479606
[6]
Wirilander, Savon historia III, Savo kaskisavujen kautena, 57-58
[7] sama, 55
[8]
Maaningan kirkonkirjat, kuolleet 1864.
[9]
Maaningan kirkonkirjat, ulosmuuttaneet 1864.
[10] Nenonen
& Keskinen, leipä taivalten takana – liikkuminen 1800-luvun alun Suomessa
http://www.ennenjanyt.net/2016/12/leipa-taivalten-takana-liikkuminen-1800-luvun-alun-suomessa/
[11] Tapio 9.7.1864
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/441776/articles/3222616
[12] Tapio
2.7.1864 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/441785/articles/3222617
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti