Gadgetissa oli virhe

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Millaista oli olla nuori Pöljällä sata vuotta sitten?

Sain käsiini harvinaisen päiväkirjan 1920-luvun alusta. Ollikkalan talon tytär, Anna Ollikainen kertoo seikkaperäisesti perheensä ja kylän tapahtumista  tammikuusta 1920 joulukuun loppuun 1922. Päiväkirja avaa jännittävän mahdollisuuden kurkistaa lähes sata vuotta sitten eläneiden ihmisten arkeen. Anna oli 15-vuotias, kun hän aloitti päiväkirjan.

 Koti oli suhteellisen varakas, lapset kävivät koulua. Lapinlahdella ja Kuopiossa oli kansanopistot, joissa kansakoulun jälkeen opiskeltiin. Talossa oli puhelin ja sinne tilattiin ainakin Savo-lehteä. Rautatie yhdisti syrjäisen kylän  Kuopioon, jonne oli matkaa noin 25 kilometriä.  Anna kotitilalta vietiin  melkein päivittäin tilan tuotteita kaupunkiin. Anna pääsi kaupunkiin muutaman kerran vuodessa. Ihan tavallista se ei ollut, koska hän odotti matkoja hartaasti ja  kirjasi kokemukset tarkasti. Käytiin mm. Scala-elokuvateatterissa, jossa näytettiin filmejä mäenlaskusta Puijolla.
Anna teki tilan töitä oikeastaan joka päivä. Vain osallistuminen juhliin ja matkat toveritapaamisiin kansanopistolla toivat tähän poikkeuksen. Kuusitoistavuotiaana Anna osasi kaiken karjanhoitoon liittyvän. Oli lehmiä, kanoja, lampaita ja hevosia. Leimu-hevonen oli talon ylpeys. Joskus piti koettaa junankin kanssa kilpaa, kun pysäkille oli  kiire!  Kaniininhoito ei sujunut, mutta sitäkin yritettiin. Talossa oli piikoja ja renkejä, joiden kanssa yhdessä tehtiin töitä. Naiset osallistuivat lähes kaikkiin peltotöihin. Lisäksi pestiin, siivottiin, marjastettiin, hoidettiin puutarhaa ja tehtiin käsitöitä. Usein työhön näyttää liittyneen myös hupia: Uitiin ja syötiin marjoja tai leikittiin. 
Työnteosta huolimatta tai kai siitä johtuenkin Anna elämä sosiaalisesti vilkasta. Kotona kävi päivittäin ihmisiä asioilla tai vieraisilla. Pöljän koulun opettaja Olli Kyyhkynen sattui epäilyttävän usein leipomispäivänä vieraisille! Anna itse kirjoitti kirjeitä ystävilleen, avusti Pääskystä (suosittu lastenlehti vuosisadan alussa, jota toimittivat mm. Anni Swan, Helmi Krohn ja Rudolf Koivu), osallistui nuorisoseuran ja marttojen toimintaan ja järjesti puutarhakursseja. Erilaisia käsityökursseja oli paljon. Hän kävi säännöllisesti koululla lukupiirissä ja harrasti itse lukemista. Aannalla oli iso suku, ystäväpiiri ja kylä ympärillä. Yksinäisyyttä tai  maailmantuskaan hän ei päiväkirjoissaan potenut.
Mikään onnella Pöljän kylä ei kuitenkaan ollut. Annan kolme sisarusta kuoli vuosina 1920-22. Espanjantauti tappoi muitakin nuoria. Lääkärit olivat kaukana ja keinot vähissä. Kylän piikatytöt saivat äpärälapsia ja näitä tyttöjä  paheksuttiin. Eräs Annan tuttava kuristi lapsensa. Tämän jälkeen lapsen äidin äiti silpoi lapsen ja yritti hävittää ruumiin uunissa. Kylän köyhät elivät  vaivaistalossa surkeissa oloissa. Köyhien mökeissä kyti kauna, joka näkyi poliittisestikin. Kun tunnetun punikin vaimoa haudattiin, niin seppeleessä oli punaiset nauhat. Siitä puhuttiin kylällä.


3 kommenttia:

  1. PÄiväkirjat olivat Maria ja Anna-tätieni, ei Ainon, Aino syntyi vuonna 1921, joten ikäerot perheen lapsilla olivat suuret, vanhin syntyi 1897 ja nuorin,eli Aino-täti 1921.

    VastaaPoista
  2. Sanattomana kuuntelin radiosta sekä netistä tätä tänään 18.3.-13 lähetettyä osaa Amerikan kirjeistä. Koska en tiedä onko kirjeet ja päiväkirjat alunpitäen kirjoitettu paikallisella murteella, luettuna ovat vertaansa vaille mukaansa tempaavat.
    Kotona tai koulussa on päiväkirjojen kirjoittamisen siemen kylvetty, kirjoittaminen on näin sujuvaa.
    Minullakin on Siilinjärvellä äitini puolen sukulaisia vielä elossakin. Pöljällä asui (1921-1995)Reino enoni hoitaja Irja, johon tutustuin.
    Harrastan itsekin paikallishistoriaa Hämeen suunnalla. Sairastuin 3-vuotta sitten, sairaus vei paljon kirjoitustaidostani.
    Toivon teille hyviä apajia päiväkirjojen ja kirjeiden sekä valokuvien parissa.Anneli

    VastaaPoista