maanantai 28. lokakuuta 2019

Taavetti Kuosmasen murhan jälkipyykki – leski mierontielle Luemäen torpasta



Taavetti ja Hilda Kuosmanen vuosisadan vaihteessa.
Olen kirjoittanut tässä blogissa aiemmin Hökösen kylällä vuonna 1916 tapahtuneesta torppari Taavetti Kuosmasen murhasta. Murha jäi aikanaan selvittämättä, vaikka tekoon epäiltyjä oli pidätettynä. Taavetti Kuosmasen leski Hilda jäi lapsikatraansa kanssa vihamielisen ja täynnä huhuja, häpeää ja epäluuloa kihisevän kylän keskelle sinnittelemään. Kaksi vuotta hän jaksoi yrittää, sitten hän koetti päästä ahdingosta pois myymällä torppansa vuokraoikeuden Toivo Venäläiselle 5.9.1918.[1] Siirtosumma oli peräti 40 000 mk.
Luemäen torppa Hökösen kylällä. Kuva mahdollisesti vuodelta 1915.
Taavetti Kuosmanen näkyy vaaleapaitaisena hahmona pihamaalla.
Nyt vuokralautakunta oli kokoontunut Luemäen torppaan Hökösen kylään maanomistaja Juho Snellmanin pyynnöstä. Hän oli ilmoittanut vuokralautakunnalle 5.9.1918, ettei hyväksy vuokraoikeuden siirtoa Venäläiselle. Lisäksi hän oli vaatinut, että torpassa tehdään lähtökatselmus, koska hän haluaa lunastaa torpan itselleen. Asianosaiset olivat paikalla, Hilda Kuosmasta edusti varatuomari V.R. Kivinen.

Kivinen kertoi, että Hilda Kuosmasen oli ikävä elää torpassa miehensä murhan jälkeen. Tämän vuoksi ja työvoiman puutteen takia hän oli pakotettu luopumaan torpasta. Pyysi vuokralautakuntaa hyväksymään siirron kohtuuden nimissä. Lisäksi Kivisen mukaan käsillä olevasta katselmuksesta oltu ilmoitettu lain mukaan Hilda Kuosmaselle. Hän pyysi lykkäystä.

Vuokralautakunnan päätöksen mukaan asioitsija Toivo Venäläinen oli vuokraoikeuden siirron saajana hyväksyttävä. Siirtosumman vahvistamiseksi olisi järjestettävä uusi katselmustilaisuus 30.11.1918.[2]
Kuosmasen torpan siirrossa on hyvä muistaa, että torpparivapautuslaki hyväksyttiin eduskunnassa 20.7.1918. Valtionhoitaja P.J. Svinhufvud vahvisti lain 15.10.1918. Voidaan olettaa, että kaikki toimijat tiesivät lainsäädännön tilanteen.

Taavetti Kuosmasen torpan vuokrasopimus oli vuodelta 1905. Torpassa oli pidetty välikatselmus vuonna 1912. Kun vuokralautakunta kokoontui torpalla uudestaan 30.11.1918, niin asianosaisista paikalla oli vain Juho Snellman. Snellman katsoi edelleen, ettei hänen tarvitse hyväksyä Toivo Venäläistä torpan vuokralaiseksi. Katselmus oli laillinen, vaikka Hilda Kuosmanen ja Toivo Venäläinen eivät olleet paikalla.

Taavetti ja Hilda Kuosmanen olivat olleet elämässään mallikelpoisia torppareita ja maanviljelijöitä. He olivat rakentaneet, korjanneet, ylläpitäneet ja raivanneet koko elämänsä ajan. Katselmuksessa läpi käyty työlista on hengästyttävä.

Oli rakennettu tupa, navetta, maitohuone, aitta, lampola, sauna ja riihi. Korjattu asuinrakennusta, tallia ja muurattu kamariin uuni ja tehty vesijohto. Taavetti Kuosmanen oli varsinainen raivaaja ja myyrä, mitä peltojen kohentamiseen tulee. Oli tehty naurispelto, raivattu Kievarin raja-alanko, Roinilan välialanko, Ikälänlahden niitty, Pohjukkaniitty ja Mäentausniitty. Lisäksi oli tehty maanparannustyötä vanhoilla pelloilla. Kaiken kaikkiaan Taavetti Kuosmanen näyttäisi raivanneen 4,3 ha uutta viljelysmaata.[3]

Tästä kaikesta vuokralautakunta katsoi, että Juho Snellmanin tulee maksaa 4993 markkaa korvausta Hilda Kuosmaselle. Asia siirrettiin vielä vuokralautakunnan kokoukseen 15.12.1918. Kokous sovittiin pidettäväksi kirkonmenojen jälkeen Maaningan kunnantalolla.

Joulukuun kokouksen tuli asianosaisista paikalle vain Juho Snellman. Vuokralautakunta päätti, että Snellman saa lunastaa torpan omakseen edellisessä kokouksessa arvoidulla summalla.[4] Tämä oli mahdollista, sillä vuoden 1909 maanvuokra-asetuksen perusteella vuokralautakunta sai päättää vuokralaisen siirron parhaaksi katsollaan tavalla.[5] Tässä tapauksessa niin Toivo Venäläinen kuin Hilda Kuosmanenkin olivat jostakin syystä antaneet periksi.

Näin Taavetti ja Hilda Kuosmasen 13 vuoden työ torpalla kuitattiin vajaan viiden tuhannen markan korvauksella leskelle. Leski oli muuttanut Kuopioon 1918 lapsikatraansa kanssa varsin ankariin ja köyhiin oloihin.[6] Toivo Venäläinen näkyy vielä vuoden 1919 henkikirjoissa Luemäen torpan asukkaana[7], mutta ainakin vuonna 1920 torppa on varmasti Snellmanin hallussa. Asiaan viitataan Maaningan vuokralautakunnan pöytäkirjassa 26.5.1920.

Hilda Kuosmanen lapsineen noin 1918.
Pöljän torppareiden vapautumista käsittelevän sarjan edelliset tekstit:

[1] Maaningan kunnan vuokralautakunnan pöytäkirjat 1918, 17.11.1918. Maaningan kunnanarkisto (Kuopio).
[2] sama
[3] Maaningan vuokralautakunnan pöytäkirjat 1918, 30.11.1918.
[4] Maaningan vuokralautakunnan pöytäkirjat 1918, 15.12.1918.
[5] Armollinen asetus torpan, lampuotitilan ja mäkitupa-alueen vuokrauksesta 1909, http://www.mlang.name/arkisto/vuokrausas-1909.html
[6] Aitovier-Hirvonenki, Lotta Kuosmasen sota

2 kommenttia:

  1. Minkä kokoinen tämä Kuosmasten torppa on ollut? Mielenkiintoinen olisi suhteuttaa ostosummaa esim. Lintuniemen maakauppoihin.

    VastaaPoista
  2. Tämä summa oli vuokraoikeudesta maksettu raha. Se ei siis ole vertailukelpoinen torpan lunastushintoihin. Tässä ikään kuin tehtiin torpan loppukatselmus, jossa isäntä maksoi tehdystä työstä torpparille korvauksen. Ei ollut siis maakauppa. Tuo Venäläisen 40 000mk voisi olla arvioitu torpan kokonaisarvo?

    VastaaPoista