![]() |
Haapalahti 1901. Viktor Barsokevitsch, Kuopion museo. |
Suomessa kirkko oli huolehtinut kansanopetuksesta jo 1600-luvulta alkaen. Hatarana ja aika ajoin katkeilevana oli opetusta annettu Kuopion pitäjässäkin. Lukkareiden ja itseoppineiden kyläopettajien voimin kansalle saatiin kohtuullinen lukutaito. Jo 1700-luvulla arvoitiin, että lähes puolet rahvaasta olisi osannut ainakin auttavasti lukea. Kinkerit ja rippikoulut koettiin kuitenkin jo 1800-luvun alkupuolella auttamattoman vanhanaikaisiksi ja tehottomiksi.
Kuopion alueella olimme J. V. Snellmanin vaikutuspiirissä, oleskelihan hän 1840-luvulta alkaen Kuopiossa ja julkaisi täältä käsin Saima-lehteä. Kuopion maaseurakunnan kirkkoherra Matias Ingman otti Snellmanin aatteet omikseen ja oli innokas kansansivistyksen ja kansakoulujen edistäjä.
Kuopion maalaiskunnan ensimmäinen kansakoulu perustettiin Kehvolle Haapalahden tilalle 1.9.1873. Haapalahti oli veljesten Erik ja Aaro Väänäsen omistama tila, jonka pihapiirissä oli kaksi koulun toimintaan sopivaa rakennusta, toiseen tuli poikaosasto ja toiseen tyttöosasto. Koulukartanon tonttia kuvattiin hyvin kauniiksi, näkymä Haapalammelle oli ”iki-ihana”. Mutta ennen koulun perustamista oli käyty ankaraa taistoa koulun tarpeellisuudesta, paikasta ja kuluista.
Kansakouluasia oli ensimmäisen kerran esillä kuntakokouksessa 25.10.1870. Talonpojat vastustivat hanketta ankarasti. Tapio-lehti kertoi tuomiokirkossa pidetystä kokouksesta: ”Jos jotakin on nähty maailmassa, mutta tuskin vielä kummempaa rähinätä Herran huoneessa. Jokainen talonpoikainen mies oli vastaan kansakoulua, sillä ei yhtään ääntöä tullut heidän puoleltaan kouluin perustamisen puolelle, ja koko puuha olisi loppunut siihen, mutta jalomielinen esimies teki asetuksen turvissa äänestyksen ja kansanvalistusta rakastavaiset, oppineemmat miehet, joilla ääntöoikeutta oli, antoivat koulun perustamisen puolelle äänensä ja voittivat."
Tunnelma kävi kuumana, sillä kokouksen jälkeenkin osa paikallaolijoista uhkaili ja räyhäsi kokouksen esimiehelle ja hankkeen kannattajille. Talonpojat aikoivat valittaa kuvernöörille ja vaikka senaattiin saakka. Taustalla se, että varat kouluhankkeeseen aiottiin ottaa viljamakasiinista, jolloin kustannusten pelättiin siirtyvän yksin heidän kannettavakseen.
Kansakouluja vastustettiin myös muista syistä. Niiden pelättiin vierottavan kansaa työnteosta tai puolisivistyneiden alkavan luulla liikaa itsestään. Jotkut puhuivat turmeltumattomista korpimaiden asukkaista, joiden puhdas mieli vain sekoittuu koulunkäynnistä.
Kansansivistyksen kohentamiseen liittyi hyväntekeväisuuden idea: Haluttiin opettaa kansaa kehittämään olojaan, puhtautta ja terveyttä.
Toisaalta valistuksen aatteet olivat 1700-luvulta alkaen muokanneet maata kansalaiselle. Ei riitä enää muuttuvassa maailmassa kyky alamaisuuteen ja tottelemiseen, tarvitaan myös aktiivisia kansalaistaitoja. Tämä yhdistyi luontevasti kansallisuusaatteeseen, suomenmielisen ja suomenkielisen kansan kasvattamiseen.
Riitaisasta alusta huolimatta ensimmäinen koulu aloitti siis toimintansa Kehvolla. Haapalahden tilan neljä asuinhuonetta ja vintti kunnostettiin poikakouluksi sekä tyttöjä varten kolme asuinhuonetta. Tilan 700 markan vuokraan kuului kahden pirttirakennuksen lisäksi kaksi aittaa, kolmen mittatynnyrin ala valmista peltoa ja navetasta tila yhdelle lehmälle.
Ensimmäisiksi opettajiksi valittiin Simo Hirvonen ja Adelé Hedman. Hirvonen oli valmistunut Jyväskylän seminaarista ja Hedman Kymölän seminaarista (Sortavala). Hirvonen ei viihtynyt Haapalahdessa kuin yhden lukukauden, mutta hänen jälkeensä valittu Pekka Ikonen teki työtä Kasurilan koulun opettajana aina eläkeikään saakka vuoteen 1897. Hedman työskenteli Kasurilan koulussa vuoteen 1883.
![]() |
Adele Hedman. Kuva on löytynyt Haapalahden talosta. |
Kun uuden koulun vihkijäisjuhlia vietettiin, kaikki halukkaat eivät mahtuneet höyrylaiva Kainon kyytiin, kun se Kuopion satamasta lähti Kehvolle. Siihen kiinnitettiin vielä toinen vene, että kaikki halukkaat pääsevät mukaan. Vihkiäisjuhlaa suosi kaunis sää ja isänmaallisia lauluja laulaen seurue matkasi Haapalahdelle.
Tilaisuudessa puhuivat kirkkoherra Granit, kuntakokouksen puheenjohtaja, tohtori Nylander ja rehtori Therman. Kuopion vallasväki oli Tapio-lehden mukaan ottanut kouluasian omakseen. Nylander kannusti puheessaan kansaa ylittämään turhat epäluulonsa, että kansakouluissa opetettaisiin nuoriso laiskoiksi, veltoiksi ja herramaisiksi. Se tapahtuu hänen mielestään paremminkin oppikouluissa.
Juhlassa kohoteltiin ihan reippaasti maljoja, ensin isänmaalle ja sitten Aaro ja Erik Väänäselle, Aaro Väänänen piti maljapuheen tohtori Nylanderille jne. Aika kului puheita kuunnellessa hyvin hupaisasti, kunnes höyrylaiva Ilma vihelsi Haapalahdella ja vei vieraat Kuopioon.
Kansakouluasetus määräsi tarkkaan opetettavat aineet, lukuvuoden pituuden, oppilaita koskevat minimivaatimukset ja opettajien palkan. Oppilaiden oletettiin osaavan kouluun tullessaan uskonopin ja lukemisen alkeet. Kouluun tultiin 10-12-vuotiaana, mutta käytännössä ikähaitari oli laajempi. Kuopion pitäjän historiassa mainitaan, että kansakoululaitoksen alkuaikoina läänin vanhin kansakoululainen oli 26-vuotias Kontiolahdella ja nuorin 6-vuotias Tohmajärvellä.
Kasurilan koulun alakoulussa vakiintuivat oppiaineiksi uskonto, lukeminen, kirjoitus, luvunlasku, muoto-oppi, kuvanto, laulanto, voimistelu ja käsityöt. Lisäksi tuli yläkoulussa opettaa maantiedettä, historiaa, pintain ja kappaleiden mittaamista sekä luonnontiedettä ja sen käytäntöä.
Vuonna 1873 syyslukukaudella poikaosastolla oli 13 ja tyttöosastolla 15 oppilasta. Työ näyttää lähtenee hyvin liikkeelle. Uskontoa oli viikossa 7 tuntia. Oppilaat olivat ehtineet tutustua Vanhan Testamentin alusta 35 kertomukseen. Lisäksi oli tietysti tutkittu Katkismusta, kaikki pääkappaleet käyty läpi ja ensimmäisiä kappaleita vähän selitetty. Viikon viimeisellä tunnilla opettaja selitti tulevan sunnuntain Raamatun tekstin.
Suomenkielen opinnoissa oli ehditty lukea lähes kokonaan J. Länkelän ensimmäinen lukukirja. Parhaita runokappaleita luettiin ulkoa ja ”lausunnnon” harjoituksissa. ”Kieliopissa harjoitettu paljas lause ja kohde.” (6h)
Maantieteessä oli opittu valtameret, maanosat, ilmanalat ja vuoden vaihteet. Suomen maasta rajat, vuoret ja ilmansuunnat sekä Keski-Suomen vesistö. (2h)
Laskentoa opiskeltiin E. Bonsdorffin laskuharjoitus mukaan ja oli ehditty tutkia luvut 1-10 sekä harjoitella yhteen- ja vähennyslaskua taululla. (3h)
Kaunokirjoituksessa ennätettiin jouluun mennessä osa pienistä kirjaimista harjoituksineen. (5h)
Laulannossa tutustuttiin luonnolliseen c-skaalaan ja harjoitettu sen intervallit sekundi, terssi ja kvartti. Laulettu yksiäänisesti, kaksiäänisesti ja kolmiäänisesti eri lauluja. Kolmiäänisesti laulettu Hoosianna. Lisäksi laulannon harjoituksiin kuului virsilaulu. (3h)
Voimistelussa pojat olivat edenneet K. Göösin voimisteluopin mukaan 8 kaavaa. (3h)
Käsitöissä harjoiteltiin vuolemista, höyläämistä ja varvaamista tekemällä tavallisimpia pieniä kapineita. (4h)
Tyttöjen lukusuunnitelma oli oikeastaan ihan vastaava. Samat oppikirjat ja samalla tavalla oli lukukauden aikana edetty. Ainoa ero tuli, ettei tytöillä ollut aluksi voimistelua ja käsitöissä harjoiteltiin ompelua ja neulomista.
Aluksi poikakoulun lukuvuosi oli 33 viikkoa. Tytöt sen sijaan saivat alusta asti opiskella kansakouluasetuksessa määrätyn 42 viikkoa. Pojat eivät käyneet lauantaina koulua, koska heidän työpanostaan ilmeisesti tarvittiin kotona enemmän. Koulua käytiin lauantaita lukuun ottamatta kuusi tuntia päivässä, lauantaina koulu loppui puolilta päivin. Koulupäivä aloitettiin yhdeksältä.
Kansakoulun alkutaipaleella jokainen lukuvuosi päättyi julkiseen vuositutkintoon. Uusi Suometar kertoi Haapalahden koulun ensimmäisestä tutkinnosta 6.6.1874 seuraavaa:
Viime lauantaina oli vuositutkinto maaseurakunnan kansakoulussa, Haapalahden kartanossa Kehvon kylässä. Tämä juhlallisuus aloitettiin rukouksella ynnä virren veisuulla, johonka yhdistettiin harmonin soitto. Sen jälkeen rupesi opettaja Simon Hirvonen ja neiti Hedman kyselemään lapsilta uskontoa, maantiedettä, historiaa, luvunlaskua (paraiten päässälaskentoa) ym., joihinka kysymyksiin lapset vastasivat hyvin tyydyttävästi. Ilomielellä lasten vanhemmat ynnä muut kokoontunut kansa kuuntelivat näitten pienten lasten vastauksia, jotka eivät vielä ole olleet koulussa kuin kaksi lukukautta, ja usea yhden lukukauden, eivätkä moni kouluun tullessaan ole osanneet oikein tavata eikä suoraan lukea. Tämä tutkinto osoitti sen, että opettaja ja opettajatar eivät ole olleet laiskana opetuksessansa. Toimitus päätettiin rukouksella ja veisattiin virsi n:ro 75, Koko mailm’ iloit’ mahtaa neliäänisesti harmonin soiton avulla. Virren veisattua piti kirkkoherra Pothan puheen kansakoulun johtokunnan puolesta, johon hän kuuluu. Hän vertaili tätä alkavaa kansakoulua maanviljelijäin kylvöntekoon, sanoen että kuinka maamieskin kylvää siemenensä peltoon raesäällä ja pahallakin ilmalla, eikä tiedä jos siemen pellossa itää ja juurtuu, niinpä tähänkin ensimmäiseen kansakouluun on kylvetty siemen pahalla säällä, oikein raesateella.”
Porthan viittasi puheessaan siihen ankaraan vastustukseen, jota kouluhanke oli aikanaan saanut. Haapalahden koulussa oli keväällä 1874 jo 37 mies- ja 25 naisoppilasta. Eli koulu oli otettu hyvin vastaan.
Kovin tutulta kuulostaa, että jo vuonna 1879 vuositutkintojuhlan jälkeen Savo-lehdessä arvioitiin tyttöjen edistyneen paremmin kuin poikien ja olevan kypsempiä. Jo tuolloin kirjoittaja epäili syyn olevan mahdollisesti käytetyssä opetusmetodissa.
Jo opettaja Simon Hirvonen oli valittanut palkan pienuutta ja lähtenyt Hartolaan opettajaksi. Kansakoulunopettajien palkka jäi varsin vaatimattomaksi. Opettajiksi koulutettiin kansanmiehiä ja -naisia. Ajatuksena oli, että seminaareissa heistä koulittaisiin ”sopivan” sivistyneitä, mutta ei kansan elämästä ja tavoista vieraantuneita kansankynttilöitä. Sen vuoksi seminaareihin ei aluksi ollenkaan otettu oppikoulun käyneitä opiskelemaan. Koulutus oli kallis, 4 vuotta seminaarissa ja sitten vuosi harjoittelua koulussa. Naisopettajille määrättiin ajan tavan mukaan selkeästi huonompi palkka kuin miesopettajille.
Haapalahden koulun miesopettaja sai noin 900 markkaa ja naisopettaja 700 markkaa palkkaa vuodessa. Palkka muodostui valtionavusta, 600 mk miesopettajalle ja 400 mk naisopettajalle, sekä luontaiseduista. Luontaisetuina opettajat saivat Kasurilassa vapaat asunnot, ruuan, viljaa, heinää, kasvimaata, peltoa ja niittyä.
Opettajat eivät luonnollisestikaan harjoittaneet maataloutta, mutta hyödynsivät maat ja heinät tavalla tai toisella. Palkkauksen tietty epämääräisyys oli omiaan lietsomaan riitaisuuksia, kun koulujen johtokunnat koettivat selvitä koulun pidosta mahdollisimman halvalla ja opettajat koettivat saada palkan järkevällä tavalla kasaan.
Uusi koulu Kasurilaan
Koska suurin osa oppilaista tuli Kasurilan kylästä, heräsi ajatus siirtää koulun paikka lähemmäs kyläkeskusta. Paavo Kasurinen ja Erik Väänänen alkoivat ajaa asiaa, talvella 1874 pidettiin Kasurilan kylässä Eljas Laitisen talossa kokous. Mielet lämpenivät kouluasialle niin, että saman tien katsottiin koulun paikka ja päätettiin tehdä siitä suuri ja upea.
”Koulun piirustukset laati arkkitehti Öhman lahjaksi, mutta piirustus ei tyydyttänyt herroja Nylander ja Therman. He määräsivät pohjakaavan, jonka mukaan koulusta piti tulla kaksikerroksinen ja erikoisella kirjastohuoneella varustettu. Tämä meni tietenkin läpi. Kaksikerroksinen koulu saatiin ja myöntää täytyy, ettei se ollut liialla käytännöllisyydellä pilattu.” Näin koulun rakentamisesta kertoi Albanus Sonninen vuonna 1926.
Kasurilan kansakoulu. Rakennus toimi vuodesta 1923 Siilinjärven vasta perustetun seurakunnan pappilana. |
Kasurilan kansakoulurakennus valmistui 1876. Se vihittiin suuremoisin juhlamenoin, saksalaisista soittajista kokoonpantu orkesteri soitti, kuopiolainen ravintoloitsija Hollberg piti tilaisuudessa ravintolaa (!), josta ei puuttunut ruoka eikä juoma. Suuri kansanjoukko oli kokoontunut juhlaan.
Haapalahden koulun nimeksi vaihdettiin virallisesti Kasurilan kansakoulu. Koulutyö alkoi uusissa tiloissa syyslukukauden alusta 1876.
Koulu ei ollut missään nimessä vielä valmis. Johtokunnan kokouksissa toistuu vielä pitkälle 1880-lukua erinäiset viimeistelytyöt. Esimerkiksi ulkovuoraus valmistui vasta 1889. Sen valmistumista edisti se, että koulun päädyissä havaittiin seinien pullistuvan ulospäin. Johtokunta totesi, että koko rakennus turmeltuu, ellei toimenpiteisiin ryhdytä. Lisäksi koulukartanolta puuttui vielä kymmenen vuotta koulun valmistumisen jälkeen liiteri, sauna, navettarakennus sekä aitta.
Koulun piha-alue jäi myös viimeistelemättä. Kasurilan höyryvenelaituri sijaitsi koulun rannassa. Käytäntö osoitti, että siihen liittyvä liikenne haittasi koulun rauhaa. Matkustavaiset mm. pyrkivät huonolla säällä alakerrassa sijaitseviin opettajien huoneisiin suojaan. Sitä ei pidetty ollenkaan sopivana. Kirjoittajan mukaan koulun piha tulisi myös mitä pikimmin aidata.
Höyrylaiva Neiti Kuopion satamassa 1904. Viktor Barsokevitsch, Kuopion museo. |
Koulurakennukset olivat ensimmäisiä julkisia tiloja kylillä. Niistä muodostui välittömästi kylän kansalaistoiminnan keskuksia. Aiemmin oli kokoonnuttu talojen tuvissa, kestikievarissa tai ulkosalla. Nyt kylällä oli komea sali, jossa erilaisia tilaisuuksia pystyttiin järjestämään.
Koulun tarpeisiin hankittiin varoja järjestämällä arpajaisia. Vuonna 1880 kerättiin rahaa koulun lainakirjaton hyväksi. Kirjasto käsitettiin tuolloin koko kylän käyttöön, ei pelkästään koululaisten. Juhlissa oli yleensä aina jotakin musiikkia, koulun harmonia vähintään soitettiin. Kirjastoarpajaisissa puhui opettaja Pekka Ikonen, koulun sali oli koristettu juhlavin köynnöksin. Tilaisuuden tuotto oli peräti 350 markkaa.
Vuositutkinnot kevätlukukauden lopulla olivat aina suuri kansanjuhla, johon tuli vieraita läheltä ja kaukaa. Esimerkiksi vuonna 1880 höyrylaiva Neiti kuljetti tutkintojuhlaan jopa läänin kuvernöörin von Kraemerin sekä vaimonsa Ulrika Charlotan.
Aivan mutkaton paikallisten suhtautuminen kansakouluun ei ollut. Kasurilan kievarilla järjestettiin syksyllä 1881 arpajaiset ja juhla köyhien kansakoululaisten hyväksi. Oli tarkoitus hankkia käsityötarpeita niille koululaisille, jotka eivät niitä itse pystyneet hankkimaan. Kievarissa soitti asevelvollisten soittokunta ja agronomi Kolström avasi tilaisuuden. Kaikki meni hyvin, kunnes oli tarkoitus aloittaa tanssit. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään ja joku heitti tiilin ja tyhjän pullon ikkunoista sisään. Alkoholilla arveltiin olleen osuutta asiaan:
”Sanottiin, en tiedä tosi vai valhe lienee, että jostakin läheisestä torpasta olisi viinankultaa salakähmässä anniskeltu niin runsaasti, että sen syyksi voinee kertomani konnamaisuuden lukea. Yleisesti arveltiin, että ilkityön tekijä ei ollut kasurilainen, vaan jostain naapurikylältä.” Kuvauksen kirjoittaja itse oli Kasurilasta.
Ajankuvana mainittakoon, että Kasurilassakin järjestettiin Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Suuriruhtinaamme Aleksanteri II kunniaksi riemujuhla, jolla kunnioitettiin hänen 25 vuotta vallassa. Väenpaljous oli kokoontunut koululle kuuntelemaan esitelmää ja koululapsien ”kimakalla” äänellä laulamia lauluja. Juhlan jälkeen ”väki hajosi iloisena kantaen hiljaisissa sydämissään hartaita onnen ja siunauksen toivotuksia rakkaalle keisarille.”
Myöhemmin Kasurilan kylään perustetut yhdistykset tottuivat käyttämään koulua kokouksissaan ja tilaisuuksissaan. Siellä järjestettiin aikanaan vaalitilaisuuksia ja äänestettiin.
Koulua johti johtokunta, jonka vastuulla oli koulun talous, koulurakennuksen kunto, opettajien palkkaaminen ja palkasta sopiminen, koulun lomapäivät ja koulutarvikkeiden hankkiminen yms. Johtokunnan puheenjohtaja oli aluksi maaseurakunnan kirkkoherra ja esimiehenä toimi joku kylän talollinen. Esimies pystyi johtamaan kokouksia.
Koulun johtokunnan jäseninä 1800-luvulla eri tehtävissä toimivat mm. Paavo Kasurinen, Aaro Fr. Väänänen, Aaro Miettinen, Taavetti Miettinen, Juho Savolainen, Aaro Väänänen, Wilho Zacheus, Elias Laitinen ja Pekka Aschan. Opettaja osallistui kokouksiin. Kasurilan koulun johtokunta oli osaava, opettajan ei tarvinnut toimia sihteerinä eikä Pekka Ikonen edes kuitannut pöytäkirjoja. Käytäntö muuttui, kun opettajaksi tuli Vilho Alhojärvi 1898.
Kasurilan vanhasta kansakoulusta on jäljellä enää koulun tontin rajoja merkannut rajapyykki. Nähtävissä vuosiluku 1876. |
Lähteet
Tapio 6.9.1870, Kuopion pitäjän historia, Uusi Suometar 17.6.1874, Tapio 7.6.1874, Kansakoulun lehti 14.8.1926, Kasurilan koulun johtokunnan pöytäkirja 9.4.1885, Tapio 7.6. 1879, Savo 18.6.1880, Savo 10.1.1881, Tapio 10.3.1880, Tapio 13.6.1883, Kasurinen & Kasurinen, Siilinjärvi 1925-1975 - puoli vuosisataa kunnan ja seurakunnan kehitystä sanoin ja kuvin.