Ellen Vuosalo 1950-luvulla Kaliforniassa. Kuva Terttu Männistön kotialbumi. |
Syksyllä 2024 tuli elokuvateattereihin katsottavaksi Ellen Vuosalon elämästä kertova elokuva Kurkien äiti (ohjaus Iiris Härmä). Sattumoisin Ellen Vuosalon elämä liippasi jonkin verran kotikylääni Pöljää ja Siilinjärveä, vaikka Ellen Vuosalo on elänyt suurimman osan elämästään Yhdysvalloissa ja Iranissa. Hänen sukujuurensa juontavat Savoon, Tuusniemelle ja Leppävirralle.
Äidin puolen
suvun juuret johtavat Tuusniemelle ja Leppävirralle sekä Haapavedelle. Ellen
Vuosalon äidin äiti Katri Hiltunen (os. Nevala) on
syntynyt Haapavedellä 16.9.1863. Isä Salomo Hiltunen taas syntyi 9.9.
1863 Tuusniemen talossa Ukonlahti 2. Hänen äitinsä oli Fredrika Rahunen
ja isänsä Mikko Hiltunen.[1]
Salomo Hiltunen. Kauppias-lehti, 2.1.1928. |
Salomo Hiltusen taustaa kuvataan muistokirjoitukissa vaatimattomaksi. Ainakin elämän alkutaival oli karu, sillä hänen isänsä Mikko Hiltunen (s. 20.5.1836) kuoli suurina nälkävuosina kuumetautiin 19.4.1866. Salomo oli tuolloin vain 3-vuotias. Leski Fredrika Rahunen muutti kesällä 1866 Salomonin kanssa Leppävirralle.
Nuoruudessaan hän päätyi Tuusniemeltä kauppa-apulaiseksi mm. Haapavedelle ja Viitasaarelle. Sittemmin hän asettui Leppävirran Saamaisisten kylään Pajuharjun tilalle[2]. Saamaisissa Viuhkalanniemen talossa toimi sitten Leppävirran ensimmäinen separaattorilla varustettu meijeri vuodesta 1888 alkaen.[3] Sen perusti Hiltunen. Hiltunen harjoitti saman pitäjän Konnuslahden kylässä sittemmin pienimuotoista meijeriliikettä ja kauppaa.[4]
Perheeseen
oli syntynyt ajan tavan mukaan melkoinen lapsikatras. Yrjö Juho oli
syntynyt Haapavedellä (1889) ja Elsa Ulriikka (1890), Uuno Arvid
(1893), Eino Heikki (1894), Saimi Ester (1896), Kaisa Helena
(1898), Salomo Lauri (1899), Anna Edith (1902), Eeva Maria
(1903) ja Iida Johanna (1906) syntyivät Leppävirralla. Eeva Maria
Hiltunen on alussa mainitun Ellen Vuosalon äiti.
Eeva Vuosalo 1930-luvulla. Terttu Männistön kotialbumi. |
Hiltunen myi
Konnuslahden tilan irtaimiston eli ”suurehkon määrän lypsy- ja nuortakarjaa, 7
hevosta, useita sikoja, lampaita, paljon kylvö- ja luonnonheinää sekä ruumenia,
rukiita, potattia, kauroja, niitto- ja haravakoneen, lautas-, jousi- ja
rullaäkeitä, kärryjä ym”[5].
Hän oli päättänyt ottaa ison askeleen yrittäjän urallaan. Kuulu Horsmalahden
hovi oli tullut myyntiin.
Matti
Savolainen Kurjalanrannan
Horsmalahdesta oli yksi Leppävirran ja koko Kuopion alueen suurkauppiaista
vuosisadan vaihteessa. Savolainen oli syntynyt 24.7.1844 Saamaisissa Leppävirralla.[6]
Hänen vanhempansa olivat Antti Hannunpoika Savolainen ja Leena Liisa
Holopainen. Horsmalahti oli osa äidin perintöä, aluksi vaatimaton
pikkutila. Matilla oli Saamaisissa pieni aitta, josta hän myi Leppävirran
kirkolta hankkimiaan tarvekaluja kyläläisille. Kyläläiset myivät hänelle omia
tuotteitaan, jotka Matti souti kirkolle. Matkaa tuli noin 50 kilometriä.
Kansasen kauppakartano Leppävirran kirkonkylällä. |
Sittemmin Matti Savolainen siirtyi leppävirtalaisen suurkauppiaan Heikki Kansasen palvelukseen. Hän työskenteli suvun kaupoissa Suonenjoella ja Rautalammilla. Matti Savolainen oppi kaupan töissä lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Työskennellessään rautalampilaisen August Jalkasen liikkeessä Savolainen pääsi myymään voita Pietariin ja ostamaan sieltä tavaraa. Ajatus omasta liikkeestä alkoi muotoutua.
Vuonna 1875 Savolainen perusti Kuopioon Savolainen & C:o nimisen kauppayhtiön. Liikekumppaneina hänellä olivat Rautalammin Jalkaset. Aluksi hän osti ja myi voita ja vasikannahkoja. Savosta koetettiin viedä 1800-luvun lopulla voita Pietarin lisäksi Lontooseen, mutta täkäläisen voin laatu ei niille markkinoille vielä riittänyt. Sen sijaan nahkoja meni kaupaksi Saksaan.
Savolainen perusti vuonna 1885 Horsmalahden tilalle jauhomyllyn ja vähän myöhemmin pajunkuorimyllyn. Liike osti paikallisilta pajunparkkia ja vei rouhittua parkkia Pietariin, paluulastina tuotiin enimmäkseen viljaa.
Horsmalahteen
syntyi varsinainen teollinen keskus, kun sinne valmistui 1890-luvulla luujauho-
ja liimatehdas. Niin ikään siellä valmistettiin tervaa, pikiöljyä ja tärpättiä.
Savolainen harjoitti Horsmalahdessa myös konepajaliikettä ja laivanrakennusta.[7]
Horsmalahti 1906. Etualalla kaaliviljelmä. Taustalla navetta, jonka takana tilan päärakennus. Museovirasto |
Vuonna 1890 Savolainen aloitti Kuopion Likolahdessa öljykaupan. Hän varusti lähes 200 000 kilon rautasäiliön petrolille. Lamppuöljyn kysyntä oli suurta. Petroli kuljetettiin ensin Pietarista Lappeenrantaan ja sieltä Kuopioon. Savolainen rakennutti Horsmalahdessa oman petrolilaivan, joka sai nimekseen Valoapu. Laivan säiliöön mahtui 150 000 kg petrolia.
Pietarin tavaraliikenteeseen sopivia aluksia Matti Savolaisella edellä mainitun Valoavun lisäksi Onni, Erik ja Jalo. Lisäksi yhtiöllä oli pienempiä hinaajahöyryjä ja lotjia. Matkustajaliikennettä harjoitettiin Kaatra ja Laine laivoilla. Horsmalahti oli kaukana rautatiestä ja Leppävirran kirkollekin oli maantietä pitkin kymmenien kilometrien matka. Vielä 1930-luvulla Horsmalahteen pääsi näppärästi Kuopiosta joka päivä laivalla klo 13.45. Liikennettä hoiti Louhi- laiva, joka sittemmin vuonna 1934 kaatui Vehmersalmen Enonlahdessa vieden mukanaan 33 matkustajaa.
Lokki Konnuksen kanavassa. Kuopion museo. |
Viipuriin ja
Pietariin sekä Suomenlahden kautta muualle Eurooppaan suuntautunut säännöllinen
liikenne loi Savon syrjäisille seuduille uusia mahdollisuuksia. Tuli tietoa,
taitoa ja näkymiä suurkaupunkien kaduilta. Ei ollut konsti eikä mikään hypätä
Horsmalahdesta höyryn kyytiin ja kohta saapastella Pietarin Nevski
Prospektilla! Vuosisadan alussa elettiin Suomessa höyrylaivaliikenteen vilkkaita
aikoja, liikenne alkoi hiljalleen hiipua 1920-luvulla, kun auto- ja
junaliikenne otti lujemman otteen niin ihmisten kuin tavaroidenkin kuljettamisesta.
Matti Savolainen muutti vuonna 1896 Kuopiosta Horsmalahteen. Hän kehitti tilan viljelyä ja perusti tilalle mm. höyrymeijerin.[8] Tila sai vuonna 1906 Kuopion maanviljelysnäyttelyssä kunniapalkinnon maataloudestaan. Savolainen hommasi omin voimin puhelinlinjan Horsmalahdesta Leppävirralle ja postitoimipaikan kylälle.
Horsmalahden tilan päärakennus. Oikealla Herman Savolainen, Matti Savolaisen veli. Matin sukulaisia työskenteli Horsmalahden tehtailla ja tilalla. Gösta Grotenfelt, Museovirasto. |
Matti
Savolainen myi kauppahuoneensa ja Horsmalahden vuonna 1907. Oliko omapäinen ja
tarmokas yrittäjä tallonut paikallisten varpaille, kun posti vaadittiin heti
patruunan poistuttua siirrettäväksi Horsmalahdesta Kurjalanrantaan ja
telefoonilangatkin roikkuivat ikävästi hevosliikenteen tiellä.[9]
Matti Savolainen vaimonsa Hilman (os. Ahlén) ja tytär Elsa Olsonin kanssa 1902. Kuopio, Likolahti. Museovirasto. |
Aluksi yritystä jatkamaan suunniteltiin osuuskuntaa, mutta hanke kaatui.[10] Hankkeessa olivat mukana Otto Nissinen, Kalle Haatainen, R.W. Karvonen, Herman Hartikainen, Kustaa Piisinen ja Matti Luostarinen sekä Maria Savolainen. Horsmalahden kaupan osti Nissinen & Kauhanen Leppävirralta. Sahaa näyttäisi pyörittäneen jonkin aikaa Heikki Peura, suursahanomistaja Rautalammilta.
Pitempiaikaiseksi
Horsmalahden tilanomistajaksi tuli sitten vuonna 1909 Salomo Hiltunen. Tilaa
huutokaupattiin syksyllä 1908. Horsmalahti koostui kuudesta eri tilasta, jotka
Matti Savolainen oli ostanut. Tilalla sanottiin olevan noin 100 ha peltoa ja
500 ha metsämaata. Kartano ja hyvässä kunnossa oleva kivinavetta. Lisäksi
huutokaupattiin karjaa, hevosia, viljoja ja erilaisia talouskaluja.[11]
Huutokauppa peruuntui, koska Salomo Hiltunen osti tilan.[12]
Hiltunen
viljeli tilaa, piti Horsmalahdessa kauppaa, sahaa, tiilitehdasta ja myllyä sekä
harjoitti laivausliikettä Saimaan alueella. Hiltusella oli myös joitakin vuosia
sivukauppa Varkaudessa, sen hän kuitenkin myi vuonna 1917.[13]
Salomon
puoliso Katri Hiltunen kuoli 31.8.1924. Hänen kerrottiin olleen syvästi
uskonnollinen ”eikä ollut kynnykset korkeat köyhimpäinkään astua Horsmalahden
suureen kartanoon, joka on taivaan tien kulkijain rakas majapaikka.”[14]
Katria jäivät lähimpinä kaipaamaan kolme poikaa, kuusi tytärtä, kolme vävyä, ja
kolme lastenlasta.[15]
Katri Hiltunen Horsmalahden puutarhassa 1920-luvulla. Teoksesta Kurjalanranta- kylä Suvasveden kainalossa. |
Myös
Salomonin sanottiin sairastelleen loppuvuosinaan, hän kuoli 13.12.1928 kotonaan
Horsmalahdessa. Tilaa ja muuta liikettä jäivät hoitamaan pojat Eino ja Lassi.
Kauaa ei poikien taloudenpito Horsmalahdessa jatkunut, sillä jo kaksi vuotta
isä-Salomonin kuoleman jälkeen Horsmalahti myytiin vapaaehtoisella
huutokaupalla vuonna 1930.[16]
Huutokauppailmoituksessa tilan päärakennusta
luonnehdittiin herraskartanoksi, jossa oli 13 lämmintä huonetta, puutarha, oma sähkövalo
ja vesijohto. Navettarakennukseen sopi 55 lehmää, myytävänä oli 30 lehmää, 5
hevosta, 5 sikaa ja muuta joutokarjaa. Lisäksi myytävänä oli 200 000 markan
arvoinen maanviljelyskalusto, heiniä ja viljaa. [17]
Maakauppiaan
ja yrittäjän maksukyvyttömyys ei ole vuoden 1930 oloissa ihme. Luotetuille
asiakkaille oli varmasti annettu tavaraa velaksi, sehän oli maan tapa, mutta sitten
huono aika iski kaikkiin. Velkaan perustuva järjestelmä kaatui, kun heikkoja
lenkkejä oli riittävästi.
Lisäksi on
huomattava, että kauppaolot Itä-Suomessa kärsivät kovasti yhteyden
katkeamisesta Venäjälle. Kaikki kauppa pysähtyi itsenäistymisen ja vuoden 1918 tapahtumien
jälkeen. Markkinat oli etsittävä muualta lännestä. Horsmalahden
suurisuuntaisten teollisten hankkeiden aika oli ohi, eikä muinoisesta
yritteliäisyydestä ole tänä päivänä jäljellä kuin Matti Savolaisen rakentama
komea tiilinavetta. Se seisookin jykevällä kivijalalla.
Horsmalahti 2024.
Navettarakennus kuvattuna samasta suunnasta kuin kuvassa vuodelta 1906. |
Matti Savolaisen rakentama navetta 2024. |
Horsmalahti, laituri 2024. |
Suojaisa reitti Suvasvedelle Horsmalahden pohjukasta 2024. |
Tekstiä korjattu ja täydennetty 7.11.2024 Leena Hiltusen tiedoilla Mikko Hiltusen kuolemasta: Tuusniemi kuolleet 1866 ja Fredrikan muutto: Leppävirta muuttaneet 1865-1881.
Peruslähteenä
Rinta-Tassi, Osmo (toim.), Leppävirran kirja, 1982.
[1]Tuusniemi
syntyneet 1804-1880 (MKO1-36) 1863 ;
SSHY
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=447&pnum=418
/ Viitattu 04.11.2024
[2] Leppävirta
rippikirja 1884-1893 (MKO203-266) Sivu
1521 Saamais 14 ; SSHY
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=7093&pnum=1423
/ Viitattu 04.11.2024
[3] Savon
Sanomat 29.8.1931 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1911296?page=4
[4]
Kauppias: Suomen vähittäiskauppaliiton äänenkannattaja 2.1.1928.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/949208/articles/81667408
[5] Otava
31.10.1908 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/735605/articles/81671174
[6]
Leppävirta syntyneet 1844, https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5822785646&aineistoId=1190076704
[7]
Kauppalehti 2.2.1928 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1551634/articles/81670403
[8] sama
[9] SS
27.6.1910 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/697331/articles/81671176
[10] SS
21.8.1908 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/686936/articles/81671215
[11] Otava
22.10.1908 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/735592/articles/81671180
[12] Otava
31.10.1908 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/735604/articles/81671175
[13]
Kauppias 2.1.1928
[14] Siionin
lähetyslehti 1.10.1924 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/828508/articles/81667405
[15] Uusi
Suomi 3.9.1924 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1505972/articles/81667406
[16] Savon
Sanomat 5.8.1930 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1911177/articles/81671258
[17] sama