maanantai 6. toukokuuta 2024

Räyhäkkäitä kauppiaita liikkeellä Pöljällä

Olen aiemmin kirjoittanut matkustavaisten erilaisista hankaluuksista 1800-luvun alkupuolen Savossa. Oli huonot, kuoppaiset ja kivikkoiset tiet. Kyyti tärisytti sisuskalut irti. Kievarien tarjoamat palvelut ja siisteys antoivat aihetta moitteisiin, ainakin säätyläisillä, jotka olivat jo tottuneet edes jonkinlaisiin mukavuuksiin.

Mutta ei ollut aina helppoa kyytimiehilläkään.

Tammikuussa 1842 oululainen kauppiasseurue matkusti niin railakkaasti Nilsiän Murtolahdesta Pöljälle, että asioita käsiteltiin vielä seuraavana syksynä Kuopion pitäjän käräjillä. Oululaisten seurueeseen kuuluivat kauppiaat Jacob Ravander, hänen kirjanpitäjänsä Gustaf Junelius, kauppias Johan Forsman, kultakauppiaan leski Kockfors sekä Ravanderin taloudenhoitaja neiti Sofia Östrand.

Seuruetta lähtivät Murtolahdesta kuljettamaan rengit Wilhelm Pura ja Aaro Pentikäinen sekä torpparin poika Olli Väätäinen. Seurueen kyytimiehistä joutui torpparin poika Olli Väätäinen pahoinpidellyiksi Kasurilan ja Pöljän välillä, lisäksi Väätäistä lyötiin vielä Pöljän kievarissakin. Ensimmäisen kerran asia oli käsiteltävänä käräjillä 20.8. 1842. Ilmiannon rikoksesta olivat tehneet talollinen Matti Iivanainen ja Olli Väätäinen, molemmat Murtolahden talosta 1, Nilsiän pitäjässä.

Tyypillinen matkareki Savossa.
Seurasaaren museo
Oikeuden asiakirjoissa puhutaan Kasurilan kievarista, oletan sen tarkoittavan Siilinpään kievaria. Seurueella tuskin oli mitään syytä koukata nykyisen Räimän tien risteykseen, jossa myös oli kievari 1840-luvulla. Matkalaiset olivat menossa pohjoiseen, oletettavasti Ouluun.

Olli Väätäisin kyydissä oli Forsman, joka hermostui Kasurilan ja Pöljän välillä Väätäisen ajoon. Forsman oli ollut kulkueen ensimmäisenä. mutta muut ohittivat heidät matkan aikana. Väätäisen mukaan kyydittävä oli alkanut lyödä häntä matkalla. Kun toinen ajomies Wilhelm Pura ohitti Forsmania kuljettaneen reen, niin Väätäisen hevonen oli seisahtuneena tiellä. Pura kertoi Väätäisen hypänneen pois reestä ja huutaneen apua.

Forsman kertoi oikeudessa, että ajomies oli ollut tottelematon. Lisäksi hän oli hidastellut tarpeettomasti, vaikka hänen hevosensa oli hyvä. Lopulta Forsman oli alkanut itse ajaa hevosta ja Väätäinen oli istunut loppumatkan kyydissä.

Koko muu Oulun seurue oli odottamassa hitaampia kyytiläisiä Pöljän kievarissa. Oli myöhäinen iltayö ja aivan pimeää. Kievarin vierashuone oli hämärä, yksi kynttilä valaisi pöydällä. Pöljän kievarin pitäjä Matti Kejonen kertoi, että Ravander otti kynttilän pöydästä tunnistaakseen tulijat. Sen jälkeen hän löi välittömästi Väätäistä kasvoihin (Kejonen ei ollut aivan varma, ketä ajomiehistä oli lyöty) niin, että veri valui nenästä ja suusta. Lisäksi Junelius löi Väätäistä selkään. Ravander myönsi oikeudessa lyöneensä, mutta vain kerran.

Kinahmin Pölkkypurolla Herman Roivaisen
pihapiirissä matkareki 1890. Kuvaaja Karl Granit.
Kuopion museo

Kaiken kaikkiaan Olli Väätäinen oli onnistunut suututtamaan matkustavaiset perusteellisesti. Hän oli 20-vuotias nuorukainen. Tammikuinen kyyti Murtolahdesta Pöljälle ei varmaan ollut mieleinen työ. Voi olettaa, että pimeässä ja kylmässä talvisäässä kukaan ei varsinaisesti nauttinut matkanteosta. Viinaa ei mainittu oikeuden asiakirjoissa, joten ilmeisesti kaikki olivat kuitenkin selvin päin.

Asia siirrettin Kuopion pitäjän talvikäräjille 15.1.1843. Gustaf Junelius haastettiin myös tulemaan paikalle, joku tiesi kertoa hänen olevan ulkomailla. Jostakin syystä talvikäräjien asiakirjoja ei löytynyt digitoiduista aineistoista. Kaija Kainulainen tarkisti ystävällisesti, ettei sen paremmin Ravanderilla kuin Forsmanillakaan ollut rippikirjoissa merkintöjä rangaistuksista. Asia lienee rauennut, vaikka Väätäisellä näyttäisi olleen syytä itselleen oikeutta hakea.

Lähteet: Kuopion tuomiokunnan varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1842-1842, KO a:22, 20.8. ja 3.10. Sivut 1050 ja 1060 alkaen

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti