Meidänkin
suvusta löytyy ruotimummo, kirkonvaivainen. Isoisomummoni Kaisa Toivanen
joutui kylänvaivaiseksi Pöljällä 1860-luvulla.[1]
Hän eli viimeiset vuotensa sokeana. Ruotimummot joutuivat kiertämään talosta
toiseen kylän huollossa. Kaisalla oli elossa olevia lapsia, mutta osa oli
alaikäisiä tai he eivät muuten voineet äitiään hoitaa. Sukulaisten kuului
vointinsa mukaan vanhukset hoitaa, mutta irtaimelle työväelle se oli usein
tekemätön paikka.
 |
| Vasemalla Anna Helena Roivainen, s. 1893 ja oikealla Eeva Pantzar, s. 1898. Molemmat olivat syytingillä eläkevuotensa. Kirjoittajan isänäiti ja äidinäiti 1970-luvulla. |
Talolliset
hoitivat vanhusten huollon usein syytinkisopimuksella. Siinä vanha emäntä ja
isäntä luovuttivat talon lapselleen, joka lupasi huolehtia vanhempansa
kuolemaan saakka. Lisäksi sopimuksissa yleensä luvattiin järjestää kunniallinen
hautaus. Tapa on vieläkin voimassa, vaikkakin lienee harvinaisempi nykyisin.
Omilla 1980-luvulla kuolleilla isovanhemmillani oli tällainen sopimus, joka
sitoi osapuolia kolmisenkymmentä vuotta. Myös toinen mummini eli syytinkiläisenä
perheessämme kaksikymmentä vuotta.
Kuten Kaisa
Toivasen kohtalo osoitti, vanhuuden turva oli tavattoman epävarma vielä
1800-luvulla. Syytinkisopimus oli aikansa eläketurva.
 |
| Kuu torpparin aurinko. Lapsesta vanhuuteen oli työtä tehtävä, jonka jalka kapsaa, sen suu napsaa. Koivula, Kolmisoppi. Kuva Einari Väänänen. |
Kuopion
syyskäräjillä 1840 käsiteltiin aviopari Aatu Julkusen ja Anna
Roivaisen syytinkisopimusta, jonka he olivat tehneet Aatu ja Matti
Kejosen kanssa.[2] Kejoset
isännöivät talonosaa Pöljä n:ro 4 Ristolasta. Näyttäisi siltä, että tässä syytinkisopimuksessa
oli kysymys kiinteistökaupasta, ei sukulaisuudesta. Osapuolet allekirjoittivat sopimuksen Pöljällä 29.9. 1840.
Anna ja Adam
olivat olleet talo-osakkaita Mikkajärvellä Jussilan talossa.[3]
Anna oli Jussi (Johan) Roivaisen leski. Hän oli mennyt
1837 uusiin naimisiin Adam Julkusen kanssa. Toisen puolikkaan talosta omisti Taavetti
Roivainen, joka myös oli mennyt naimisiin ensimmäisen aviopuolison kuoleman
jälkeen 1837. Uusi puoliso oli edellä mainittu Kaisa Toivanen. Talo-osakkuus
purkautui 1840-luvun alussa. Taavetti muutti perheineen Hamulaan.
Anna
Roivainen oli syntynyt vuonna 1782, joten syytinkisopimus oli varmasti ajankohtainen.
Hän oli jo 59-vuotiaana ajankohtaan nähden varsin iäkäs. Adam Julkunen oli
selvästi nuorempi, syntynyt vuonna 1804. Mitä osapuolet siis sopivat?
Adam ja Anna
antoivat kaikki tavaransa, eläimensä, viljansa ja rahansa Kejosille. Adam
Julkunen vahvisti käräjillä myös Kejosten täyden omistusoikeuden Ristolan
tilaan Pöljällä. Tämän vastineeksi Kejoset lupasivat elättää ja huolehtia
syytinkiläisistä kuolemaan saakka sekä maksaa heidän kunniallinen hautauksensa.
Tämä sopimus oli uusittava tarvittaessa 10 vuoden kuluttua.
Mikäli sopimus
ei syystä tai toisesta toteutuisi, esimerkiksi yhteiselämä ei sujuisi, olisi
Kejosten maksettava eläke muulla tavoin. Vuodessa syytinkiläisille kuuluisi: 5
½ tynnyriä rukiita, 3 ½ tynnyriä ohria, ½ lehmä, ½ sika, 2 lypsävää lehmää
(samaa sukua kuin luovutetut), 2 lammasta, muokattua peltoa, siten että
syytinkiläiset voisivat kylvää 8 kappaa perunaa, 1 kappa pellavaa, tupakkaa
tarpeen mukaan. Lisäksi oli annettava 8 kappaa suoloja ja 6 kannua paloviinaa.
Yksi kannu oli noin kaksi litraa viinaa.
Viina lienee
tässä ollut enemmänkin vaihdon väline, se oli arvonsa säilyttävä tuote, jolla
saattoi vaihtaa tavaraa ja palveluja. Tuskin Anna ja Adam aikoivat juoda näitä
viinoja. Lisäksi syytinkiläisillä piti olla lämmin huone ja valmiiksi hakatut
polttopuut. Erikseen mainittiin, että kirkkomatkat ja muutkin asioinnit piti
saada tehdä hevoskyydillä. Syytinki puolittui, kun toinen syytinkiläisistä
kuoli.
Syytinkijärjestelmästä
on jäänyt sanontoja elämään. ”Ei tule mittään muorin kuolemasta, kun syöp ja
ellää.” ”Kerjäläisenkin leipä on helpompi syödä kuin lasten antama.” ”Uudesta
isännästä syytinki oli jonkinlaista arvan heittoa. Joka päivä, kun
syytinkiläiset elävät, oli kuin tyhjän arpalipun otto.”
Kejosten
syytinkisopimus ei kuitenkaan koskaan tullut voimaan. Adam Julkunen ja Anna
Roivainen muuttivat Mikkajärveltä Naarvanlahteen, Hartikkalan tilan
torppariksi. Seuraavaksi he siirtyivät Lapinlahden Koppolan kylälle Kuosmalan
(n:ro 4) tilalle torppariksi. Adam Julkunen mainintaan Pajujärvi 10 isäntänä
1850-luvun lopussa.
Anna
Roivainen kuoli 4.6.1860 Lapinlahdella vesipöhöön. Hän oli kuollessaan
77-vuotias, joten pitkä olisi ollut Kejosten syytinki, jos sopimus olisi
toteutunut. Adam Julkunen kuoli Lapinlahden Pajujärvellä 6.1.1868 suonenvetoon.
Lapinlahti rippikirja 1851-1860 (TK1396) Sivu 422 Pajujärvi 11, [1] Lapinlahti rippikirja 1851-1860 (TK1396) Sivu 59 Koppola 4 Kuosmala, Lapinlahti kuolleet 1842-1860 (MKO1-2 I C:1), Lapinlahti kuolleet 1861-1886 (MKO3-5 I F:1) 1868 tamikuu-maaliskuu.
[1] Maaninka
rippikirja 1854-1863 (TK1205_II I Aa:14)
Sivu 262 Pöljä Kyrko- och Rotfattige ; SSHY
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=8870&pnum=274
/ Viitattu 10.12.2023
[2] Kuopion
tuomiokunnan käräjät 5.10.1841. https://tuomiokirjat.kansallisarkisto.fi/documents/195167/pages/540?t=David%20Roivainen
[3] Iisalmen
maaseurakunta rippikirja 1827-1837 (MKO145-176 I Aa:13-14) Sivu 361 Mikkajärvi 1, Jussila ; SSHY
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=5302&pnum=361
/ Viitattu 10.12.2023
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti