Tilariita Mikkajärvellä 1812 -tunnelmat kiristyvät nyrkiniskuihin asti

 

Kartta vuodelta 1761 kuvaa Alapitkän maaomistusoloja, mutta 
aivan kartan alalaidassa, Mikkajärven rantamilla on Matts ja
Johan Roivaisten talot merkittynä.

Pien-Savon ylisen tuomiokunnan syyskäräjillä 1812 käsiteltiin pahoinpitelyjuttua. Mikkajärvellä Iisalmen pitäjässä Matti Matinpoika Roivainen (1767-1840) oli tullut sunnuntaina sisarensa Marketta Roivaisen (1766-1841) ja tämän puolison Pekka Ruotsalaisen kotiin humalassa. Hän oli lyönyt Markettaa niin, että oli aiheuttanut neljä verihaavaa ja mustelmia.

Asiassa ei ollut epäselvyyttä, todistajat Matti Savolainen ja Inkeri Rautiainen Tavinsalmelta olivat nähneet haavat. Matti Matinpoika sai yhteensä 16 hopearuplaa ja 72 kopeekkaa sakkoa humalassa olemisesta ja pahoinpitelystä.  Lisäksi tuli oikeuskulut 4 hopearuplaa. Mikä oli kiristänyt sisarusten välit näin huonoiksi?

Mikkajärvi oli Roivaisten kylä. Kylälle oli syntynyt 1700-luvun alusta alkaen useita taloja, joita Roivaiset asuttivat. Isojakotoimituksen asiakirjassa vuodelta 1787 allekirjoittajina esiintyvät Matti Roivainen, Johan Roivainen, Matti Matinpoika Roivainen, Johan Matinpoika Roivainen ja Johan Laurinpoika Roivainen, viimemainitulla nimellä oli kaksi allekirjoitusta puumerkkeineend. Mikkajärvi onkin oikea sukututkijan painajainen, sillä aukollisten lähteiden ja samankaltaisten nimien keskellä on helppo harhautua.

Palataksemme alun riitaan. Samoilla käräjillä kuin pahoinpitelyjuttua puitiin, käsiteltiin myös Matti Matinpojan Roivaisen ja hänen veljensä Johan Matinpoika Roivaisen (1790-1844) talonjakoon liittyvää riitaa.

Poikien isä, talon isäntä Matti Roivainen oli kuollut 14.2.1808. Matti Matinpojan sisarukset olivat myyneet sisarosuutensa Juhan Matinpojalle Mikkajärvi 1 perintötilasta. Matti haastoi sisarukset käräjille ja vaatii itselleen puolet sisarusten myymistä osuuksista. Sisaret Marketta, Tiina ja Maria Roivainen puolisoineen olivat vastapuolella. Lisäksi Liisa Roivaisen (k.1808) puoliso Martti Mielonen Pöljältä olivat sisarusten vastahaasteessa mukana.

Matti Matinpoika ja Juhan Matinpoika olivat eronneet eri ruokakunniksi 1809. Aiemmin Matti oli ostanut sedältään Juho Roivaiselta (1745-1807) vuonna 1803 tämän osuuden Mikkajärven perintötilaan. Päätila arvioitiin 500 hopearuplan arvoiseksi ja Matin ostama tilaosuus arvioitiin 250 hopearuplan arvoiseksi.

Perunkirjoituksessa ei päästy sopuun tilojen jaosta. Matti Matinpoika oli sitä mieltä, että vain hänellä oli oikeus ostamaansa tilaan. Juhan Matinpoika taas katsoi, että tila oli aikanaan ostettu yhteisillä varoilla.

Oikeudenkäynnin aikana kävi kuitenkin ilmi, että Juho Roivainen oli myynyt tilan veljenpojilleen Matille ja Juholle yhdessä. ”Minä Juho Matinpoika Roivainen teen tiettäväksi, että minä vapaasta tahdosta ja terveellä ymmärryksellä ja harkitusti myyn sekä rakkaan vaimoni suostumuksella myyn samasta kylästä oleville talollisille Juho ja Matti Matinpojat Roivaisille omistamani perintötalon nro 1 kaikkine siihen kuulvine tiluksineen kuten peltoineen, niittyineen ja metsineen, jotka ovat sille isossajaossa langenneet mukaan lukien torpat ja torpanpaikat, myllyt ja myllynpaikat, vesi ja maa-alueet ja kaikki, mitä siihen voidaan tulevaisuudessa lisätä.” Pojat olivat maksaneet sedälleen 444 riikintaalaria talosta.

Erikoista oli, että Juhan Matinpoika kertoi oikeudelle, että hänen nimensä on lisätty kauppakirjaan hänen isänsä vaatimuksesta. Poika oli myös kauppakirjan kirjoittamisen aikaan vasta 13-vuotias. Matti ei kiistänyt asiaa.

Myyjä Juho Roivainen pidätti itselleen oikeuden rakentaa itselleen Pitkänahonpää-nimiselle metsämaalle uuden torpan ja sai itselleen Hamulan kylän rajalta niityn, joka ulottui Hökösenniityn raivioon. Lisäksi hän sai kolmen kapanalan verran naurismaata sekä oikeuden kasketa metsää isännän luvan mukaan, tuotosta kolmasosa kuului Matille. Kuluvan vuoden kevätkylvöt jäivät myyjälle, heinät Juho ja Matti korjasivat puoliksi. Kuluvan vuoden verot ja sotilasmaksut maksettiin puoliksi. Hamppua Juholle luvattiin sopimuksessa kuusi kappaa tilan vanhalta pellolta kolmen vuoden ajan. Lisäksi Juho sai vanhalta talon paikalta aitan ja vanhan ladon. Ostaja Matin tuli siirtää rakennukset uuteen paikkaan ja rakentaa sinne yhdessä myyjän kanssa kolme syltä kertaa kolme syltä oleva pirtti.

Myyjä Juho Roivainen kuoli jo 1807, joten jää epäselväksi minkä verran uuden torpan rakentamisessa ehdittiin edetä.

Nilsiän Halunan Roivaisten sukuhaaran talo
Pölkkypuro 1890-luvun alussa. Tänne Juho 
Roivainen lopulta päätyi, kun elo Mikkajärvellä
kävi ahtaaksi. Karl Granit, Museovirasto.

Juhan Matinpoika Roivainen oli tarjonnut Matti Matinpojalle kummankin tilan tasajakoa, jossa molemmat olisivat maksaneet välirahaa. Jompikumpi olisi muuttanut majaansa ostetulle tilalle. Mutta Matti Matinpoika vaati saada pitää tilan ja lisäksi hän vaati Juhoa siirtymään pois isänperintönä saamaltaan maalta. Näin jälkikäteen näyttäisi siltä, että Matin vaatimus oli kohtuuton.

Matti Matinpoika ja Juhan Matinpoika esittivät samoilla käräjillä kuitteja erilaisista maksuista, joita kumpikin oli viimeisten vuosien aikana maksanut talon pitoon liittyvinä kuluina. Osapuolet koettivat saada toisensa maksamaan jälkikäteen maksuja. Oikeuden asiakirjasta näkyy, että talollisetkin elivät jatkuvan vippailun kulttuurissa. Lainojen korkoja ja veroja maksoi se, jolla oli rahaa. Matilla oli mm. kuitti, jolla osoitettiin hänen maksaneen vuosien 1805-1810 verot.

Oikeuden mielestä Matti Matinpoika oli kuitenkin ostanut tilansa pesän yhteisillä varoilla. Myös Matin ostaman tilanosan kuten myös vanhempien muun jäämistön tulee mennä jakoon lasten kesken. Juho ei voinut sulkea Mattia ulos sisarosuuksista. Näin molempien piti vastata samoilla osuuksilla kauppasummista, jotka Matti on sedälleen Juho Roivaiselle ja Juho sisarilleen sitoutunut maksamaan.

Ratkaisu ei miellyttänyt Matti Matinpoika Roivaista. Tästä lienee johtunut väkivaltainen purkaus sisko Markettaa kohtaan.

Tämän jälkeen elämä Mikkajärvellä oli epäilemättä hankalaa, joten Matti koetti vaihtaa tilansa Lauri Raatikaisen tilaan Käärmelahti 1. Mutta vaihtokauppa peruuntui1814 käräjillä, koska Mikkajärven tila ei ostajan mielestä vastannut sovittua.

Matti Matinpoika Roivainen ja hänen puolisonsa Maria Julkunen löytyvät vuodesta 1826 alkaen torpparina Maaninka Käärmelahti 1. Kovina tautivuosina 1830-luvun alussa Maria-puoliso kuoli. Matti Roivainen kuoli ruotuvaivaisena 3.5.1840 Käärmelahdessa.

Perintöriidan toinen osapuoli Juho Matinpoika Roivainen ei myöskään viihtynyt Mikkajärvellä, vaan osti tilan Nilsiän Halunalta, jossa kuoli tilanomistajana 54-vuotiaana.

Halunan Pölkkypuro. 
Kuva Karl Granit, Museovirasto.

Tilalliset elivät ankaraa murrosvaihetta vuosisadan vaihteessa. Isojako mullisti oloja ja ajattelumalleja, yhteistaloudet hajosivat riitaisasti. On hyvä myös muistaa, että Suomen sota oli kulkenut pienen Mikkajärven kylän yli kaikessa ankaruudessaan, kulkihan Kuopio-Iisalmi valtatie aivan kylän vierestä.

Juhanin ja Matin riitelyn taustalla saattoi myös olla se, että Matti oli 23 vuotta veljeään vanhempi. Hän saattoi kokea isännyytensä itsestään selvänä. Voi myös uumoilla, että Marketta-sisko oli jollakin tavalla tulemassa nuorta Juhoa tilakiistassa, ehkäpä sen vuoksi suuttumus kohdistui häneen enemmän kuin Juhoon?

Mikkajärvi, Siilinjärvi.

Lähteet

Roivanen, Urho, Kaskimailta maailman turuille

Maaninka rippikirja 1832-1844, s.279, kuva 285 (SSHY)

Pien-Savon ylisen tuomiokunnan varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1812-1812, KO a:16, 1223, https://tuomiokirjat.kansallisarkisto.fi/documents/851191/pages/1223?t=Mickaj%C3%A4rvi

Pien-Savon ylisen tuomiokunnan varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1812-1812, KO a:16, 1225, § 257 https://tuomiokirjat.kansallisarkisto.fi/documents/851191/pages/1225?t=Roivain

Lisäksi tässä on hyödynnetty ahkerien ja huolellisten sukututkijoiden työtä, kun he ovat penkoneet ansiokkaasti Mikkajärven sotkuisia kiemuroita Genissä.