keskiviikko 6. marraskuuta 2024

Horsmalahden hovin vaiheita Leppävirralla - maakauppiaiden nousu ja tuho

 

Ellen Vuosalo 1950-luvulla Kaliforniassa.
Kuva Terttu Männistön kotialbumi.

Syksyllä 2024 tuli elokuvateattereihin katsottavaksi Ellen Vuosalon elämästä kertova elokuva Kurkien äiti (ohjaus Iiris Härmä). Sattumoisin Ellen Vuosalon elämä liippasi jonkin verran kotikylääni Pöljää ja Siilinjärveä, vaikka Ellen Vuosalo on elänyt suurimman osan elämästään Yhdysvalloissa ja Iranissa. Hänen sukujuurensa juontavat Savoon, Tuusniemelle ja Leppävirralle.

Äidin puolen suvun juuret johtavat Tuusniemelle ja Leppävirralle sekä Haapavedelle. Ellen Vuosalon äidin äiti Katri Hiltunen (os. Nevala) on syntynyt Haapavedellä 16.9.1863. Isä Salomo Hiltunen taas syntyi 9.9. 1863 Tuusniemen talossa Ukonlahti 2. Hänen äitinsä oli Fredrika Rahunen ja isänsä Mikko Hiltunen.[1]

Salomo Hiltunen.
Kauppias-lehti,
2.1.1928.

Salomo Hiltusen taustaa kuvataan muistokirjoitukissa vaatimattomaksi. Nuoruudessaan hän päätyi Tuusniemeltä kauppa-apulaiseksi mm. Haapavedelle ja Viitasaarelle. Sittemmin hän asettui Leppävirran Saamaisisten kylään Pajuharjun tilalle[2]. Saamaisissa Viuhkalanniemen talossa toimi sitten Leppävirran ensimmäinen separaattorilla varustettu meijeri vuodesta 1888 alkaen.[3] Sen perusti Hiltunen.  Hiltunen harjoitti saman pitäjän Konnuslahden kylässä sittemmin pienimuotoista meijeriliikettä ja kauppaa.[4]

Perheeseen oli syntynyt ajan tavan mukaan melkoinen lapsikatras. Yrjö Juho oli syntynyt Haapavedellä (1889) ja Elsa Ulriikka (1890), Uuno Arvid (1893), Eino Heikki (1894), Saimi Ester (1896), Kaisa Helena (1898), Salomo Lauri (1899), Anna Edith (1902), Eeva Maria (1903) ja Iida Johanna (1906) syntyivät Leppävirralla. Eeva Maria Hiltunen on alussa mainitun Ellen Vuosalon äiti.

Eeva Vuosalo 1930-luvulla.
Terttu Männistön kotialbumi.

Hiltunen myi Konnuslahden tilan irtaimiston eli ”suurehkon määrän lypsy- ja nuortakarjaa, 7 hevosta, useita sikoja, lampaita, paljon kylvö- ja luonnonheinää sekä ruumenia, rukiita, potattia, kauroja, niitto- ja haravakoneen, lautas-, jousi- ja rullaäkeitä, kärryjä ym”[5]. Hän oli päättänyt ottaa ison askeleen yrittäjän urallaan. Kuulu Horsmalahden hovi oli tullut myyntiin.

Matti Savolainen Kurjalanrannan Horsmalahdesta oli yksi Leppävirran ja koko Kuopion alueen suurkauppiaista vuosisadan vaihteessa. Savolainen oli syntynyt 24.7.1844 Saamaisissa Leppävirralla.[6] Hänen vanhempansa olivat Antti Hannunpoika Savolainen ja Leena Liisa Holopainen. Horsmalahti oli osa äidin perintöä, aluksi vaatimaton pikkutila. Matilla oli Saamaisissa pieni aitta, josta hän myi Leppävirran kirkolta hankkimiaan tarvekaluja kyläläisille. Kyläläiset myivät hänelle omia tuotteitaan, jotka Matti souti kirkolle. Matkaa tuli noin 50 kilometriä.

Kansasen kauppakartano Leppävirran kirkonkylällä.

Sittemmin Matti Savolainen siirtyi leppävirtalaisen suurkauppiaan Heikki Kansasen palvelukseen. Hän työskenteli suvun kaupoissa Suonenjoella ja Rautalammilla. Matti Savolainen oppi kaupan töissä lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Työskennellessään rautalampilaisen August Jalkasen liikkeessä Savolainen pääsi myymään voita Pietariin ja ostamaan sieltä tavaraa. Ajatus omasta liikkeestä alkoi muotoutua.

Losko-Lassi ja muut Jalkasen miehet metsällä kapteeni
Wareliuksen kanssa. Kuvassa Jalkasen sukua Rautalammilla,
Matti Savolaisen kauppakumppaneita. Voisiko Matti olla
äärimmäisenä oikealla oleva mies?
Museovirasto

Vuonna 1875 Savolainen perusti Kuopioon Savolainen & C:o nimisen kauppayhtiön. Liikekumppaneina hänellä olivat Rautalammin Jalkaset. Aluksi hän osti ja myi voita ja vasikannahkoja. Savosta koetettiin viedä 1800-luvun lopulla voita Pietarin lisäksi Lontooseen, mutta täkäläisen voin laatu ei niille markkinoille vielä riittänyt. Sen sijaan nahkoja meni kaupaksi Saksaan.

Savolainen perusti vuonna 1885 Horsmalahden tilalle jauhomyllyn ja vähän myöhemmin pajunkuorimyllyn. Liike osti paikallisilta pajunparkkia ja vei rouhittua parkkia Pietariin, paluulastina tuotiin enimmäkseen viljaa.

Horsmalahteen syntyi varsinainen teollinen keskus, kun sinne valmistui 1890-luvulla luujauho- ja liimatehdas. Niin ikään siellä valmistettiin tervaa, pikiöljyä ja tärpättiä. Savolainen harjoitti Horsmalahdessa myös konepajaliikettä ja laivanrakennusta.[7]

Horsmalahti 1906. Etualalla kaaliviljelmä. Taustalla navetta, 
jonka takana tilan päärakennus.
Museovirasto

Vuonna 1890 Savolainen aloitti Kuopion Likolahdessa öljykaupan. Hän varusti lähes 200 000 kilon rautasäiliön petrolille. Lamppuöljyn kysyntä oli suurta. Petroli kuljetettiin ensin Pietarista Lappeenrantaan ja sieltä Kuopioon. Savolainen rakennutti Horsmalahdessa oman petrolilaivan, joka sai nimekseen Valoapu. Laivan säiliöön mahtui 150 000 kg petrolia.

Pietarin tavaraliikenteeseen sopivia aluksia Matti Savolaisella edellä mainitun Valoavun lisäksi Onni, Erik ja Jalo. Lisäksi yhtiöllä oli pienempiä hinaajahöyryjä ja lotjia. Matkustajaliikennettä harjoitettiin Kaatra ja Laine laivoilla. Horsmalahti oli kaukana rautatiestä ja Leppävirran kirkollekin oli maantietä pitkin kymmenien kilometrien matka. Vielä 1930-luvulla Horsmalahteen pääsi näppärästi Kuopiosta joka päivä laivalla klo 13.45. Liikennettä hoiti Louhi- laiva, joka sittemmin vuonna 1934 kaatui Vehmersalmen Enonlahdessa vieden mukanaan 33 matkustajaa.

Lokki Konnuksen kanavassa.
Kuopion museo.

Viipuriin ja Pietariin sekä Suomenlahden kautta muualle Eurooppaan suuntautunut säännöllinen liikenne loi Savon syrjäisille seuduille uusia mahdollisuuksia. Tuli tietoa, taitoa ja näkymiä suurkaupunkien kaduilta. Ei ollut konsti eikä mikään hypätä Horsmalahdesta höyryn kyytiin ja kohta saapastella Pietarin Nevski Prospektilla! Vuosisadan alussa elettiin Suomessa höyrylaivaliikenteen vilkkaita aikoja, liikenne alkoi hiljalleen hiipua 1920-luvulla, kun auto- ja junaliikenne otti lujemman otteen niin ihmisten kuin tavaroidenkin kuljettamisesta.

Matti Savolainen muutti vuonna 1896 Kuopiosta Horsmalahteen. Hän kehitti tilan viljelyä ja perusti tilalle mm. höyrymeijerin.[8] Tila sai vuonna 1906 Kuopion maanviljelysnäyttelyssä kunniapalkinnon maataloudestaan. Savolainen hommasi omin voimin puhelinlinjan Horsmalahdesta Leppävirralle ja postitoimipaikan kylälle.

Horsmalahden tilan päärakennus. Oikealla Herman Savolainen, 
Matti Savolaisen veli. Matin sukulaisia työskenteli Horsmalahden
tehtailla ja tilalla.
Gösta Grotenfelt, Museovirasto. 

Matti Savolainen myi kauppahuoneensa ja Horsmalahden vuonna 1907. Oliko omapäinen ja tarmokas yrittäjä tallonut paikallisten varpaille, kun posti vaadittiin heti patruunan poistuttua siirrettäväksi Horsmalahdesta Kurjalanrantaan ja telefoonilangatkin roikkuivat ikävästi hevosliikenteen tiellä.[9]

Matti Savolainen vaimonsa Hilman (os. Ahlén)
ja tytär Elsa Olsonin kanssa 1902. Kuopio,
Likolahti. Museovirasto.

Aluksi yritystä jatkamaan suunniteltiin osuuskuntaa, mutta hanke kaatui.[10] Hankkeessa olivat mukana Otto Nissinen, Kalle Haatainen, R.W. Karvonen, Herman Hartikainen, Kustaa Piisinen ja Matti Luostarinen sekä Maria Savolainen.  Horsmalahden kaupan osti Nissinen & Kauhanen Leppävirralta. Sahaa näyttäisi pyörittäneen jonkin aikaa Heikki Peura, suursahanomistaja Rautalammilta.

Pitempiaikaiseksi Horsmalahden tilanomistajaksi tuli sitten vuonna 1909 Salomo Hiltunen. Tilaa huutokaupattiin syksyllä 1908. Horsmalahti koostui kuudesta eri tilasta, jotka Matti Savolainen oli ostanut. Tilalla sanottiin olevan noin 100 ha peltoa ja 500 ha metsämaata. Kartano ja hyvässä kunnossa oleva kivinavetta. Lisäksi huutokaupattiin karjaa, hevosia, viljoja ja erilaisia talouskaluja.[11] Huutokauppa peruuntui, koska Salomo Hiltunen osti tilan.[12]

Hiltunen viljeli tilaa, piti Horsmalahdessa kauppaa, sahaa, tiilitehdasta ja myllyä sekä harjoitti laivausliikettä Saimaan alueella. Hiltusella oli myös joitakin vuosia sivukauppa Varkaudessa, sen hän kuitenkin myi vuonna 1917.[13]

Salomon puoliso Katri Hiltunen kuoli 31.8.1924. Hänen kerrottiin olleen syvästi uskonnollinen ”eikä ollut kynnykset korkeat köyhimpäinkään astua Horsmalahden suureen kartanoon, joka on taivaan tien kulkijain rakas majapaikka.”[14] Katria jäivät lähimpinä kaipaamaan kolme poikaa, kuusi tytärtä, kolme vävyä, ja kolme lastenlasta.[15]

Katri Hiltunen Horsmalahden puutarhassa 1920-luvulla.
Teoksesta Kurjalanranta- kylä Suvasveden kainalossa.


Myös Salomonin sanottiin sairastelleen loppuvuosinaan, hän kuoli 13.12.1928 kotonaan Horsmalahdessa. Tilaa ja muuta liikettä jäivät hoitamaan pojat Eino ja Lassi. Kauaa ei poikien taloudenpito Horsmalahdessa jatkunut, sillä jo kaksi vuotta isä-Salomonin kuoleman jälkeen Horsmalahti myytiin vapaaehtoisella huutokaupalla vuonna 1930.[16]

Huutokauppailmoituksessa tilan päärakennusta luonnehdittiin herraskartanoksi, jossa oli 13 lämmintä huonetta, puutarha, oma sähkövalo ja vesijohto. Navettarakennukseen sopi 55 lehmää, myytävänä oli 30 lehmää, 5 hevosta, 5 sikaa ja muuta joutokarjaa. Lisäksi myytävänä oli 200 000 markan arvoinen maanviljelyskalusto, heiniä ja viljaa. [17]

Maakauppiaan ja yrittäjän maksukyvyttömyys ei ole vuoden 1930 oloissa ihme. Luotetuille asiakkaille oli varmasti annettu tavaraa velaksi, sehän oli maan tapa, mutta sitten huono aika iski kaikkiin. Velkaan perustuva järjestelmä kaatui, kun heikkoja lenkkejä oli riittävästi.

Lisäksi on huomattava, että kauppaolot Itä-Suomessa kärsivät kovasti yhteyden katkeamisesta Venäjälle. Kaikki kauppa pysähtyi itsenäistymisen ja vuoden 1918 tapahtumien jälkeen. Markkinat oli etsittävä muualta lännestä. Horsmalahden suurisuuntaisten teollisten hankkeiden aika oli ohi, eikä muinoisesta yritteliäisyydestä ole tänä päivänä jäljellä kuin Matti Savolaisen rakentama komea tiilinavetta. Se seisookin jykevällä kivijalalla.

Horsmalahti 2024.

Navettarakennus kuvattuna samasta suunnasta kuin kuvassa
vuodelta 1906.


 

Matti Savolaisen rakentama navetta 2024.


Horsmalahti, laituri 2024.


Suojaisa reitti Suvasvedelle Horsmalahden
pohjukasta 2024.

Peruslähteenä Rinta-Tassi, Osmo (toim.), Leppävirran kirja, 1982.



[1]Tuusniemi syntyneet 1804-1880 (MKO1-36)  1863 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=447&pnum=418 / Viitattu 04.11.2024

[2] Leppävirta rippikirja 1884-1893 (MKO203-266)  Sivu 1521 Saamais 14 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=7093&pnum=1423 / Viitattu 04.11.2024

[3] Savon Sanomat 29.8.1931 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1911296?page=4

[4] Kauppias: Suomen vähittäiskauppaliiton äänenkannattaja 2.1.1928. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/949208/articles/81667408

[5] Otava 31.10.1908 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/735605/articles/81671174

[6] Leppävirta syntyneet 1844, https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5822785646&aineistoId=1190076704

[7] Kauppalehti 2.2.1928 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1551634/articles/81670403

[8] sama

[9] SS 27.6.1910 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/697331/articles/81671176

[10] SS 21.8.1908 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/686936/articles/81671215

[11] Otava 22.10.1908 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/735592/articles/81671180

[12] Otava 31.10.1908 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/735604/articles/81671175

[13] Kauppias 2.1.1928

[14] Siionin lähetyslehti 1.10.1924 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/828508/articles/81667405

[15] Uusi Suomi 3.9.1924 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1505972/articles/81667406

[16] Savon Sanomat 5.8.1930 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1911177/articles/81671258

[17] sama

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti