 |
| Kotkan Riennon uimaoasato. Alhojärvi keskellä istumassa. Suomen Urheilulehti 12.10.1916. |
Löysin
kansakoulunopettaja Vilho Alhojärven sattumalta, kun selailin kotiseutuuni
liittyviä sanomalehtiä. Ihmettelin, miksi hän tuntui joutuvan jatkuvasti
kahnauksiin ja oikeusjuttuihin ja aloin tutkia hänen tarinaansa
perusteellisemmin. Löysin tavattoman kiinnostavan ja kunnioitustakin herättävän
ihmisen näiden oikeusjuttujen takaa.
Karl Wilhelm Thurén
(myöh. Wilén, Alhojärvi) syntyi aviottomana lapsena
7.4.1874. Hänen äitinsä oli sepän tytär Maria
Charlotta Thurén. Syntympaikka oli Asikkalan Salo. Vilhon äiti avioitui
vuonna 1882 Erland Matinpoika Wilénin kanssa.
Perheen muuttokirjoissa ja lastenkirjassa Vilho mainitaan perheen poikana, ei
aviottomana. Perheeseen on Viipurissa syntynyt 10.6.1885 poika Väinö ja Asikkalan Anianpellolla
21.3.1880 tytär Bertha, joka on
kuitenkin kuollut rokkoon 1.1881 Anianpellolla 9 kuukauden 19 päivän iässä.[1]
Millaisia
vaikutuksia Vilhon luonteeseen jäi siitä, että hän eli isättömänä äpäräpoikana
kahdeksanvuotiaaksi? Myöhemmin vaikuttaa, että Alhojärvi oli kunniastaan hyvin
arka ja elintavoiltaan ehkä jopa kireän korkeamoraalinen. Raittiusaate, urheilu
ja työväen sivistyspyrkimykset olivat hänelle tärkeitä. Lisäksi Vilhon äidin
äiti oli Forstadiuksen sukua, jossa
oli oppineita, kirkkoherroja ja upseereja. Ehkäpä äidin suvun kautta häneen oli
tarttunut ripaus kansakoulunopettajalle sopimatonta itsetietoisuutta?
Kasurilan
kansakoulun opettajana Siilinjärvellä hänestä kasvoi yhteiskunnallinen
vaikuttaja. Riitaannuttuaan paikkakunnan perustuslaillisten vaikuttajien kanssa
hän joutui jopa pakenemaan paikkakunnalta 1905 suurlakon kiihtyneissä
tunnelmissa.
Valitsiko Alhojärvi
poliittisen suuntansa vasta 1905-06 kiistoissa? Hänen taustaansa ei ole kovin
työväenluokkainen. Isä oli seppä, äidin suvussa sivistyneistöä. Kuitenkin hän
liittyi Siilinjärven työväenyhdistykseen ja alkoi tarmokkaasti toimia siinä.
Yhdistys rakensi mm. oman talon, SDP:n vaalimenestys oli Kasurilan
äänestysalueella vahvaa.
Alhojärvi muutti
Kotkaan 1911. Voisi kuvitella, että ratkaisu oli kaikille hyvä. Siilinjärvelle
valittiin opettajaksi Albanus Sonninen.
Sonnisesta tuli pitkäaikainen siilinjärveläinen vaikuttaja, porvarillinen ja
siten mieleinen paikallisille isännille. Alhojärvi taas pääsi toteuttamaan
itseään aktiivisessa ja isossa työväen yhteisössä. Kotkassa Alhojärvi pääsi
keskittymään urheiluun (Kotkan Riento) ja osuustoimintaan (Kotkan Työväen
Osuusliike), sen sijaan työväenyhdistyksessä hän ei ollut johtotehtävissä.
 |
| SVUL:n Kyminlaakson piirin johtokunta 1917. Toivo Suvikas, Paavo Aho, Eemil Paavola, H. Mäkinen, Osk. Tiili, Wilho Alhojärvi. |
Vuoden 1918 tapahtumat
vyöryivät Alhojärven ja muiden ns. tavallisten ihmisten yli kuin luonnonvoima. Alhojärven
raha-asiat eivät olleet enää vuoden 1917 aikana hyvällä mallilla. Hän oli
ostanut vuonna 1916 puolet talosta Rautatiekadun ja Warastokadun kulmauksesta,
tämä asunto oli vuokralla. Samoihin aikoihin hän näyttää muuttaneen
Hovinsaarelle, jossa omisti talon. Hänellä oli näistä sijoituksista
vuokratuloja.
Kiinteistöjen
lisäksi hän oli ostanut Kymin pitäjän Kaukolan kylästä Ristsaari -nimisen
palstatilan. Tilaa vastaan hän nosti lainaa vuoden 1917 aikana 4500mk. Lisäksi hän
kirjoitti välillä toistenkin vekseleihin nimensä, sillä Kauppalehden
protestilistalla Alhojärvi mainittiin Emil
Wakkarin hoitamattoman vekselin asettajana.[2]
Alhojärvi ei
maksanut henkirahaa, kunnallismaksuja tai kirkollisveroa vuoden 1917 aikana.
Samoin hän jätti aiemmin säntillisesti hoitamansa Kotkan Työväen Säästöpankin
velan korot maksamatta. Pankki sanoi 800 markan velan irti joulukuussa 1917. Henkilökohtaistakin
surua oli, sillä Vilhon äiti Maria Charlotta kuoli 11.12.1917.
Kotkassa SDP:n maltillisten
aktiivien oli mahdollista säilyttää näennäisen puolueeton ja väkivallaton
näkemys kapinan aikana pitkään, sillä valkoiset luovuttivat vallan suosiolla
punaisille helmikuun alussa 1918. Alhojärvi osallistui punaiseen hallintoon
siten, että hän patisti opettajia töihin kapinan aikana ja opetti itse koko
vallankumousajan.
Kotkassa
sijaitsevan Nobelin öljyvaraton hoitaja Willehard
Lehtinen kertoi saaneensa Alhojärven avustuksella punaisten kansliasta
kulkuluvan kapinan aikana. Eli hänellä oli suhteita hallintoon ja tuttuja
siellä.[3] Kotkan
Työväen Osuusliikkeen vastuuhenkilönä Alhojärvi osallistui liikkeen varojen
piilottamiseen, kun punaisten tappio häämötti.
 |
| Pöytäkirja Kotkan Työväen Osuuskaupan johtokunnan kokouksesta 8.4.1918. Alhojärvi, Heimonen ja Nokela sopivat nostavansa osuusliikkeen rahat turvaan valkoisilta, kun punaisten tappio alkoi näyttää varmalta. Kotkan raastuvanoikeuden arkisto. |
Loppuun asti hän
kuvitteli, ettei hänen toimintansa ollut niin ”rikollista”, että siitä joutuisi
vastaamaan hengellään. Näin ajatteli moni muukin vanhan työväenliikkeen toimija.
Kuitenkin 12.5. 1918 Vilho Alhojärvi ammuttiin kapinallisena ilman tutkimusta.
Samassa rytäkässä muuten ammuttiin Hovinsaaren koulun sosiaalidemokraattinen
vahtimestari ja Alhojärven ystävä Taavetti
(David) Eskelinen.
 |
| Eteenpäin 4.5.1928. |
Fanny Alhojärvi
teki Kotkan raastuvanoikeuteen hakemuksen Vilho Alhojärven jälkeensä jättämän
omaisuuden asettamisesta konkurssiin 25.11.1918. Asiaa käsiteltiin vuosina 1918-1919.
Jäämistöön esitettiin 20 489 markan vaateet. Suurin velka oli vahtimestari
Evert Sakin velkakirja 10 000 markkaa
(mahdollisesti Hovinsaaren talon ostosta). Ensimmäisenä velkojien listassa olivat
valtio henkiverorästeillään ja Kotkan seurakunta. Kotkan kaupunki velkoi kunnallis- ja vaivaismaksuja sekä maksamatonta
koiraveroa. Ilmeisesti Vilho Alhojärvellä oli ollut koira lemmikkinä.
Pesän ”toimitsijamiehet”
myivät Alhojärven osuuden Rautatiekadun taloyhtiöön talonomistaja Helveelle 25 400
markalla 11.9.1919.[4]
Hovinsaaren talon osti pyhtääläinen Wiktor Wanhala 24 800 markan hinnalla.[5]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti