Lehmiä ja ihmisiä - eläinrääkkäyksestä järkiperäiseen karjatalouteen

Haapaharjun navetta 1928. Kuva Ahti Rytkönen.
Museovirasto.

Pöljän kylällä on varmuudella asuttu vakituisesti jo 1500-luvulla. Ihmisten mukana tulivat elontaistoa käymään myös kotieläimet. Tarkastelen tässä lähinnä lehmien hoitoa ja merkitystä perinteisen maatalouden aikana.

Wirilanderin mukaan karjanhoito oli savolaisen maatalouden aristavin kohta, sillä karja oli oikeastaan olemassa vain lannantuotannon vuoksi. Karjan hoito pysyi pitkään heikolla tasolla. ”Rehun niukkuus oli eritoten kevättalvella ja keväällä aivan yleinen ja kiristyi heinäkatojen aikana suoranaiseksi puutteeksikin. Karja talviruokinta oli oikeastaan eläinrääkkäystä.”[1]

Jos lehmät pystyivät kävelemään keväällä ulos navetasta, niin asiat olivat vielä jotakuinkin hyvin. Varsin tavallista oli, että nälkiintyneet eläimet eivät enää keväisin pysyneet jaloillaan, vaan ne oli kantamalla vietävä kuloheinää kaluamaan.[2] Samoin Soininen toteaa, että lannan määrä oli karjan pidossa pääasia ja sen vuoksi karjan laatua ei ymmärretty arvostaa.[3]

Kun lanta oli karjan tärkein tuote, niin navetat olivat pitkään ns. sekasontanavetoita. Niissä lehmät olivat irti ja lanta kuivikkeineen porkkaantui talven aikana lehmien alla suoraan pellolle vietäväksi. Ahtaat, matalat ja usein ikkunattomat navetat olivat lehmien talvihelvetti. Lehmät olivat yltä päältä liassa ja nälkiintyneitä. Luontinavetassa sonta luotiin päivittäin lantalaan. Jälkimmäinen malli oli lehmien puhtauden kannalta paljon parempi. Näissä navetoissa (parsinavetta) lehmät olivat myös kiinni ja niiden yksilöllinen ruokinta oli mahdollista.[4]

Karjan hyvä hoito ymmärrettiin vielä 1840-luvullakin enemmänkin lannan kuin maidon kautta. Lukemisia maamiehille varoitti liian suurista karjoista, joita ei sitten jakseta kunnolla ruokkia. Lannasta ei tule silloin voimallista.[5]

Jokakeväinen karjan ruuanpuute ymmärrettiin ainakin jossain määrin jo 1870-luvulla eläinrääkkäykseksi.[6] Ymmärrys eläinten huonosta kohtelusta oli alkanut nousta Suomessakin esiin 1800-luvun puolivälin jälkeen. Ensin kiinnitettiin huomiota mm. kaupunkien hevosajurien toimintaan. Suomessa ei käytetty hevosen lihaa ravintona, mikä johti siihen, että eläimet ajettiin ns. loppuun.[7] Toinen eläinten ystäviä huolestuttava seikka olivat erilaiset eläinnäyttelyt, joissa eksoottisia eläimiä kuljetettiin pienissä laatikoissa kesät talvet toreilla ja turuilla töllisteltävinä. Eläimet kärsivät oloistaan tavattomasti.[8]

Maaseudulla saatettiin olla ikään kuin ”sokeita ilmeisimmälle”, rehun puute oli ollut vallitseva olotila karjanhoidon alkuajoista lähtien. Siihen oli totuttu ja turruttu.

Kaupunkilaiset huvimatkailijatkin näkivät karjanhoidon ja lehmien tilan kesäretkillään valoisimmillaan. Varsinkin täällä Savossa kesälaitumet olivat varsin hyviä pitkään jatkuneen kaskeamisen seurauksena, oli mehevää heinää ahoilla ja rantaniityillä. Yleensä kaikki maito ja voi tuotettiin kesäkuukausina. Silloin lehmät olivat hyvin ruokittuja ja puhtaita. ”Omituisen runollisen ja viihdyttävän vaikutuksen tunnen katsellessani lypsyä pihamaalla kesäiseen aikaan. Aamusella vallitsee silloin vielä verrattain hiljainen tyyneys sekä raittiissa luonnossa, että talonväen toimissa ja päivän tehtävät ovat vasta kuin kapaloistaan aukeavina aikeina, joiden toteutumista vakavina odotellaan.”[9]

Lypsyllä.
Kyläkirjaston Kuvalehti 1.6.1901.

Vasta ns. järkiperäinen karjatalous muutti eläinten ruokintaa ja varmasti hyvinvointiakin. Maidon ja erityisesti vointuotanto alkoivat kehittyä 1800-luvun lopulla viljanviljelyn rinnalle merkittäväksi tuotantosuunnaksi. Pöljällekin perustettiin osuusmeijeri vuonna 1905.[10] Kolme vuotta myöhemmin kylälle perustettiin karjantarkastusyhdistys.[11] Samalla kylän elämään liittyi uusi ammattilainen, kun yhdistys palkkasi tarkastustoimintaan koulutetun karjakon. Ensimmäiseksi tarkastuskarjakoksi tai assistentiksi, kuten tehtävää  myöhemmin kylällä nimitettiin Anni Rissanen Kuopiosta.[12] 1920-luvulla toimessa työskenteli ainakin Alma Upero. Erityisesti kylällä muistetaan Anna Saastamoisen pitkä työura assistenttina (1941-1971).[13]

Harjun tilan härkä ja isäntä Nestori Halonen.
Kuva Nestor Halosen kotiarkisto.

Halosten Harjun tilalta on säilynyt Tarkastustuloksien kirja vuodelta 1915. Kirja on vaikuttava osoitus siitä, kuinka huolellisesti karjankasvattajat koettivat mittailla annetun rehun määriä ja seurata tuotantoa.

Karja sai ”kylvyheinää”, luonnonheinää, kauran ja rukiin olkia, turnipsia, kuivattua väkirehua  ja kaurajauhoja.[14] Oljista ja jauhoista oli Savossa tapana tehdä lämpimän veden kera haude rehuksi. Tilalla oli 40 lehmää. Kyseessä oli ehdottomasti Pöljän napatalo, mutta siltikin vain kolmen lehmän vuosituotanto ylitti 2000 kg. Kokonaistuotanto oli 47798 kg.

Jalostustyö oli vasta alussa. Pöljällä karjanjalostusta kiritti oman kylän karjatalousmies Tatu Nissinen, jonka suuri elämäntyö ja missio oli suomenkarjan jalostuksen edistäminen. Vuosisadan vaihteessa Pöljän karja oli 100 % suomenkarjaa, vieläpä kuvien perusteella enimmäkseen itäsuomenkarjaa.

Harjun tilan (sittemmin Ilkka) tarkastuskirjassa 1927 on lypsyssä 17 lehmää, mutta vuosituotanto ylsi lähes samaan kuin kymmenisen vuotta aikaisemmin. Puolet pienempi karja tuotti maitoa 40908 kg vuodessa. Nyt karjan parhaat lehmät Muisto, Omena ja Tellu lypsivät kukin reippaasti yli 3000 kg vuodessa.

Savonniemen karjaa Suomalaisen tilalla Pöljällä 1925. Väliaikaisista
tiloista huolimatta lehmät ovat puhtaita ja navettaan tulee valoa.
Kuva Päivi Miettinen

1920-luvulla Pöljän parhaaksi karjaksi Nissinen arvioi Pirttilahden tilan karjan, jota tuolloin isännöi Janne Korhonen. Siellä karjan keskituotanto oli vuonna 1926 3585 kg.(Nissinen, Itäsuomalaisia karjoja, 1927)

Nykyisin suomalaisten lehmien keskituotanto vuodessa on 9140 kg. (Luonnonvarakeskus)

Anneli Pietarinen juottaa vasikkaa Pöljänjärven rannalla. Aikaan ennen suurtiloja lehmien hoito 
oli varsin yksilöllistä ja laidunaika pitkä.
Kuva Reponiemen talon arkisto.

---

[1] Wirilander, Savo kaskisavujen aikana, Savon historia

[2] Soininen, Vanha maataloutemme: maatalous ja maatalousväestö Suomessa perinnäisen maatalouden

  loppukaudella 1720-luvulta 1870-luvulle, 225

[3] sama, 220

[4] Bläuer, Voita, villaa ja vetoeläimiä. Karjan ja karjanhoidon varhainen historia Suomessa, 102

[5] Lukemisia maamiehille 1.1.1849 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/942219/articles/80375879

[6] Savonlinna 13.10.1877 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/451787/articles/80936866

[7] Uusi Suometar 19.3. 1877 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/426596/articles/80936865

[8] Luonnon Ystävä 1.3.1898 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/919734/articles/81287929

[9] Kyläkirjaston kuvalehti 1.9.1901 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/870396/articles/80152887

[10] Pöljän osuusmeijeri 1905-1921, http://airaroivainen.blogspot.com/2021/08/poljan-osuusmeijeri-1905-1921.html

[11] Otava 13.10.1909 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/727210/articles/80934891

[12] Savo 17.12.1910 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/687614/articles/81012875

[13] Assistentin elämäntyö Pöljällä http://airaroivainen.blogspot.com/2013/11/assistentin-elamantyo-poljalla.html

[14] Harjun tilan Tarkastustulosten kirja 1915, Nestor Halosen kotiarkisto.

 

Pöljän osuusmeijeri (1905-1921)

Atte Rautiainen tuo kermaa Pöljän meijerille Riuttaniemestä.
Rautiasten kotiarkisto, Puustelli.

Keväällä 1905 Pöljän kylän maanviljelijät päättivät perustaa kylämeijerin. Seuraavana päivänä meijerin osakkaat kokoontuivat ensimmäiseen viralliseen kokoukseensa ja valitsivat osuuskunnan hallituksen. Puheenjohtajaksi valittiin valtion virkatalon vuokraaja Aatu Virtanen, varapuheenjohtajaksi Pekka Niskanen sekä jäseniksi Aatu Savolainen, Johan (Jussi) Väänänen ja Taavetti Eskelinen.[1] Kuopion läänin kuvernööri hyväksyi meijerin ohjesäännon 2.5.1905.[2]

Reipas ajatus ei suinkaan syntynyt tyhjiössä, vaan pöljäläiset olivat hankkeellaan mukana 1900-luvun vaihteen yleisessä maatalouden murroksessa. Oltiin siirrytty ns. järkiperäiseen karjanhoitoon. Lehmiä ei enää pidetty lannantuotannon vuoksi, vaan maidosta ja voikaupasta oli tulossa maakunnan uusi ”rahasampo”. Osuustoimintaliike kiinnosti, Pöljälle perustettiin vuonna 1905 osuuskassa ja vuonna 1907 puimakoneosuuskunta.[3]

Maatiaisvoin kukoistusaika alkoi, kun Kannuksen, Taipaleen ja Saimaan kanavien valmistuttua 1856 vuoden jälkeen Savon voi alkoi kulkea Pietariin ja muuallekin Eurooppaan.[4] Tiloilla osattiin hyvin voin valmistusprosessi kerman erottelusta kirnuamiseen, voin vaivaamiseen ja suolaukseen. Esimerkiksi pöljäläinen Johan Toivanen Jussilan tilalta sai kunniakirjan laadukkaasta voista Viipurin maanviljelyskokouksesta 1887.[5] 

Isompien tilojen maidonkäsittelyhuoneita alettiin kutsua meijereiksi. Tällaisia pieniä tuotantolaitoksia oli Savossa vuonna 1891 jo yli sata. Maaningalla ja Nilsiässä oli molemmissa peräti seitsemän pienmeijeriä.[6] Vuonna 1878 oli keksitty separaattori, jolla voitiin kätevästi erotella rasva maidosta. Vuosisadan loppuun mennessä kehitettiin myös käsikäyttöinen versio laitteesta. Suomessa syntyi suoranainen separaattoreiden ostoryntäys. Valtio myös tuki lainoilla näitä hankintoja.[7]

Maaninkalainen kunnallismies Theodor Kolström oli jo vuonna 1889 perustamassa Pöljälle kylämeijeriä.[8] Pientuottajien tuottama voi oli jo markkinoille lähtiessään pilaantunut tai muuten maultaan viallinen, koska voita jouduttiin säilömään liian kauan. ”Kun tiedetään kuinka kerkäs maito on ottamaan kaikenlaisia makuja ja hajuja, niin ei ole ihmettelemistäkään, jos tällaisesta voista ei hintaa saataisikaan.” Hanke ei edennyt, mutta uudestaan yritettiin vuonna 1897, jolloin kahdeksan kylän taloa sitoutui meijerin perustamiseen. Osuusmeijerille haettiin toimintalupaa, jota lääninhallitus ei kuitenkaan antanut. Samassa yhteydessä hylättiin myös toisen Maaningan kylän, Tuovilanlahden meijerin hakemus.[9]

Pöljä meijerirakennus. Kuvausajankohta ei ole tiedossa.
Lassilan talon arkisto.

Epäonnistuneiden yritysten jälkeen osuusmeijeri saatiin siis kuitenkin perustettua vuonna 1905. Saman vuoden lokakuussa meijerirakennukselle haettiin urakkailmoituksella rakentajaa.[10] Varsinaisesti meijeri lienee aloittanut omassa rakennuksessa vuoden 1906 aikana. Ainakin meijerille haettiin jo keväällä 1906 harjoittelijaa.[11] Ensimmäiseksi meijerskaksi valittiin Hilda Molander Tuusniemeltä. Meijerska asui meijerillä, työetuihin kuului asunto, lämpö ja valo.[12] Meijeristinä toimi ainakin Ulla Kankkunen[13] ja tehtävään valittiin lehtien mukaan myös Elsa Koistinen (varalle Siiri Rissanen).[14]

Meijeristi Ulla Kankkunen. 
Lassilan talon arkisto, kirjassa Savo ja
sen kansa.

Meijerin voimanlähteenä oli hevoskierto, kirnuna ilmeisesti holstainilainen malli. Siinä voi vaivattiin kirnuamisen jälkeen pöydällä. Tuolloin oli jo olemassa uudenaikaisempia malleja, joissa kirnu myös vaivasi voin. Tällaiset kirnut valmistettiin tehtaissa, yleisiä tuotemerkkejä olivat Simplex, Astra, Victoria ja Disprow. Pöljän meijeri tilasi Hankkijalta 1914 laajennuspiirustukset. Meijeriin oltiin hankkimassa Astra-kirnu (ei ole varmuutta, asennettiinko kirnua). Samassa yhteydessä meijerille hankittiin lokomobiili.

Pöljän meijerin laajennus ja laitteiston uusiminen 1914.
Lassilan talon arkisto.

Pöljän meijerin arkisto ei ole säilynyt. Koska meijeri liittyi vuonna 1915 Pohjois-Savon meijeriliittoon, meijeristä on säilynyt jonkin verran tilastotietoa Suomen meijerilehdessä.[15] Seuraavassa joitakin tietoja meijeristä vuodelta 1915.

Pöljän meijerissä oli vuonna 1915 osakkaita 24 ja heillä oli lehmiä 360. Kylällä oli 22 taloa, joten mukana oli myös lampuoteja/torppareita. Ainakin torppari August Korhonen Hamulan kylän puolelta oli mukana, samoin Rautiaiset Riuttaniemestä ainakin 1920-luvun vaihteessa. Jäsenistön ytimen muodostivat Pöljänjärven ympäristön talot, joista oli kätevää kuljettaa kerma/maito meijerille. Meijeri oli rakennettu Lassilan talon viereen, Kuopio-Iisalmi tien varteen.

Pöljän meijeri oli pienin Pohjois-Savon osuusmeijereistä. Kermaa/maitoa meijeri käsitteli 61230,00 kg. Osa tilallisista toi meijeriin kermaa, osa maitoa, joka separoitiin meijerillä. Voita tuotettiin vuodessa 2708,5 kg. Kermaa kului 4,1 kg yhteen voikiloon. Yhdestä rasvakilosta saatiin 1,24 kg voita. Nettotulot vuonna 1915 olivat 284,33 mk 100 voikiloa kohti.

Meijerin käyttövoimana oli höyry, käytössä oli kaivovesi, pastöroimislaitetta ei ollut, mutta haponvalmistuslaite oli. Meijerillä oli voin säilytyshuone, jäitä kului vuodessa 75 kuutiota. Puita kului lokomobiilin pyörittämisessä 0,93 kuutiota 100 kiloon voita. Useimmiten voin laatumoitteita meijeri oli saanut voin epäpuhtaudesta, kitkeryydestä ja vetisyydestä. Nämä moitteet olivat hyvin yleisiä ja lähes kaikki meijerit niitä näyttivät saaneen.[16]

Vuonna 1915 Pöljän meijeri oli uudistusten tarpeessa. Esimerkiksi pastörointilaite alkoi olla jo kaikissa meijereissä, samoin uudenaikaisemmat kirnut. Ei ole tietoa, ehtikö Pöljän meijeri viedä suunnitellut uudistukset läpi ennen kuin 1. maailmansota katkaisi kaupan länteen. Pöljän meijerin voi kuljetettiin Hankoon ja sieltä Englantiin.

Pöljän meijerin taival päättyi ilmeisesti vuonna 1921. Meijerillä oli maksuvaikeuksia[17] eikä sen toiminnasta löydy mainintoja tuon vuoden jälkeen. Pöljän maidontuottajien oli suhteellisen kätevää lähettää maito rautateitse Kuopioon. Maitoa keräävä juna pysähtyi myös seisakkeille, joten oman meijerin lopettaminen ei ehkä vaikuttanut dramaattisesti.

Mikan Niskalan talon karjaa Pöljällä vuosisadan alussa.

 

---

[1] Otava 13.4.1905, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674210/articles/81012878

[2] Pohjois-Savo 3.5.1905 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683354/articles/81012879

[3] Pellervo 1.9.1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/929417/articles/81045052

[4] Suomen meijerilehti, 7.7.1916 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/913219/articles/81045053

[5] Hajamietteitä Pöljältä, Assistentin elämäntyö Pöljällä, http://airaroivainen.blogspot.com/2013/11/assistentin-elamantyo-poljalla.html

[6] Wirilander, 228

[7] Wirilander, Savon historia IV, 227-228

[8] Savo 9.5.1889 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/449336/articles/80631025

[9] Savo-Karjala 14.6.1897 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/565379/articles/81012886

[10] Pohjois-Savo 25.10.1905 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683426/articles/81012880

[11] Otava 29.3.1906, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674351/articles/81012881

[12] Pohjois-Savo 18.12.1907 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683744/articles/81012882

[13] Savo ja sen kansa, 376

[14] Savon Sanomat 29.12.1915 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1291715/articles/81012869

[15] Suomen meijerilehti 30.3.1917 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/913253/articles/81045055

[16] sama

[17] Suomen Virallinen Lehti 4.7.1921 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1469285/articles/81065871

Luin lehden – Helsingin Sanomat 17.6.1971

 

Maitolaiturilla.Nurmes.
Kuva Pekka Kyytinen, 1970, Museovirasto.

Aivan muita asioita etsiessäni harhauduin lukemaan Helsingin Sanomien kesäkuun 1971 lehteä. Olin 17.6.1971 11-vuotias Savossa, Pöljän kylällä pientilalla kasvanut lapsi. Olin aloittamassa oppikoulua syksyllä, kesään 1971 liittyi perheessä vaikeita aikoja, juuri siitä syystä tuo kesä on jäänyt mieleen. Millaisena näyttäytyi Suomi yhden lehden kurkistusikkunasta 1970-luvun alussa? Jätän tarkoituksella ulkomaan uutiset sivummalle, vaikka ne Hesarista kelpo osan täyttävätkin.

Ulkopolitiikka

Elettiin siis kesää, jolloin eduskunta oli lomalla ja kiihkeitä poliittisia debatteja ei ollut meneillään. Pääministeri Ahti Karjalainen olikin päivän lehdessä paljon esillä. Tanskan pääministerin vierailu Suomeen oli kotimaan uutisten ykkösaihe.

Puheessaan pääministeri Hilmar Baunsgaardille hän sanoi kryptisesti: ”Muniva porsas ei lypsä villoja.” Tanskan ja Suomen suhteista sanottiin, että ”ovat kyseessä hyvät pohjoismaiset ystävämme ja veljemme, joiden purjeita pullistavat samat Pohjolan lempeät rauhan tuulet kuin meidänkin.” Karjalainen sanoi Suomen kuuluvan Pohjolaan huolimatta ulko- ja sotilaspolitiikkamme eroavaisuuksista, Suomi ja muut pohjoismaat tunnetaan muuallakin maailmassa erityisenä pohjoismaisena valtioryhmittymänä.

Pääministeri Karjalainen puolisoineen Super-Caravellen siiven 
vastaanootoseremoniassa.

Samaisessa lehdessä kerrottiin Karjalaisen antaneen länsisaksalaiselle lehdelle lausunnon Euroopan turvallisuuskokouksen järjestämisestä. Hän myös tuki Itä-Saksan ottamista Maailman terveysjärjestön, WHO:n jäseneksi. Karjalaisen ja Suomen mielestä jaetun Saksan molemmilla valtioilla tulisi olla tasavertainen edustus.

Toisaalla lehden pikku-uutisessa ulkoministeri Leskinen ja presidentti Kekkonen torjuivat baijerilaisen Bayenrnkurierin mukaan Neuvostoliiton painostusta, jolla se koetti saada Suomen luomaan viralliset diplomaattiset suhteet Itä-Saksaan. Kekkonen oli ”sitä mieltä, ettei toisen saksalaisen valtion tunnustaminen tule kysymykseen ennen rauhansopimukseen perustuvaa ratkaisua.”

Olivatko nämä uutiset merkkejä presidentti Kekkosen ja pääministeri Karjalaisen viilenevistä suhteista? Karjalaisen tiedettiin valmistautuvan jo Kekkosen manttelinperijäksi, päivän lehdessä hän esiintyi isoissa kuvissa ja useissa uutisissa. Kekkonen sai etsiä suurennuslasilla nimeään pikku-uutisista ja Jyväskylän Kesän suojelijana. Kutkuttaa ajatus, että vallanhimoinen, valtaan tottunut ja tuolloin vielä hyväkuntoinen Kekkonen on lukenut aamun lehteä tyytymättömänä.

Urheilu

Urheilu-uutisia hallitsivat nyrkkeilyn EM-kisat Madridissa ja Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen EM-karsintaottelu Tshekkoslovakiaa vastaan olympiastadionilla. Otteluselostus ei antanut kovin mairittelevaa kuvaa Suomen pelistä ja pelaajista. Vieraat olivat vain liian nopeita ja taitavia suomalaisille, lisäksi paikallisen taksikuskin mukaan vain neljä Suomen pelaajaa taisteli: Lars Näsman, Jarmo Flink, Timo Nummelin ja Olavi Rissanen. Suomi hävisi 4-0 ja oli karsintasarjassa peränpitäjänä Tshekkoslovakian, Romanian ja Walesin jälkeen. Joukkueessa pelasivat myös mm. Arto Tolsa, Jouko Suomalainen ja Matti Paatelainen. Kuopiolaisia tunnistin ainakin kolme, Rissanen ja Flink pelasivat tuolloin KuPS:n väreissä ja Suomalainen KPT:ssä. Elettiin Kuopion jalkapalloilun suuria päiviä, jolloin peräti kolme joukkuetta pelasi välillä korkeimmalla sarjatasolla. Edellisten lisäksi myös Kuopion Elo.

Nyrkkeilykisojen selostuksessa näkyi ankara jako sosialististen maiden (”itäpuolen”) ja ”länsipuolen” urheilijoihin. Näissäkin kisoissa oli väitteitä puolueellisuudesta ja erityisesti neuvostoliittolaisten nyrkkeilijöiden sorsimisesta. Väärän nyrkkeilijän voittajaksi (eli puolalaisen, eikä neuvostoliittolaisen) äänestänyt Bulgarian tuomari kutsuttiin maansa suurlähetystöön puhutteluun.

Reima Virtanen taisteli sarjassa 75 kg pronssimitalista. ”Reima syö noin suureksi mieheksi yllättävän vähän. Aamulla hänellä oli kilon verran alipainoa ja päätimme pohjustaa illan ottelua vahvalla pihvillä.” Virtanen voitti vastustajansa ja siten pronssia kisoista.

Luonnonsuojelu

Professori, metsäntutkimuslaitoksen ylijohtaja Viljo Holopainen osallistui pitkällä artikkelilla luonnonsuojelijoiden ja metsäammattilaisten ”kirpeäsanaiseen keskusteluun” metsien käytöstä. Holopainen lainaa ”luonnonsuojelumiehen” tekstiä: ”Hakkuiden kaavamaisen ja säälimättömän vyörytyksen seurauksena monessa entisessä salopitäjässä nyt leviää silmänkantamattomiin kaulattuja haapoja ja kuolleita koivupökkelöitä törröttäviä alueita. Perässä jyrisee metsäammattimiesten panssarien koneistettu armeija. Suuret pillarit kyntävät auroillaan kankaat ympäri juurakoiden, kivien ja kaatuneiden puiden mahdottomaksi murrokseksi. Soilla ja soistuneilla kankailla tekevät suonkuivaajien ikiliikkujat, oja-aurat, armottomalla rutinoidulla varmuudella pakollisia kuvioitaan.”

Holopainen harmittelee, ettei ”luonnonsuojelija ole huomannut tai tahtonut huomata nuoren viljelymetsikön virkeätä, uutta luovaa eloa, ojitetulta suolta valuvan veden keväistä solinaa tai hoidetun mäntypilariston kauneutta”. Lisäksi koneistettu metsänkorjuu on tehnyt metsätyöstä niin ihmistä kuin hevostakin säästävää eli inhimillisempää.

Voimaperäinen metsien hoito ei saastuta ympäristöä, sillä lannoitus on hyvin maltillista. Holopainen ihmettelee, miksi maatalouden lannoitteiden ja myrkkyjen aiheuttamista paljon suuremmista ympäristöhaitoista ei puhuta juuri ollenkaan. Selluteollisuuden aiheuttamat saastumisongelmat taas ovat Holopaisen mukaan metsäteollisuuden ongelmia, ei metsänhoitajien.

Jutussa korostuu hoidetun metsän arvo verrattuna luonnonmetsään niin taloudellisesti kuin esteettisestikin. ”Aivan ihmeellinen on luonnonsuojelupiirien ajatus, että heidän järjestönsä tulisi käydä palkitsemaan metsänomistajia, jotka laiminlyövät metsiensä hoidon.”

Jätehuoltoa vasta rakennettiin, vaikka Helsinkikin tuotti miljoonia kiloja jätettä kaatopaikoille. Jätteen määrän kasvua pidettiin itsestään selvänä tulevaisuudessa. Jätteiden polttoa pidettiin kuitenkin luonnon kannalta haitallisempana kuin kaatopaikkasäilytystä. ”Kun siististi pakatut jätteet viedään kaatopaikalle, ne voidaan tasoitella ja jyrätä virkistys- ja ulkoilualueiksi.” Jutussa mainittiin lyhyesti myös jätteiden lajittelu. Jäte nähtiin myös mahdollisuutena, kasoista voidaan muotoilla Ruotsin esimerkin mukaan viihtyisiä ulkoilualueita ja rakennusteollisuuden tarpeisiin täyteainesta.

Vuosaareen suunniteltiin ydinvoimalaa, joka olisi myös puhdistanut merivedestä pääkaupunkiseudulle juomavettä. Päijännetunnelia suunniteltiin, mutta kustannukset hirvittivät.

Pikkuruinen uutinen sivun alalaidassa kertoi, että Kymijoki, kolme Karhulan ja yksi Valkealan uimarannoista olivat uimiseen kelpaamattomia.

Elettiin henkilöautoliikenteen kovan kasvun aikaa. Se näkyi Helsingin Sanomien vaihtoautosivuilla, siellä tarjottiin tuhansia autoja vaihtoon. Samaan aikaan linja-autoliitto huusi valtiota apuun, kun liikenteen kannattavuus väheni tyhjenevällä maaseudulla.

Hintavertailuja[1]

Autin Mini 850, -67            4600€

MB 220 D -69                      34900€

Vauxhall Victor -69             12900€

Opel Rekord 1900 -70        21700€

Toyota Corona Farm. -66   6600€

Moskvitsh Elite -69             5041€

Kasettinauhuri                        385€

Midi-takkinen housupuku          82€ (akryylijerseytä!)

Puuvillahousut                           11€

Matka Mallorcalle vk              400€ Aurinkomatkat

Torremolinos vk                      400€ Keihäsmatkat

Opiskelijalento New York       1250€ Finnair

Yksiö 20m[2] Kruunuhaka     37 000€

Lenkkimakkara 1kg                     5,60€

Joustavaa kreppiä, 50€.

Viinaa ja tupakkaa mainostettiin, varsinkin viinamainoksia oli tässä lehdessä useita.

SAK:n ennusti koko vuoden inflaatioksi 8%. Suhdanteiden tasaamisen välineeksi valtiovarainministeriössä oli suunnitteilla pakkotalletuksia yrityksille ja yksityisille korkeasuhdanteen aikana. ”Valtiovarainministeri huomautti vielä, että nyt laskusuhdanteen aikana sellainen varausjärjestelmä, jossa ehdotetaan uusia veroja, ei tietenkään ole pop.”

Vuonna 1971 laskusuhdanne muuten tarkoitti sitä, että BKT:n kasvun arvioitiin olevan ”vain” 3,5%.

Liikenneministeriön ja valtionvarainministeriön
toimikunta sai valmiiksi esityksensä.

Televisiolähetystä tuli vain yhdeltä kanavalta klo 18.25-24.00. Illan kohokohtana 17.6.1971 oli Tiikerivuoren valloitus -ooppera. Uutta Kiinaa esittelevässä ohjelmassa esiintyi Shanghain Peking-oopperaseurue. Oopperan esitteli Aarre Nojonen. Minulla on vahva muistikuva, että olisin katsonut tämän ohjelman. Perheessämme oli yliopisto-opiskelija, joka oli saanut maolaisen herätyksen. Muistelen lukeneeni varsin nuorena myös Maon Punaista kirjaa.

Tiikerivuoren valloitus strategian avulla.
Peking-ooppera, Shanghai.Tätä katsoessa
ei jäänyt hyvä ja paha epäselväksi.

Tavallinen torstai Suomessa 50 vuotta sitten. Olin silloin 11-vuotias, kesän alussa olin ollut oppikoulun pääsykokeessa. Sain opintopaikan ja aloitin oppikoulun Siilinjärven yhteislyseossa syksyllä. Kotona ei luettu Helsingin Sanomia, vaan Savon Sanomia. Mutta tunnistan kyllä ajan tunnelmaa, isoveljien autot (Volga, Datsun 100A), jerseyn, acrylin, muovin ja pikitien kutsun. Levottomuuden ja lähdön kaipuun, pitkät kesäsunnuntait, hiekkatien rahinan ja koulun kentän pallopelit.

Oppikoululainen. Täältä tullaan elämä!

Vanhoja lehtiä lukiessa ymmärtää, kuinka sokeita olemme omalle ajallemme. Viidenkymmenen vuoden perspektiivistä päivän lehteä lukee osin kauhistuneenakin. Ajalle olennaisin ei ehkä olekaan isojen otsikoiden alla, vaan sivulauseissa ja pikku-uutisissa sivujen alalaidassa.

 

---

[1] Tilastokeskuksen rahanarvonmuunnin (pyöristettynä)

   https://www2.stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html

 

Nuoriso pilalla Pöljällä, mutta sivistyspyrintöjäkin puuhattiin

 

Pöljän kansakoulu valmistui 1897. Kuva ehkä 1940-luvulta.

Sanomalehti Uusi Savo julkaisi toukokuussa 1891 kirjoituksen, jossa nimimerkki ”Muuan nuorisostamme” arvosteli ankarasti kotikylänsä Pöljän nuorison vapaa-ajanviettotapoja. ”Sunnuntai-iltaisin kokoonnutaan täällä ilman mitään tarkoitusta johonkin taloon, mökkiin eli vapaaseen taivasalle, jossa pidettyä jotenkin ruokottomia tarinoita ja epäsiveellistä käytöstä tavallisesti hajotaan pienemmissä seuroissa mikä minnekin. Ilta lopetetaan joko korttipelissä tai ryyppypuuhissa.”[1] Kirjoittaja toivoi, että nuorisolle olisi tarjolla jotain jalostavampia hupeja, esimerkiksi kylälle tulisi hankkia lainakirjasto. Siellä voisi sitten ”rehellisesti tutusta kauniimman sukupuolen kanssa”.

Pöljän kylällä  ei ollut oikein mahdollisuuksia sivistysrientoihin ja pahin puute oli varmasti se, että kylällä oli mahdollista käydä vain kiertokoulua. Maaningan kunta oli kyllä tarjonnut koulua kylälle, mutta silloin pöljäläiset etunenässä vastustivat sen perustamista. Talolliset näkivät koulunpidosta tulevat lisäkulut pahana.[2]

Pöljän kansakoulu avattiin 24.8. 1894.[3] Se toimi aluksi Vilholan talossa. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Maija Vainikainen. Vainikainen lähti sittemmin täydentämään opintojaan ja sijaiseksi valittiin Tyyne Hakulinen. Molemmat opettajat olivat ilmeisesti hyvin pidettyjä. Kun Hakulinen muutti pois Pöljältä kesällä 1897 hänelle järjestettiin lähtöjuhlat Harjulla Jussi Toivasen talossa 7.6 1897.

Uusi Savo 1.6.1897.

Iltamissa Hakulisen harjoittama sekakööri lauloi, esitettiin kolme kuvaelmaa ”Suojelusenkeli, kohtaus Juhani Ahon Rautatiestä sekä kohtaus parturin luona. Kirjailija Kusti Niskanen luki kirjoittamansa leikillisen kertomuksen erään ukon ja akan kaupungissa käynnistä. Savolaisten laulu laulettiin joukolla ja tanssittiin vielä joukommalla”.[4] Aamupuolella kyläläiset saattoivat pidetyn opettajan laivalle Kasurilaan. Nuoriso oli nyt saanut uudenlaisia tapoja viettää yhdessä aikaa. Pöljän sekakööri lahjoitti opettajalle hopeahelaisen tahtipuikon.[5]

Savo-Karjala 7.6.1895

Neiti Kuipion satamassa 1903. Se liikennöi Kuopion ja
Kasurilan(Siilinjärven) välillä.
 V. Barsokevitsch, Kuopion Kultt. hist. museo.

Kansakoulunopettajien odotettiin kohottavan koko koulupiirinsä sivistystasoa. On tietysti mahdollista, että lukuisat uutiskirjeet Pöljältä olivat opettajan itsensä kirjoittamia, mutta ei Pöljä enää mikään takapajula ollut. ”Sitä todistaa ne sekä henkiset että aineelliset harrastukset, joita siellä on viime aikoina hommailtu ja jotka näyttävät olevan vain edistymään päin. On näet jo viime syksystä asti ollut lauluseura olemassa, jota opettaja nti Hakulinen on johtanut ja onpa hommassa iltamatkin panna toimeen lainakirjaston ja kansanopiston hyväksi.”[6] Lisäksi oltiin perustamassa osuusmeijeriä.

Pöljän kansakoulun opettajan virka laitettiin uudestaan auki 1897. Johtokunta valitsi virkaan Maija Vainikaisen, vaikka hän ei ollut siihen täysin pätevä. Vaalista valitettiinkin ja Vainikaisen valinta mitätöintiin. Pöljäläisten oli hyvin vaikea hyväksyä ratkaisua, sillä he olivat ”luvanneet viran pidetylle ja tutulle opettajalleen”.[7] Johtokunnalla oli paljon valtaa, mutta sen oli nöyrryttävä ja tehtävä haku uudestaan. Nyt opettajaksi valittiin Fanny Blomqvist.[8] Hän viihtyi Pöljällä neljä vuotta.

Opettajatar Fanny Blomqvist.
Lassilan arkisto, Pöljä.

Fanny Blomqvist pääsi opettamaan aivan uudessa koulurakennuksessa, joka vihittiin käyttöön 24.10. 1897. Tontti oli ostettu Aatu Toivaselta, siihen kuului hehtaarin tontti ja yhden lehmän laidun.[9] Nykyisin tontilla on Siilinjärven kunnan ylläpitämä Pöljän kotiseutumuseo ja kotiseututalo.

Uusi koulurakennuksessa oli hyvä järjestää lisää yleishyödyllisiä ja sivistäviä tapahtumia. Juhannusta 1898 vietettiinkin kuopiolaisten vieraiden kanssa kansakoululla järjestetyssä juhlassa.

Uusi Savo 21.6.1898

Höyrylaiva Neiti oli tuonut vieraat Kasurilaan, josta heidät tuotiin hevoskyydillä Pöljälle. Harmillisesti sattui sateinen juhannus. ”Ohjelmassa oli Kuopion työväenyhdistyksen soittokunnan soittoa, Kusti Niskasen avauspuhe, näytelmä ”Sotilaspoika”, kuvaelma ”keijukaiset” sekä tilapäisesti koottua laulua ja esitelmä naisasiasta. Lopuksi lauloi koko yleisö soittokunnan säestyksellä Maamme-laulun. Sitten siirryttiin koululta toiseen taloon, ehkä Harjulle, tanssimaan. Yleisön käytös oli oikein hyvää, kun ei kuulunut kellään olevan viinaa; sitä olivat muutamat koettaneet saada, vaan eivät kuulunna onnistuneen”.[10]

Vaikka Pöljällä elettiinkin ”Kuopion takana”, niin selvästi ajan sivistysihanteet, raittiusasia ja naisasiakin olivat jo tuttuja kylällä. Kun Savon rata valmistui vuonna 1902 Kuopion ja Iisalmen välille, niin kyläläiset olivat jo tutustuneet moderniin maailmaan Kuopion matkoillaan, nähneet junankin. Aivan Juhani Ahon Rautatien Matteja ja Liisoja täällä ei taidettu olla.

 

 

---

[1] Uusi Savo 28.5.1891 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/575802/articles/80631037

[2] sama, 28.11.1893 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/574947/articles/80626879

[3] sama 16.6.1894 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/570608/articles/80643880

[4] sama 10.6.1897 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/574216/articles/80631028

[5] sama, 5.6.1897 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/691870/articles/80643886

[6] sama 25.2.1897 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/691870/articles/80643886

[7] sama 20.7.1897 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/581747/articles/80631029

[8] Savo-Karjala 20.10.1897 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/575197/articles/80631034

[9] Uusi Savo 22.2.1896 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/563942/articles/80626885

[10] sama, 28.6.1898 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/745711/articles/80627914