Vuodelta 1690 Kerimäeltä sattui tuomiokirjoista silmiin intohimorikos. Siinä itsellinen Olli Koponen ihastui ikihyväksi Inka Klemetintyttäreen, kirkkoherran piikaan. Pahaksi onneksi Koponen oli jo naimisissa Maria Ollintyttären kanssa. Aviopari näyttää eläneen avioliitosta huolimatta käytännössä erillään, molemmat olivat Haapaniemen kylän työväkeä.
Ottaen huomioon, että aviorikoksesta saatettiin tuomita kuolemaan, Inkan ja Ollin yhteiselo oli varomatonta. Olli hakeutui Inkan seuraan pappilan keittiöön, jossa keitettiin viinaa. Lopulta neljä viikkoa ennen pääsiäistä, Olli tuli riiheen, jossa Inka oli valvomassa viljan kuivausta. Silloin pariskunta makasi Inkan mukaan ensimmäisen kerran.
 |
| J. Sjöström, Museovirasto. |
Suhde ei jäänyt kyläläisiltä huomaamatta. Inkaa varoitettiin, että ”ennen laittaisin myllynkiven kaulaani ja menisin jokeen, kuin tekisin aviorikoksen”. Molemmista aviorikkojasta myös sanottiin, että he välttelivät kirkossa käyntiä.
Elokuussa Olli kutsui vaimonsa syrjäiseen paikkaan tapaamiseen, koska hänellä olisi ansalla pyydettyjä lintuja antaa vaimolle. Todistajat olivat nähneet Marian kirkkotiellä, hän oli kertonut olevansa menossa tapamaan miestään. Jotakin epäilyksiä Mariallatuntui tapaamisesta olleen, kun hän oli sanonut ”Jumala tietäköön tätä lähtöä”.
Metsässä Olli kuristi Maria Ollintyttären tämän omalla hiuspannalla, riisui alastomaksi ja hautasi metsään.
Marian katoaminen ei Ollia huolettanut, vasta kolme päivää katoamisen jälkeen kirkkoherran hoputusten jälkeen etsinnät aloitettiin. Silloin Ollin sanottiin olleen levoton, hän ei syönyt eikä nukkunut.
 |
| Olavinlinna, Uuno Peltoniemi, Museovirasto. |
Mariaa ehkä olisi koskaan löydetty, elleivät koirat olisi tuoneet ihmisen jäänteitä näkyville. Olli kiisti pitkään syyllisyytensä, mutta Uudenlinnan (Olavinlinna, Savonlinna) vankilassa ollessaan hän lopulta tunnusti rikoksen. Samalla hän kertoi, että Inka oli yllyttänyt häntä murhaan. Molemmat tuomittiin kuolemaan. Linnan sotilaat kertoivat, että Olli halusi vankeudessakin olla koko ajan Inkan lähellä, pää hänen sylissään.
Pyöveli silpoi Ollin mestauksen jälkeen ja ruumiinjäsenet laitettiin teilipyörään mätänemään, Inka Klemetintytär poltettiin roviolla. (Tuomiot lähetettiin hovioikeuteen vahvistettavaksi, mutta on kovin epätodennäköistä, että Ollin ja Inkan tuomiot hovioikeudessa lievenivät,)
Inka Klemitintytär ei tunnustanut, että olisi yllyttänyt Ollia vaimonsa surmaan. Samoin hän oli väittänyt valan alla, että oli maannut Ollin kanssa vain kaksi kertaa, kerran riihessä ja toisen kerran vankeudessa ollessaan. Ollin tunnustus ja kyläläisten havainnot tekivät Inkan väitteestä silppua. Näin oikeus ei myöskään uskonut Inkan syyttömyyten murhassa, vaan häntä pidettiin yllyttäjänä.
Mutta, mitä tässä tapahtui? Inka kertoi Ollin tuoneen hänelle joskus työmaalle leipää ja lihaa yövierailullaan. Oliko kyseessä Inkan puolelta puhtaasti käytännöllinen järjestely? Toimiko Olli Koponen jonkinlaisessa mielenhäiriössä? Inka sanoi Ollin rakastaneen häntä. Aviorikosta ei ilmeisesti kansan parissa aina juostu papeille juoruamaan, mutta vaimon surmaaminen oli sitten jo liikaa.
Pien-Savon tuomiokunna renovoidut tuomiokirjat, KO a:4 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat (1689-1693): Tiedosto 365
Pien-Savon tuomiokunna renovoidut tuomiokirjat, KO a:4 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat (1689-1693): Tiedosto 513
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti