From America to Pöljä

Eeva Vartiainen in New York.

A hundred years ago “American fever” raged even in these parts of Savo. Thousands of Finns left in search of a better life across the pond. And that is what Eeva Vartiainen also did at the age of 17. Her brother, Sakari, had preceded her there and she joined him at first.

In the immigration documents Eeva is reported entering the country in order to work as a domestic worker. Those arriving were asked about their health and literacy. Finnish immigrants were considerably more educated than those coming from several other areas in Europe; Eeva, too, had completed grade school and knew how to read and write but only in Finnish, of course.

In due time, Eeva met Waldemar Pantzar, an immigrant from Pajala, Sweden, whom she married. Waldemar earned a living working for the Ford Motor Company in Detroit, where their first two children, Irma and Robert, were also born.

Waldemar Pantzar and Eeva Vartiainen, just married.
Detroit, 1925.

Life was good. Eeva and Waldemar in Detroit. 

Happy warm summerday in Detroit. 

Waldemar Pantzar had also worked as a miner. Thousands of Finns worked as farmers  and in the mines in Calumet and Hancock, on the famous Copper Island in Michigan. The Finns, as well as the Swedes originating from Torne River Valley, were often quite idealistic. Some of them were strongly religious and others became extremely radicalized politically. Quite a few of the Finns belonged to the anarchistic and strike prone organization IWW, and some joined the radical communists in the 1920s. Strikes were often violently suppressed. The working conditions in the mines were often dangerous and the wages poor. The profitability of mining plummeted in the 1910s.

Leaving America, Ahmeek 1931. Irma is the little girl with a doll in her arms.

Irma was five years old when Waldemar and Eeva decided to return to Europe, to Eeva’s home district, to be more precise. The Wall Street Crash of 1929 had driven millions of people to unemployment and the future looked bleak in America, too. In 1931 they got aboard a ship in New York.

“I was standing on the deck and the last thing I saw was the Statue of Liberty. I was too young to have a clear image of the journey. I recently watched a documentary on TV called “Punalipun kantajat” (Bearers of the Red Flag). It evoked strong feelings in me because I could have been one of the children in that story. Dozens of families travelled to the Soviet Union on board with us. We did not bear the Red Flag. I remember my father saying that there was a strong presence of communism and communist propaganda on board. The journey took three weeks. When the ship reached the North Sea, a storm broke out. Someone came down to our cabin and told us to somehow tie down everything because we were approaching a heavy storm. Everyone but my father suffered from sea sickness. The tables and chairs in the restaurant were all higgledy-piggledy.”

Off the coast of Helsinki, the people on their way to the Soviet Union were transferred on board a ship to Leningrad. “We waved them goodbye with white handkerchiefs and they waved red ones back at us. I thank my father and mother for choosing the right port.” Those heading for Leningrad were to meet a hard fate in Carelia and as victims of Stalin’s Great Purge.

The Pantzar family travelled from Helsinki to Pajala, Sweden, first and later settled in Kolmisoppi, Siilinjärvi, where two more daughters, Selma ja Mirja were born. The family had a small farm there and Waldemar bought a car in 1938 and became a taxi-driver.

Waldemar and his taxi.

Irma Roivainen née Pantzar lives in Pöljä, Siilinjärvi now. She reckons that without the Stock Market Crash and the Great Depression, her family would not have returned to Finland. As Irma was born in Detroit, the polite CBP officers wished her “welcome home” when she visited America in 1992.

Translation Jaana Kivipato. 

Vaalit Siilinjärvellä 1907 - innostuksesta pettymykseen

Siilinjärven työväenyhdistyksen jäsenet lähdössä äänestämään. Pöydän
ääressä oikealla, käsi leualla Vilho Alhojärvi. Kuva teoksesta
Entistä Siilinjärveä.

Ensimmäisiin eduskuntavaaleihin alettiin valmistautua tosissaan, kun keisari vahvisti 30.7.1906 uuden valtiopäiväjärjestyksen. Ensimmäiset modernit vaalit pidettiin Suomessa maaliskuun 16.-17.1907. Viikonpäivät olivat perjantai ja lauantai, äänestysaika klo 9-20.

Suurin taistelu kansalaisten äänistä käytiin suomalaisen puolueen (suomettarelaiset), nuorsuomalaisen puolueen (perustuslailliset)) ja sosiaalidemokraattien välillä. Vastikään perustettu Maalaisliitto oli vielä hentoinen organisaatioltaan. Kuopion sanomalehdistä Pohjois-Savo ja Otava olivat nuorsuomalaisten käsissä, Savon Työmies oli SDP:n kannattaja ja Savotar (myöhemmin Savo) oli suomalaisen puolueen äänenkannattaja. Lehdistä saa hyvän kuvan vaalitunnelmasta, mutta kuvaukset samasta tilaisuudesta vaihtelivat merkittävästi riippuen siitä, minkä puolueen lehti oli kyseessä.

Helmikuussa 1907 Siilinjärvellä vieraili Sosiaalidemokraattisen naisliiton puhuja Aura Kiiskinen. Työväenyhdistyksen tilaisuudessa Kasurilan kansakoululla opeteltiin äänestämistä ja agitaattori puhui maalaisköyhälistön ja erityisesti naisten sorronalaisesta asemasta. (Savon Työmies 16.2.1907)

Aura Kiiskinen poliitikko, SDP:n kansanedustaja
useilla valtiopäivillä. Kuva Kansanarkisto.

Olen perehtynyt viime vuosina kotikyläni Pöljän historiaan. Siellä vaali-innostus oli kova. Kuopiossa ilmestyvissä sanomalehdissä Savotar, Savon Työmies ja Otava on säilynyt herkullisia, varmasti puolueellisia kuvauksia tuntikausia kestäneistä puhetilaisuuksista. Pöljälläkin järjestettiin ainakin kolme isompaa tupailtaa. Tilaisuuksille oli tyypillistä, että kaikkien puolueiden kannattajia oli paikalla. Väittelyt saattoivat kestää 5-6 tuntia. Kansa otti ilon irti puhujista!

Tammikuussa oli Pöljän Puustellissa nuorsuomalaisten järjestämä tilaisuus. Savon Työmiehen mukaan nuorsuomalaiset olivat siellä esitelleet ohjelmaansa ja kuvanneet itseään yksimielisyyden ja sovinnon rakentajiksi. Nimimerkki Toveri kertoo, että esitelmän jälkeen tilaisuus piti keskeyttää, koska riitely ja epäsopu oli niin ankaraa.

Työmies varoitti vielä lukijoitaan: ”Muistakaa, ei ne paremmat ihmiset nytkään teistä itsestänne välitä, mutta teidän äänenne ne tarvitsevat saada omalle edustajalleen. Niitä ne teiltä onkivat”.[1] Työväenliikkeelle tärkeitä kysymyksiä olivat torpparivapautus, työajan lyhentäminen ja kunnallisen äänioikeuden laajentaminen. Erityisesti maakysymys jakoi kansaa, maanomistajat pelkäsivät uudistuksia ja maannälkäinset torpparit ja maatyöväki toivoi maareformia.

Suomettarilaisten agitaattorina seudulla kulki K. Aarnio. Helmikuussa 1907 pidettiin Kasurilan Zackeuksessa puhetilaisuus, jossa Aarnio puhui.[2] Paikalla oli suomettarelaisten lisäksi Siilinjärven perustuslaillista ainakin kauppias Aaro Fr. Väänänen ja työväenyhdistyksen edustajia. Tämäkin kokous jäi ilmeisesti hiukan kesken, sillä suomettarelainen puhuja muistutti perustuslaillisen liikkeen laittomuuksista: murhista, pankkiryöstöistä ja pommiattentaateista, joita aktivistit olivat tehneet. Aaro Fr. Väänänen kirjoitti asiasta vastineen Otavaan, jossa ankarasti oiottiin suomettarelaisten puheita.[3]

Suomettelaisilla oli kovat oltavat Pöljälläkin. Siellä Aarnion kylläkin annettiin puhua kokonaista kaksi ja puoli tuntia, mutta siten alkoi sauna. Keskustelun sanottiin jatkuneen aina puoli 12 yöllä. Paikalla oli työväenyhdistyksen ja nuorsuomalaisten väkeä, mm. paikkakunnan perustuslaillisten napamies Juho Savolainen.[4]

Ainut siilinjärveläinen kansanedustajaehdokas ensimmäisissä eduskuntavaaleissa oli nuorsuomalaisten listalta Paavo Kasurinen[5], joka oli edustanut aluetta talonpoikaissäädyssä valtiopäivällä 1899 ja 1900.[6]

Suomen Kuvalehti 9.8.1919.

Vaalin tulos Siilinjärvellä oli suomettarilaisille murskaava. Kahdella isolla äänestysalueella Kasurilassa ja Pöljällä heidän kannatuksensa oli olematonta. Kasurilassa nuorsuomalaiset saivat 249 ääntä ja sosialistit 272, suomettarelainen puolue 3. Pöljällä asetelma oli toisin päin, nuorsuomalaiset saivat 217 ääntä, sosialistit 148. Ja Pöljältä löytyi 4 suomettarelaista.[7] Eipä ihme, että agitaattori Aarnio sai sellaista kyytiä puhetilaisuuksissaan.

Vaali-into hyytyi sitten Siilinjärvelläkin, kun keisari hajotti eduskunnan melkein vuosittain ja jouduttiin vaaliähkyyn ja samalla suuret toiveet yhteiskunnallisista uudistuksista murtuivat. Vuoden 1916 eduskuntavaaleissa maan äänestysaktiivisuus oli vain hieman yli 50%. Sosialistit saivat eduskuntaan ehdottoman enemmistön, mutta sillä ei ollut juurikaan merkitystä, sillä eduskuntaa ei kutsuttu koolle 1914 alkaneen 1. maailmansodan vuoksi. Siilinjärveläisiä ei ollut edustajina autonomian ajan eduskuntaan, Maaningalta pääsi 1916 SDP:n edustajaksi Tahvo Hiekkaranta.[8]

Kansalaisaktiivisuus oli jo vuosisadan alussa paljon muutakin kuin äänestämistä vaaleissa. Nykyisen Siilinjärven alueella toimi kymmeniä yhdistyksiä, joissa kansa sivistyi ja oppi kansalaistaitoja vaalien välilläkin. Siilinjärven nuorisoseuran lisäksi Kolmisopella, Hamulassa, Toivalassa oli omat nuorisoseuransa.[9] Nuorisoseuraaatteen vahva naisvaikuttaja Tilda Löthmankin vieraili tilaisuuksissa.

Tilda Löthman, opettaja, emäntä, Nuorsuomalaisten ja
sittemmin Maalaisliiton kansanedustaja.

Raittiusyhdistyksiä oli ainakin Pöljällä ja Siilinjärvellä.[10] Siilinjärven Ponnistus ja työväen urheiluseura Nopsa toivat urheiluharrastusta paikkakunnalle.[11] Työväenyhdistyksiä oli ainakin Räimällä, Kolmisopella, Toivalassa ja Pöljällä. Oli marttayhdistyksiä, maamiesseuroja ja erilaisia osuuskuntia, joissa kansalaistaitoja opittiin, taloutta edistettiin ja viihdyttiin.

Ensimmäisen seurantalon rakensi Siilinjärven työväenyhdistys. Talo valmistui vuonna 1908.[12]

Siilinjärven työväentalo 1913. Työväenarkiston kuva.

---

[1] Savon Työmies https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693574?page=1

[2] Savotar https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/689099?page=3

[3] Otava https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674497?page=3

[4] Hajamietteitä Pöljältä http://airaroivainen.blogspot.fi/2017/05/ensi-kertaa-aanestamaan.html

[5] Savon Työmies https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693592?page=1

[6] Talonpoissäädyn edustajat https://www.genealogia.fi/hakem/luettelo022s.htm

[7] Pohjois-Savo https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683634?page=2&term=Vaalin&term=waali

[8] https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910471.aspx

[9] Savon Sanomat 7.9.1910

[10] Pohjois-Savo 28.12.1904, http://airaroivainen.blogspot.com/2013/01/mita-me-naiset-tahdomme-naisasiaa.html

[11] Työväen Urheilulehti 1.10.1920, Savon Sanomat 24.4.1912

[12] Hajamietteitä Pöljältä, http://airaroivainen.blogspot.com/2018/02/kansakoulunopettaja-tie-kaarlo-vilho.html

Alamaisesta kansalaiseksi - politiikkaa Kasurilan kylässä ja Siilinjärven asemalla

Siilinjärven kunta on perustettu vasta vuonna 1925. Kunta perustettiin Kuopion maalaiskunnan, Nilsiän ja Maaningan kylistä. Nykyisen Siilinjärven alueen ihmisten toimia voi tutkia pitemmälle kuin kunnan historia yltää. Kerron seuraavassa alueen poliittisesta historiasta vuosisadan vaihteessa.

Siilinjärven rautatieasema vuosisadan vaihteessa. Liikenne radalla alkoi v. 1902.
Aseman sijainti määritti sittemmin kirkonkylänkin sijoittumisen. Seudun keskus
oli aiemmin Kasurilan kylä. Viktor Barsokevitsch, Kuopion kultt. hist. museo.

Vuosisadan vaihteessa poliittisen eliitin suuri kysymys oli suhtautuminen Suomen autonomiseen asemaan. Venäjä pyrki suomalaisten mielestä muuttamaan merkittävästi autonomisia oikeuksiamme. Oltiinko Siilinjärvellä perustuslaillisia vai kannatettiinko myöntyvyyttä? Perustuslailliset korostivat Suomen lakeja, heidän mukaansa Venäjän keisari oli hallitsijanvakuutuksessaan luvannut säilyttää Suomen valtiollisen aseman sellaisena kuin Ruotsin vallan aikana säädetyt lait sen säätivät. Myöntyvyyslinjalaiset arvelivat, että Suomen etua voisi parhaiten edistää myöntyminen suurvallan tahtoon.

Helmikuun manifestilla 1899 Venäjän keisari ilmoitti, että tarvittaessa keisari voi julistaa itsenäisesti lakeja, jotka sitovat myös suomalaisia. Tämä julistus koettiin oikeudenloukkauksena, joka herätti muutkin kuin eliitin vastarintaan.

Suuri adressi

Suomen perustuslaillisten oikeuksien puolesta kerättiin ns. Suuri adressi. Adressin keräämisestä kantoivat suurimman vastuun ylioppilaat. Savo-Karjalan alueen keräyksen organisoi Theodor Homén. Koko maassa järjestettiin kirkolliskokouksia jumalanpalveluksen yhteydessä maaliskuun 5. päivänä. Suuri adressi luettiin niissä ja paikallaolijat allekirjoittivat halutessaan sen. Maaningalle keruupaperit toi Hugo Castren ja varsinainen nimien keräämnen jäi Pohjois-Savon kansanopiston johtajan Hjalmar Mikanderin vastuulle. Kansanopisto toimi tuolloin Maaningan Halolassa.

Theodor Homén, professori ja venäläistämistoimia vastustavan Kagaalin jäsen.

Allekirjoituksia voi tarkastella digitaaliarkistossa. Rinta rinnan on siellä miesten, naisten, säätyläisten ja maaseudun työväen ihmisten nimet. Adressin sai allekirjoittaa jokainen yli 15-vuotia suomalainen. On sanottu, että suuri adressi edisti yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden asiaa.

Nykyisen Siilinjärven alueella osallistuminen ei ollut kovin aktiivista, Kuopion maalaiskunnassa vain 9,4% allekirjoitti, Maaningalla 8,5% ja Nilsiässä 6,4%.[1]  

Wille Pietarinen kirjoitti veljelleen Kustille huhtikuussa 1899: ”Anni kysyy onko kirjoitettu nimemme keisarille menevään adressiin. Ei ole kirjoitettu. Minä olin töissä muualla ja sillä aikana oli kirkollikokouksessa kirjoitettu nimet. Sitten kun saimme asiasta tiedon oli Mikander jo lähtenyt viemään adressin. Ikävältähän ne tuntuu maan asiat. Halvempi kansa on sitä mieltä, että tulkoon vaan Venäjän laki.”

Huhuja yleisestä maanjaosta ja henkiveron poistosta liikkui paikkakunnalla. Tilaton väki kuunteli tällaista puhetta korvat höröllä.  Suuren adressin nimilista on kuitenkin hieno paikallishistoriallinen dokumentti. Siinä Lassilan isäntä Johan Wäänänen ja vaimonsa Miina, piika Iida Miettinen ja  torppari  Adam Lappveteläinen sanovat painavan sanansa keisarille.[2]

Hjalmar Mikanderin piti viedä Maaningan edustajana adressia Pietariin, mutta hän sairastui, eikä osallistunut matkaan. Kuopion maalaiskuntaa edusti kansakoulunopettaja A.B. Airaksinen Vehmasmäestä ja Nilsiää maanviljelijä Zitting.[3]

Bobrikovin murha ja Hanna Pietarinen

Helmikuun manifestin jälkeen poliittinen toiminta Suomessa asettui perustuslaillisen linjan ja myöntyvyyssuunnan kamppailuun. Keisari julisti Suomelle uuden kielilain ja pakotti suomalaiset Venäjän armeijaan asevelvollisuusmanifestilla. Perustuslailliset katsoivat, ettei laittomina pidettyjä lakeja tule noudattaa, myöntyvyyslinjalaiset (suomettarelaiset) katsoivat, että Suomi voittaa enemmän myötäilemällä suurvaltaa.

Siilinjärven suuri perustuslaillinen vaikuttaja Juho Savolainen
 (istumassa) ja aatekumppani Juho Ruuskanen.
Kuva Annu Jauhiainen kotiarkisto.

Kuopio oli aktiivisen vastarinnan keskus Pohjois-Savossa ja linkit sieltä johtavat ainakin Juho Savolaiseen. Jo vuonna 1905 Kuopion aktivistit hankkivat aseita tavoitteenaan nostattaa kansa itsenäisyystaisteluun Venäjää vastaan.[4]Täällä osallistuttiin kutsunlakkoihin. Kuopion alueella tehtiin ryöstöjä, joilla oli aktivistikytkennät.[5] Löytyipä Juho Savolaisenkin talon pihamaalta Pyykankaalta pommi, joka osoittautui kuitenkin pilailuksi.[6]

Hanna Pietarinen.
Kuva Pekka Rautiaisen kotiarkisto.

Aktivistit murhasivat kenraalikuvernööri Bobrikovin 1904. Tämän tapahtuman sai kokea hyvin läheltä Hanna Pietarinen, jonka sukujuuret ovat Maaningan Käärmelahdessa ja Pöljällä. Hanna oli työssä samaisessa täysihoitolassa, jossa Eugen Schauman asui. Hänellä on eloisia muistoja murha-aamusta täysihoitolassa ja kuulusteluista teon jälkeen. Hanna Pietarinen alkoi myöhemmin puhua, että hänellä ja Eugenilla oli ollut romanttinen suhde. Schaumanista tuli aktivistien kansallissankari ja Hannasta valtakunnanleski, tosin vain Hannan mielessä.[7]

Suurlakko 1905

Suuri adressi ei vaikuttanut keisarin toimiin, mutta 1905 alkanut suurlakko Venäjällä tempaisi siilinjärveläisetkin historian tekijöiksi. Siilinjärvellä lakko alkoi 2.11. 1905.[8] Liikkeet suljettiin ja pidettiin kansalaiskokous, jossa valittiin lakkokomitea. Kansalaiskokouksen valtuuttamana lakkolaiset alkoivat ajaa paikkakunnalta pois henkilöitä, joita pidettiin ”bobrikovilaisina”. Tällaiseksi koettiin poliisikonstaapeli Taavetti Siippainen, Kasurilan kansakoulun opettaja Alhojärvi sekä Elias Laitinen.

Suurlakon aikaisia tekoja käsiteltiin myöhemmin oikeudessa. Puhdistustyössä aktiivisena tekijänä oli maanviljelijä Juho Savolainen, ”Pyykankaan Jussi”. Hän oli merkittävä pohjoissavolainen perustuslaillisen linjan edustaja, aktivisti. Hänellä oli laajat kontaktit Kuopion kautta valtakunnan politiikkaankin. Poliisi Siippainen sidottiin ja häneltä vietiin aseet. Savolaisen mukana hääräsivät Siilinjärven aseman telegrafisti Pekka Hämäläinen sekä talolliset Kalle Zacheus ja Aaro Hollander. Siilinjärven perustuslailliset katsoivat konstaapelin olevan Venäjän kätyri.

Kansakoulunopettaja Alhojärvi joutui käytännössä pakenemaan hetkeksi paikkakunnalta. Myöhemmin hän palasi Kasurilan kansakouluun ja liittyi Siilinjärven työväenyhdistykseen. Alhojärvi toimi myös yhdistyksen puheenjohtajana. Se teki opettajan toimimisen Kasurilassa, jos mahdollista, vieläkin vaikeammaksi. Alhojärvellä oli kannattajansa ja ankarat, lähinnä perustuslaillisesta suunnasta tulevat vihollisensa.

Kasurilan kansakoulun opettaja Vilho Alhojärvi.

Elias Laitinen vaati myöhemmin oikeudessa tuomiota Aaro Hollanderille perättömistä puheista kansankokouksessa. Sanomalehtien jutuista välittyy kuva varsin kiihkeistä kansankokouksista. ”Bobrikovilaisilta” vaadittiin tunnustuksia kansankokouksen edessä.[9]

Siilinjärven asemalla sanottiin olleen sunnuntaina 5.11. noin 3000 henkeä kokouksessa. Määrään voi suhtautua varauksella, sillä jutut perustuivat paikallisten toimijoiden antamiin tietoihin.[10]

Suurlakko innosti kansalaisia. Siilinjärvelle perustettiin työväenyhdistys joulukuun alussa 1905. Perustava kokous pidettiin I. Nuutisen talossa. Yhdistyksen toimihenkilöinä olivat tuolloin J. Koistinen, K. Hämäläinen, Fr. Karhu, P. Taskinen, Taavetti Hakkarainen, I. Nuutinen ja A. Miettinen. Jäseniä oli 75 ja yhdistys kannatti SDP:n puoluehallinnon ponsia valtiollisten olojen uudistamiseksi. Erityisesti yhdistys korosti yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden merkitystä.[11] Myös kylillä aktivoiduttiin ja ainakin Pöljällä perustettiin 4. helmikuuta 1906 oma työväenyhdistys.[12]

Siilinjärven työväenyhdistys järjesti mielenosoituskulkueen ja puhetilaisuuden uudenvuoden päivänä 1906. Käveltiin kirkonkylän raittia ja asemalla huudettiin eläköötä! Puhujana oli herra Mäkelin, voisi olla Antti Mäkelin, hänestä sitten myöhemmin tuli kansanedustajana ja Savon Työmiehen päätoimittajana.[13] Toiveikkaasta ja vielä varsin sopuisasta mielialasta kertoi se, että työväenmarssien lisäksi laulettiin myös kansallislauluja.

Siilinjärven perustuslailliset pitivät yhdistyksen perustavan kokouksen Kasurilan kansakoululla 7.12.1905. Kokouksen avasi, kukapa muukaan kuin Pyykankaan Jussi. Puheessaan hän erityisesti moitti suomettarelaisia. Keskustelun jälkeen päätettiin perustaa Siilinjärven Perustuslaillinen Yhdistys. Jäseniä yhdistykseen liittyi uutisen mukaan puolisen sataa. Väliaikainen toimikunta alkoi valmistella asiaa.Toimikuntaan kuuluivat Juho Savolainen, linjasähköttäjä Pekka Hämäläinen, kauppias A. Fr. Väänänen, rakennusmestari Juho Hämäläinen ja vaihdemies Janne Häkkinen.[14]

Siilinjärvelläkin alettiin valmistautua uuteen vaalilakiin ja vaaleihin, jossa vanha säätyjako kumottaisiin. Vuoden 1906 eduskuntauudistus merkitsi valtavaa muutosta. Kaikki syntyperään, koulutukseen tai omistukseen liittyvät erioikeudet valtiollisissa vaaleissa kumottiin. Siirryttiin yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Kaikki yli 24-vuotiaat, miehet ja naiset saivat yhden äänen vaaleissa. 

Pöljällä on säilynyt tallessa v. 1907 käytetty alkuperäinen vaaliuurna. Myös Kuuslahden
vaalipiirissä on alkuperäinen tallessa Siilinjärvellä.

Aina ei muisteta, että uudistukseen liittyi merkittävä äänioikeuden rajaus: jos henkilö oli vaivaisavun piirissä tai ei ollut maksanut verojaan, hänellä ei ollut äänioikeutta. Tämä rajaus sulki vuoden 1907 eduskuntavaalissa noin 14% äänioikeutettua vaalista.[15]

---

[1] Wirilander, Savon historia 654

[2] Hajamietteitä Pöljältä, Suuri adressi Pöljällä

[3] Suuren lähetystön jäsenet: http://www.phpoint.fi/ulrikaj/delegation.pdf

[4] Wirilander, Savon historia IV, 670

[5] Otava https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/735359/articles/1563807

[6] Savon Työmies https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/693558/articles/2680738

[7] Hajamietteitä Pöljältä http://airaroivainen.blogspot.fi/2012/11/kunnian-mies-ja-hanna-neiti.html

[8] Otava https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674293?page=1

[9] Pohjois-Savo https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683484?page=3

[10] Otava https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674293?page=1

[11] Pöytäkirjaote Siilinjärven Työväenyhdistyksen johtokunnan kokouksesta 28.12.1905. Työväenarkisto.

[12] Hajamietteitä Pöljältä http://airaroivainen.blogspot.fi/2012/10/suurten-myllerrysten-keskella.html

[13] https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/674316?page=2

[14] Pohjois-Savo https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/683443?page=3

[15] Hajamietteitä Pöljältä http://airaroivainen.blogspot.fi/2017/05/ensi-kertaa-aanestamaan.html

Mitä Puijolta näkee?

Jahvetti 15.2.1932.

Vuonna 15.2. 1932 ilmestyneessä lehdessä Jahvetti, PSR:n poikien lehti ilmestyi juttu, jossa vastattiin otsikon kysymykseen. Vänrikki Vilho Halonen tutki asian ja seuraavassa on kuvaus näköaloista 90 vuoden takaa. Kyseessä oli eri vuodenaikoina ja hyvässä näkyväisyydessä kompassin, kartan ja paljaan silmän avulla suoritettu maastokartoitus, kyseessä oli myös reservin koulutus. 

Seuraavassa siirrymme katsomaan Kuopion alueen maisemia Vilho Halosen silmin noin 90 vuotta sitten. Tarkastelu tehtiin vanhasta Puijon tornista. Pietisen ottamat kuvat on otettu vain neljä vuotta myöhemmin, joten näkymät lienevät varsin samanlaiset. Kuvaus antaa mahdollisuuden kurkistaa hetkeen, jolloin luonnon tehokas hyödyntäminen teollisuuden tarpeisiin ei vielä ollut muuttanut Savon luontoa peruuttaattmasti. 

Puijon torni 1936. Kuva Pietisen kokoelmista,
Museovirasto.

Seuratkaamme siis Puijolta nähdyn näköpiirin rajaa järjestelmällisesti, pohjoiselta ilmansuunnalta alkaen. Pohjoisessa on ensiksi näköpiiriä rajoittamassa Siilinjärven aseman korkeudella oleva kolmatta sataa metriä Tarinaharju, jonka etelärinteellä oleva Tarinaharjun parantola on selväst nähtävissä. Etäisyys Puijolta Tarinaharjuun on linnuntietä noin 18 km. Täältä näköpiirin raja, oikealle siirtyessämme, tulee noin kilometriä lähemmäksi Kasurilan mäkeen ja kulkee siitä edelleen Kuuslahteen ja Ruuskan salon poikki Nilsiän ja Siilinjärven pitäjän rajaan. Olemme ottanut tämän varsinaiseksi näköpiirin rajaksi, vaikkakin näemme tämän alueen ulkopuolelta taivaanrantaa vasten siintävän Pöljän ja Alapitkän välillä olevan Kärängänmäen, Pöljän Munakkamäen kuusien latvat ja Nilsiän Koivumäen.

Näkymä koilliseen1936. Pietisen kokoelmat, Museovirasto.

Koivumäen takana näemme 32-33km päässä vasemmalta jyrkästi nousevan Kinahmin rinteen ja etelään päin siitä jatkona olevan Piekkäälän mäen sekä näiden edessä Sänkimäen.

Mutta varsinaisen näköpiirin rajan seuraamisen jätimme vastikään Nilsiän ja Siilinjärven kuntien rajalle; seuratkaamme sitä nyt edelleen. – Se hyppää nyt oikealle katsettamme kuljettaaksemme – meitä paljon lähemmäksi. Se on tullut Toivalassa olevaan, 250 m:n korkuiseen Uuhimäkeen.

Uuhimäki muodostaa Puijon näköalan pimeän sektorin, se kun on kaikkein lähinnä oleva näköpiiriä rajoittava maastoesine, niin näköpiirin rajakin on nyt kaikkein lähimpänä. Uuhimäen takamaastosta tosin häämöttää muutamia korkeita paikkoja, kuten Saramäen seudut Murtolahden eteläpuolella ja Niinimäen seudut Ala-Pieksäjärven pohjoispuolella. 

Kinahmin rinne 1936. Pietisen kokoelmat, Museovirasto.

Taustalla Piekkäälänmäen oikealla puolella kohoaa 10 km kauempana, siis noin 45 km päässä jo Kalevalan mukaan pitkistä puistaan tunnettu, 270 m korkea Pisa, sekä sen eteläpuolella myös Kalevalassa mainittu Hornamäki (-kallio).

Nyt loppuikin jo Uuhimäen vaikutus ja näköpiirin raja hyppää noin 45 km päähän Hornamäestä etelään, Vuotjärven takana Vehkalahdessa olevaan Syrjävaaraan ja sekä sen jatkona oleviin Karsikkovaaraan ja Maarianvaaraan. Tällä alueella näemme Syrjävaaran edessä kirkkaalla ja tyynellä ilmalla Juankosken tehtaiden savun. Erikoisen kirkkaalla säällä näemme myös Kaavin kirkon.

Näköpiirin raja tulee nyt jälleen verrattain lähelle. 

Ollemmekin näin kiertäneet jo itäiseen suuntaan. raja vaihtelee täällä 11-18 km välillä. Mainittu raja alkaa Riistaveden pohjoispuolelta Munakkamäestä muodoltaan kukonhelttaa muistuttavan Kukonharjun kautta Kerinmäkeen. Se kulkee sitten Vieruvuoren, Kylkiäisten, Koiravuoren, Pärttylinmäen, Muurainmäen, Tonkkurinmäen, Mustamäen, Joutsenmäen, Jussinmäen, Kaijanmäen, Kangasmäen, Särkimäen, ja sen korkeimman kohdan, Kukkuvuoren kautta edelleen oikealle. Kaikki nämä mäet ovat Riistavesi-Kurkiharju-Niittylahti-Särkilahti -alueella. Lähimpänä näistä on 11 km päässä oleva Tonkkurinmäki ja kauimpana 18 km päässä oleva Kaijanmäki.

Särkimäestä näköpiirin raja kulkee Vehmersalmen vesistöreitin koillisrantaa, jättäen kuitenkin Vehmersalmen kirkon näkyviin. Huomattavin mäki täällä on pari kilometriä Vehmersalmen kirkolta pohjoiseen oleva Litmamäki.

Tämän alueen taustalta näemme häämöttävän joitakin epämääräisiä Tuusniemen mäkiä, joista selvimmin näkyy korkean Juurikkamäen seutu. Vieruvuoden yli näemme myös hiukan Riistaveden Savulahden seutuja.

Näkymä Puijolta kaupungin yli. Pietisen kokoelmat,
Museovirasto.

Näköalamme pitkin Vehmersalmea Suvasvedelle rajoittaa Vehmersalmen suussa suoraan järvestä nousevalta näyttävä Kukkarinsaari. Tästä nököpiirin raja tulee Vehmersalmen kirkon korkeudelle Mönkkölan mäkeen, kulkien siitä edelleen Puutosmäelle. Taustalla näemme taas Hornavuoren ja hiisimäen, nimistä päätellen kauheita paikkoja, kuten muutkin Leppävirran paikat (Koirus, Konnus, Varkaus, ja itse pitäjä Leppä (=veri)virta. Lisäksi näemme Valkeamäen, Tuppurinmäestä näemme Kinnulanmäen, Keinälänmäestä sen korkeimman kohdan Konemäen sekä Petronmäen, Honkamäen ja Mustanmäen huiput.

Puutosmäestä lähtien ei olekaan mitään mäkiä näköalaa estämässä, vaan näemme siellä Sotkanselän takamaaston, Paukarlahden seutujen vähitellen sulavan taivaanrannan autereeseen. Paukarlahden yli näemme kyllä Kotalahden takaa yksinäisen Litmavuoren. Litmavuoren seuduilta näkyy myös joskus Sorsakosken tehtaiden savu.

Nyt tulee näköpiirin raja taas sangen likelle, kulkien Sotkanniemen halki, sivuten Puutosalmen korkeudella olevaa Hirvimäkeä 174m korkeaan Vanuvuoreen Pitkässälahdessa. Täältä kulkee raja Korsumäen kautta Kurkimäkeen ja sieltä edelleen Vehmasmäen liepeiltä sivuten Airakselan seutujen halki Karttulan Punnonmäelle. Tällä alueella oleva Neulasmäki, Putaanvuori, Kuuhkajavuori, Mustamäki ja Rytky tekevät parhaansa näköalan estämiseksi, mutta toiselta puolen häämöttää tämän alueen ulkopuolelta muutamia kukkuloita Suonenjoelta. Sellaisia ovat ensiksikin paikka, jonne kaikki vanhat piiat joutuvat, nimittäin Kyöpelin vuori, sitten Jauhomäki ja Lieteenmäki, erikoisesti sen eteläinen huippu Karhumäki.

Puijolta Vanuvuorelle 1936. Pietisen kokelma, Museovirasto.

Punnonmäen kautta raja jatkuu Saitajärven kautta Honkamäelle, joka kuuleman mukaan on Puijoa korkeampi, ja siitä Tallusmäelle sekä edelleen Kurolanlahden kautta maaninkamäelle. Tällä alueella näemme Saittajärven yli Karttulan näköalapaikan, Pörön vuoren.

Näkymä pohjoiseen 1936. Pietisen kokelmat, Museovirasto.

Maaninkamäestä näköpiirin raja kiertää Tuovilanlahden ympäri sen pohjoispuolella kohoavaan Kataanmäkeen, jonne rakennetun kolmiomittauksen kiintopisteen myöskin näemme, vaikka matkaa on noin 50 km. Taustalla näemme hiukan kauempana olevan Pielaveden Löytynmäen häämöttävän. Täältä raja kulkee noudattaen Maaningan ja Lapinlahden rajaa Lapinmäen kautta Maaninka-Siilinjärvi -tien varressa olevaan Repomäkeen, sekä edelleen Harjamäen kautta lähtöpaikkaamme Tarinaharjuun. Taustalla yhtyy Hämeenmäki-Naarvanmäki alussa mainittuun Kärängänmäkeen.

Näin olemme kiertäneet näköpiirin aivan ympäri ja todeneet, mitä j edellä mainitsimme horisontin vaihtelevuudesta.

Mutta Kuopion lähiympäristön kirkot ansaitsevat oman kappaleensa. On kuultu väitettävän, että Puijolle näkyy kuusi, jopa toisten väittämän mukaan kymmenenkin kirkkoa. Eiköhän näissä luvuissa ole hieman korjaamisen varaa? Paitsi Kuopion kirkkoa, Vehmersalmen kirkko ainakin näkyy. Kaavin kirkko näkyy myöskin selkeällä säällä, Muuruveden kirkon täytyisi myöskin näkyä, mutta kska se on harmaa, kivestä rakennettu, sulautunee se niin ympäristöönsä, että ainoastaan kirkon tornin huiput edullisissa olosuhteissa voi erottaa. 

Siilinjärven kirkko on aikaisemmin näkynyt, mutta on sangen todennäköistä, että se nyt jää uuden Tarinaharjun parantolan taakse. Maaningan kirkon estää taas Kehvo-Autiorannan seutu näkymästä. Leppävirran kirkon väitetään myös näkyvän, mutta ei sitä tämän kirjoittaja ole nähnyt enempi kesällä kuin talvellakaan. Eiköhän jo kirkon välittömässä läheisyydessä oleva Kauppilanmäki estä sitä näkymästä? Nilsiän, Tuusniemen ja Heinäveden kirkot eivät voi tulla kysymykseenkään. Syvänniemen kirkkoa ei myöskään ole voitu eroittaa.

Pohjois-Savon maisemat tekevät vaaroilta katsottuna metsineen, vesireitteineen vieläkin koskemattoman luonnon viihtyisän vaikutuksen. Täällä vuorottelevat keskenään avarat selkävedet ahtaiden salmien ja lukuisten saarien reunustamina, täällä näemme aitioita, koskemattomia metsiä, vuoria suomaisemia – kaikki Suomen järvialueen luonnonkauneudet avautuvat korkeimmilta mäiltämme ihailtaviksemme.

Juuri tuo luonnon koskemattomuus: mäkisten metsämaisemain välillä lempeästi luikertelevat salmet ja kirkkaat järvet, joiden kalvoilla ikään kuin taiteilijan silmänruuaksi järjestettyinä lukemattomat  metsäiset saaret alkutilassaan lepäävät, juuri tämä ilmaisee yhä edelleenkin meille, että täällä me olemme lähellä Suomen luonnon sykkivää sydäntä, sen sisämaan alkuperäistä erämaata, jonka salmista vain muutama vuosista sitten ensimmäiset uudisasukkaiden venheet eteläpuolisista salmista pohjaa kohti lipuivat, ja niiden soutaja kalaisen lahden pohjukkaan, liki koskematonta korpea kotonsa pystytti – kontion vielä kauan senkin jälkeen korvessa vihellellessä ja majavan salmia soudellessa - - 

Vänrikki Vilho Halonen, 1932.

Kuvat:

Näkymä koilliseen

Puijon torni 1936

Kinahmin rinne

Näkymä kaupungin yli Vehmersalmelle

Puijolta Vanuvuorelle

Näkymä pohjoiseen

Teksti:

Jahvetti; PSR:n poikien lehti 15.2.1932.

Siilinjärven asemalla - Yrjö Räisänen ja apteekkari Höijer

Apteekkari Höijer (vasemmalla) ja Yrjö Räisänen Siilinjärven asemalla 1933.

Edellisessä postauksessani kerroin IKL:n/kokoomuksen vaalitilaisuudsta Pöljällä kesäkuussa 1933. Tilaisuus ja siihen liittynyt kirjoittelu johti siihen, että Savon Työmiehen  pakinoitsija Sasu Punanen haastoi Siilinjärven apteekkari Höijerin keskustelemaan kanssaan Siilinjärven asemalle. Tapauksesta on säilynyt oheinen neiti von Pfalerin ottama kuva ja Kurikka-lehden kuvaus. Kurikka oli sosiaalidemokraattinen pilalehti, jota Yrjö Räisänen alias Sasu Punanen toimitti. Kuvan oli lehteen lähettänyt apteekkari Höijer.

Kuvan saatteena oli Höijerin "Sasu ja Sake risuneeraavat Siilinjärven asemalla." Kurikka eli Yrjö Räisänen kirjoitti tapaamisesta seuraavasti:

Yllä oleva kuva, joka Kurikan käytettäväksi saapui barrikadin tuolta puolen, valkoiselta rintamalta, on äskeisen vaalitaistelun ajoilta. Siinä keskustelevat Siilinjärven asemalla Sasu Punanen ja Siilinjärven apteekkari Höijer, kirjailijanimeltään Sakeus Myrkynheimo. Tämä viimemainuttu herra, joka on IKL:n napamiehiä Siilinjärvellä, jossa pitäjässä, Pöljän pysäkillä on Sasun kesäasunto, oli laittanut kuopiolaiseen lapualaislehteen selostuksen IKL:n esitelmätilaisuudesta Pöljän pysäkillä, selittäen "että Sasukin oli luimistelemassa maantiellä" mutta "ei uskaltanut tulla esitelmätilaisuuteen". Kun Sasu oli mainitusta tilaisuudesta noin 200 kilometrin päässä, Konneveden sosiaalidemokraattisen kunnallisjärjestön kesäjuhlassa, puhumassa, kirjoitti hän pakinassaan asianmuaisen oikaisun, lähetti sen kirjeessä Siilinjärven apteekkarille ja pyysi häntä tulemaan saamaan asianmukaiset nuhteet määrättynä päivänä Siilinjärven asemalle, Sasun matkustaessa siitä ohi Pöljälle. Kuva on otettu tästä tilaisuudesta, ja oli junan seisoessa asemalla suoritettu keskustelu seuraavanlainen:

- Kaiken sen jälkeen, mitä apteekkari on minusta "Savvoon" kirjuttanna minä en voe muuta kun pyytee teitä tulemaan vualin jäläkeen Pöljälle saunaanj, jossa hauvotaan apteekkarista pahimmat lapualaispahkat pois.
- Kyl maar minulkki on saun tääl Siilinjärvell ja sama on matkaki ja mnul o viäl tropeiki, niin että sopii tul meil vaa, sanoi apteekkari perniöläisellä äidinkielellään.
- No ei sitäkää vastaan mittää ois, mutta kun minä tässä pyysin ensiks, niin apteekkarj on hyvä ja tulloo meille. Roppija minulla ei kyllä ou, mutta sauna on sellanen, että kyllä siellä pehmijää.

Juna vihelsi ja keskustelu, joka yllä on kuvattu, päättyi siihen.

Kurikka 1933