 |
| Savossa vesillä liikkuminen oli elinehto. Soutaen ja purjeiden avulla tehtiin kirkko- ja kauppamatkat. Edelfelt, Ulkosaaristossa, 1898. Kansallisgalleria. |
1600-luvun tuomiokirjoja lukiessa huomio kiinnittyy usein käräjäasian ohessa ilmi tuleviin seikkoihin. Vuonna 1692 Iisalmen käräjillä käsiteltiin siveellisyysasiaa. Olli Kämäräisen vaimo, Seika Laurintytär väitti, että Pekka Pekanpoika Lappalainen Iisalmen Haapajärveltä olisi harjoittanut haureutta hänen kanssaan Karvasalmen Myhkyrinsaaressa. Asiaa käsiteltiin kolmesti vuoden 1692 Iisalmen käräjillä. Seikon ja pekan välisistä suhteistä jää lopulta varsin epävarma olo, mutta ohessa kuitenkin joitakin huomioita.
Tuomiokirja paljasti myös eläväisen ja harvinaislaatuisen
kuvan Ylä-Savon talonpoikien markkinamatkasta Lappeenrannan markkinoille.
Talonpoikien oli vietävä merkantilistisen kauppapakon
sanelemana myyntiin tarkoitetut tuotteensa kaupunkien porvareille. Siellä he
maksoivat kaupasta pikkutullia, joka lihotti kruunun kassaa. Ylä-Savosta
lähdettiin joko Pohjanmaan kaupunkeihin tai Viipuriin. Viipurin porvarit
tulivat syysmarkkinoille Lappeenrantaan talonpoikien lasteja vastaan.
 |
| Tervatynnyri 1800-luvulta. Kansallismuseo. |
Veijo Saloheimon mukaan matka Lappeenrannan markkinoille alkoi 1600-luvulla ääripisteissään Sonkajärveltä, Nilsiästä ja Pielavedeltä. Matkaan lähdettiin syksyllä, kun sato oli korjattu, karja pulskimmillaan, tervat ja voit tynnyreissä. Iisalmen seuduilta päästiin ensimmäisenä matkapäivänä Onkivedelle Karvasalmen edustalle Myhkyrinsaareen, jossa yövyttiin. Myös läheinen Lammasaari on mainittu tuomiokirjoissa lepopaikkana. Saarissa oli melko varmasti tulisijoja ja keittokota, koska arvatenkin näissä saarissa pysähdyttiin säännöllisesti lyhemmillä ja pidemmillä matkoilla. Karvasalmen jälkeen seuraava pysähdyspaikka oli Pöljänsalmen saaret, kuten Venesalo, Kakinsalo, Petynsaari ja Kärkkäänsaari.
Väki lähti matkaan suunnilleen samoihin aikoihin joka vuosi,
jolloin syntyi useiden veneiden saattueita. Seurueet kohtasivat näissä
leposaarissa. Yhdessä kulkemisesta oli hyötyä ja turvaa matkan vastuksissa.
Maakannasten työläs ylitys onnistui paremmin, kun oli riuskaa työvoimaa
siirtämään lastia. Eikä ole syytä vähätellä yhdessä matkustamisen sosiaalista
puolta, tavattiin sukulaisia ja tuttavia, kuultiin uutisia.
Tämän käräjäjutun perusteella markkinamatkalla oli mukana
niin naisia kuin miehiä. Naisetkin olivat tottuneita ja vahvoja soutajia,
lisäksi viikkokausien matkalla heidän tehtävänään oli varmasti huolehtia
ruuanlaitosta. Myytäväksi kuljetettiin myös karjaa, jonka hoitaminen oli perinteisesti
naisten työ. Eikä matka ollut vain nuorten varassa, sillä isoisäksi mainittu
Pekka Lappalainen oli yhden laivan peränpitäjä.
 |
| Kesäilta Saimaalla, Lauri Tervo. |
Kun saattue saapui Karvasalmelle, niin suurimmat veneet raskaassa lastissa jätettiin ankkuriin kauas rannasta. Matkalaiset tuotiin pienemmillä veneillä rantaan. Myhkyrinsaaressa ja muissakin lähisaarissa (esim. Lammassaari) yöpyi ihmisiä eri puolilta Iisalmen pitäjää, Kiuruvedeltä, Pielavedeltä, Iisalmesta ja Lapinlahdelta.
Sytytettiin tulet ja alettiin ruokailla. Markkinamatkaan
liittyi usein riehakastakin ilonpitoa. Matkalla oli sekalainen seurakunta niin
vakaita talonpoikia kuin nuoria miehiä ja naisia. Kenellä oli paloviinaa, otti
sitä varmasti matkalle mukaan, myös olutta nautittiin Myhkyrinsaaressa.
Käräjillä 1692 Olli Kämäräisen vaimo Seika
Laurintytär syytti renki Pekka Pekanpoika Lappalaisen
maanneen hänet yöllä Myhkyrinsaaressa matkalla Lappeenrantaan. Lappalainen oli tekoaikaan
naimaton renkimies ja kotoisin Iisalmen Haapajärveltä. Pekka Lappalainen oli Seikan
mukaan kehuskellut saavutuksellaan Pekka ja Lauri Kankkuselle
yöllä ja tarjonnut näille olutta.
Lappalaisen toverit olivat sitten Seikan mukaan markkinamatkan
aikana pilkanneet Sisko Laurintytärtä, laittaneet hänen päähänsä Pekan hatun ja
puhutelleen häntä morsiameksi.
Syytteen ytimessä oli siis tämä Seika Laurintyttären väite,
että Pekka olisi maannut hänet Muhkyrinsaaressa. Sen jälkeen Pekka olisi
kertonut siitä muille, jolloin Seikaa olisi pilkattu pitkin matkaa Lappeenrantaan
ja pidetty "narrina”. Sisko Laurintyttären haaste on erikoinen monellakin
tavalla. Ensiksikin aikaa oli kulunut jo kolme vuotta, toiseksi ilmianto tulisi
aiheuttamaan joka tapauksessa seuraamuksiin myös Seika Laurintyttärelle. Joko
sakot haureudesta tai perättömistä puheista. Tuomiokirja ei sano sanaakaan
väkisinmakuusta.
Ensimmäisessä käsittelyssä Lappalainen kiisti olleensa
tekemisissä Seika Laurintyttären kanssa. Hän oli kyllä ollut nuorten kanssa rantanuotiolla,
mutta yön hän oli nukkunut veneessä Heikki Tikkasen kanssa. Kiuruvetinen
Olli Tikkanen todisti soutaneensa Pekan ja Heikin isoon veneeseen yöksi.[1]
Asiaa käsiteltiin kolme kertaa käräjillä, ensimmäisen kerran
marraskuussa 1992. Seika Laurintytär ei saanut todistajia tulemaan käräjille
tai todistaessaan he eivät olleet nähneet tai kuulleet mitään Seikan puheita
tukevaa. Olli Tikkanen ei vannonut todistajan valaa, koska hänen vaimonsa oli
Pekka Lappalaisen isän veljentytär. Olli Hyvönen taas kertoi nukkuneensa
sikeästi, koska oli juonut illan aikana paloviinaa.
Useammpikin matkalla olleista miehistä kävi todistamassa,
ettei matkan aikana kuulunut mitään puhetta Pekan ja Seikan suhteista. Lauri
ja Matti Tenhunen olivat liikkuneet samassa markkinaseurueessa (he
kuitenkin yöpyivät Onkiveden Lammassaaressa). He kertoivat, ettei Pekasta ja Seikosta
juoruttu mitään heidän kuullen. Lautamies Antti Rönkkö, Juhan
Kaarakainen ja Heikki Pekanpoika Lappalainen vannoivat valan ja
todistivat yhdensuuntaisesti samaa – matkalla ei ollut liikkunut huhua
siveettömästä menosta.
Kaarina Mikotar kertoi kyllä kuulleensa itseltään Seika
Laurintyttäreltä Pöljänsalmen taukopaikalla, että Pekka Lappalainen ”pitää
häntä narrinaan”. Samoin Pekka Rissanen Niemisjärven kylästä todisti
samaa, mutta hän ei tiennyt miksi Seika Laurintytärtä pilkattiin. Kaarina
Mikotar vielä erikseen sanoi, että Pekka Lappalainen oli hiljainen ja
kunnollinen renki, joka ei markkinaretkellä aiheuttanut mitään pahaa
kanssakulkijoilleen.
Seika Lauurintyttären päätodistaja oli Seika Kiiskitär,
joka oli nukkunut Seika Laurintyttären vieressä ja nähnyt kaiken. Kun Kiiskitär
saatiin vasta kolmansiin käräjiin todistamaan, niin Laurintytär ei olisikaan
halunnut antaa tämän vannoa valaa. Joka tapauksessa Kiiskitär kertoi, ettei
hänellä ollut mitään tietoa Myhkyrinsaaaren yön tapahtumista.
Hemminki Remes todisti Siskon vaatineen Pekka
Lappalaiselta puoli tynnyriä ruista maineensa pilaamisesta. Seika oli kertonut
olevansa köyhää väkeä ja Pekka oli rikas. Tämäkin saatettiin nähdä todisteena Seikaaa
vastaan. Oliko Seika vain yrittänyt kiristää Pekalta itselleen elantoa?
Lisäksi lautamies Antti Rönkkö kertoi, että Sisko oli
tunnustanut aiemmin käräjillä kirjurien tuvassa puhuneensa perättömiä Lappalaisesta.
Eipä ihme, että kolmansilla käräjillä Seika Laurintyttärelle
luettiin 40 markan sakot, koska hän ei pystynyt osoittamaan syytöstään todeksi.
Entäpä jos Pekka makasikin Seikan Myhkyrinsaaressa väkisin
tai niin, että Seika oli humalan takia kyvytön panemaan vastaan? 1600-luvun
tuomiokirjoissa ei puhuta juuri koskaan raiskauksesta. Käytännössä mies sai
tuomion vain, jos täysin ulkopuolinen ja tuntematon mies raiskasi naisen ja
nainen pystyi osoittamaan huutaneensa apua sekä saaneensa vastustellessaan
näkyviä vammoja. Jonkun piti kuulla nämä huudot ja naisen vammat oli heti
näytettävä luotettaville todistajille, esimerkiksi lautamiehelle.
 |
| Yksityiskohta A. Edelfeltin maalauksesta Maitotyttö. Kansallisgalleria |
Seika Laurintytär yritti siis puhdistaa maineensa, josta liikkui hänen tietonsa mukaan rumia juttuja. Pekka Pekanpoika Lappalainen oli talollisen poika, isoisä oli samalla matkalla hänen kanssaan. Seika Laurintytär kuvaili itseään köyhäksi naiseksi. Olisiko säätyasema suojellut varakkaan talonpoikaisen suvun vesaa? Todistajien puheista jäi kuitenkin sellainen kuva, että osa matkaan osallistuneista tai muuten osallisista epäili yksityisesti Seikan puheissa olevan perää. Oikeus ei Seikan puheita uskonut. Sakkosumma oli köyhälle vaimolle melko varmasti mahdoton maksaa. Ilmeisesti sakkoja ei vielä tuolloin muunnettu automaattisesti varattomien kohdalla piiskaamiseksi, joten siltä Seika Lauritytär lienee säästynyt.
Lähteet
Pien-Savon tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, KO a:4
Varsinaisten asioiden pöytäkirjat (1689-1693), tiedosto 768, sivu 615
Pien-Savon tuomiokunnan renovoidut
tuomiokirjat, KO a:4 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat (1689-1693), tiedosto 1021,
sivu 2122
Pien-Savon tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, KO a:4
Varsinaisten asioiden pöytäkirjat (1689-1693), tiedosto 1163, sivu 2403
Kääriäinen, Kontrolli suurvallan syrjäseudulla: Kruunun ja
paikallisyhteisön kohtaaminen Iisalmen pitäjän käräjillä 1684-1694, Pro gradu
2017, Helsingin yliopisto
Saloheimo, Savon historia II:2
FT Ville-Pekka Kääriäinen on tutkinut tätä tapausta
gradussaan, sain häneltä tulkinta-apua. Vastuu virheistä on kuitenkin
kirjoittajalla!
[1] Ollin
isäksi tuomiokirjassa sanotaan Olli Laurinpoika Tikkanen, Heikki Tikkasen
isäksi Heikki Paavalinpoika Tikkanen, molemmat Kiuruvedeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti