Salmista Pohjois-Savoon kesällä 1944 – sotapäiväkirjojen piirtämä kuva evakuoinnista

 

Karjankuljettajia evakkotiellä 30.6.1944. Sa-kuvat, 
Kauko Kivi. 

Syksyllä 1939 syttynyt talvisota ajoi Salmin pitäjän asukkaat ensimmäisen kerran pois kotisijoiltaan. Silloin jouduttiin jättämään kotiseutu kiireellä ja vain vähän omaisuutta pelastaen. Salmin siviilejä jäi jopa venäläisten vangiksi.[1]

Kerron seuraavassa, miten evakuointi kesäkuussa 1944 sujui sotapäiväkirjojen valossa. Salmista evakuoitiin 23.6. 1944 alkaen neljällä junalla ja linja-autoilla yhteensä 8169 henkeä. Lisäksi yli tuhat oli poistunut oma-aloitteisesti. Yksi mantsinsaarelainen kieltäytyi lähtemästä ja hänet oli pakkokeinoin siirrettävä evakkotaipaleelle.[2]

Päämajan sotapäiväkirja, Neuvostoliiton suurhyökkäys oli alkanut Karjalan kannaksella 9.6.1944 varhain aamulla, oli perjantaipäivä.

10.6.1944

Vihollisen lentoja n.84, koneita 1106, joista Karjalan kannaksella 1059 9.6. aamulla viholliset aloittivat voimmakkaat ilmahyökkäykset Karjalan kannaksella suurpommitus ilma- ja maataistelukonevoimin, joita suuret hävittäjämuodostelmat suojasivat. Hyökkäykset kohdistuivat suurimmaksi osaksi etulinjaan ja lähiselustaan. Pohjois-Suomessa pommitettiin Pallgan (?) asemaa, jolloin yksi parakki paloi, neljä parakkia ja yksi veturi vaurioitui, rata poikki kolmesta kohdasta. Märkäjärvellä ja samoin Kuolajärvellä vaurioitui 1 veturi. Omia lentoja 23, koneita 81.[3]

Suurimmillaan vihollisen lentokoneita laskettiin olleen työssään n. 1800. Tämä siis Karjalan kannaksella. Koska Neuvostoliiton suurhyökkäys keskittyi aluksi läpimurtoon kannaksella, kiireellisin evakuointi alkoi siellä. Valkjärven asemalta on jäänyt sotapäiväkirjaan maininta 13.6. 1944: ” Ryssän koneet vierailivat Valkjärven asemalla. Asemalla oli parhaillaan siviiliväestön tavaroiden ja kotieläinten lastausta. Koneet ampuivat kk:lla sekä tykeillä Valkjärven asemalle sekä läheiseen ympäristöön, jolloin yksi poliisimies, yksi sotilas ja yksi siviili saivat surmansa. Samoin 12 lehmää ja kaksi hevosta.”[4]

Sen sijaan Syvärillä vihollinen ei ollut aktiivinen ja suomalaiset pystyivät aloittamaan niin sotilaiden kuin siviiliväestönkin siirron ja evakuoinnin järjestäytyneesti. Huolellisia suunnitelmia oli laadittu ja tarkennettu koko jatkosodan ajan. Nyt myös evakuointia toimeenpanevat tiesivät paremmin, miten menetellä. Ennen talvisotaa evakuointisuunnitelmat olivat niin tiukasti salattuja, ettei pitäjissä ollut kuin nimismies, joka oli vihitty kaikkiin asioihin.[5]

Sortavalan suojeluskunnan esikunta sai 16.6. klo 18.58 puhelinsanoman Kaakkois-Suomen suojeluskunnan esikunnan kautta, jossa määrättiin tekemään evakuointisuunnitelma mm. Salmin ja Suojärven pitäjien tyhjentämiseksi. Samana päivänä alkoi Itä-Karjalan väestön evakuointi. Päämaja komensi saattamaan Salmin, Käsnäselän ja Suojärven vastaanottopaikat valmiiksi.

Salmilaisten, suojärveläisten ja Itä-Karjalan väestön evakuoinnin solmukohta oli Tohmajärvi. Siellä valmistauduttiin ottamaan suuria määriä siirtoväkeä vastaan ja odottamaan jatkokuljetusta. Tohmajärvelle tuli väkeä junalla ja linja-autoilla. Valmistautuminen viimeisteltiin 23.6., jolloin ei vielä ollut tullut yhtään evakuoituaTohmajärvelle. Ensimmäinen Salmista lastattu juna oli ajanut suoraan Joensuuhun ja Viinijärvelle.

Sairasjuna 3 Lieksan asemalla. A.Kaskela, SA-kuvat.

Sairasjuna 1 oli asemissa Värtsilässä, kun junan päällikkö lääkintämajuri Huhtikangas sai määräyksen lähteä evakuoimaan Salmia. Lähtö tapahtui 23.6.1944 klo 1.50. Juna saapui Uuksuun, ”jossa saimme kuulla vastaan tulevan kuljetusjunan päälliköltä, että vihollisen ilmatoiminta Salmin suunnalla on erittäin vilkas, kohdistuen myös junaliikenteeseen.

Järjestimme heti ilmahälytyksen sekä annoimme henkilöstölle tarkat ohjeet käyttäytymisestä ilmahyökkäyksen aikana. Saavuimme Salmiin klo 8.48. Lastaus aloitettiin heti, mutta sitä haittasi suuresti autojen vähyys ja kuljetusmatkan pituus. Vapaana oleva henkilöstö siirrettiin heti Salmiin tultua läheiseen metsikköön ilmasuojiin siihen asti, kun heidän paikallaolonsa ei ollut välttämätöntä.

Junan perään liitettiin 16 lisävaunua, joiden yhteinen akseliluku oli 36. Lisävaunuissa oli kahdessa sotavankeja saattajineen yhteensä 111 vankia ja 20 saattajaa. Muihin lisävaunuihin laitettiin siviilihenkilöitä sekä LKV:n lääkintämateriaali. Vaunu nro 3 luovutettiin Sota S:n henkilökunnan käyttöön. Paarivaunuun nro12 sijoitettiin pikkulapsia äiteineen yhteensä 175 henkeä. Poliklinikkavaunuun sijoitettiin odottavia äitejä ja sairaita. Sotilaspotilaiden määrä oli 328. Koko lasti käsitti 1362 henkilöä.

Lastaus sujui hyvin. Lastauksen aikana näkyi kaksi kertaa vihollisen lentokoneita, mutta ne eivät ahdistaneet junaa.

Juna oli lähtövalmiina klo 13. Juna lähti Salmin asemalta klo 14. Saapui juna klo 23.45 Joensuuhun, jossa saimme luettelot evakuoitavien siviilihenkilöiden jaosta eri paikkakunnille.

Klo 0.30 lähtö Joensuusta. Saapui juna klo 1.15 Viinijärvelle, jossa paikalliset lotat järjestivät siirtoväen muonituksen. Klo 2.30 lähtö Viinijärveltä, saavuimme 3.25 Juojärvelle, jossa purettiin Orusjärven kylästä kotoisen olevat evakuoidut. 3.45 saapui juna Sarvikumpuun, jonne purettiin Räimälän kylästä evakuoidut. Sarvikummussa jouduimme odottamaan 45 minuuttia paikallisia viranomaisia, joiden oli määrä ottaa vastaan saapuva siirtoväki sekä evakuaation muonituskäsky.

Klo 4.40 pääsimme lähtemään Sarvikummusta. Saavuimme Pieksämäelle klo 9.40, jossa purettiin loput siviiliväestä ja sotavangit.”[6]

Samana päivänä 23.6. Salmista lähti klo 17 toinen evakkojuna, johon koottiin Manssilan, Karkun, Miinalan ja Tuleman kylien asukkaita. Manssila (615 henkeä) ja Karkku (375) meni Peltosalmelle, Miinala (770) Lapinlahdelle ja Tulema (1050) Siilinjärvelle.[7] Tämän junan todellinen väkimäärä oli kuitenkin 2292.

Junien reitti oli Salmi-Uuksu-Koirinoja-Kerisyrjä-Jänisjärvi-Matkaselkä-PälkjärviVärtsilä-Tohmajärvi-Joensuu. Tästä edettiin Pieksänmäen kautta Savon radalle tai Pieksänmäen ruuhkautuessa Kontiomäen kautta Savoon.

Tohmajärven asema 1960-1969.
Rautatiemuseo

”24.6. klo 6.55 saapui juna Tohmajärven asemalle siirtoväkeä Salmin kunnasta seuraavista kylistä: Manssila 615 henkeä, Karkku 375, Tulema 1050, Mäkipää 210, Kovero 110, Miinala 770, Kirkkojoki 140, yhteensä 3270 henkeä.

Junan siirtoväki ruokittiin ja annettiin lääkintähuoltoa. Juna lähti Tohmajärveltä klo 9.05.”[8]

25.6. klo 8 lähti juna Tohmajärveltä, johon lastattiin edellisenä päivänä Salmista linja-autolla tuodut Salmin Orusjärveltä siirtoväkeä 389 henkeä matkan määränä Juojärvi- Sarvikumpu, muonitettiin voileipä makkaran kanssa.

25.6. klo 8.50 ilmoitti Värtsilän evakuoimiskeskuksesta luutnantti Vaaja puhelimitse, että Salmista klo 1.30 lähtenyt juna, jossa 9 vaunua matkustajia yhteensä 43 vaunua on seuraavasti väkeä, Tulemalta 21 henkeä, Varpaselkä 154, Orusjärvi 64, Manssila 208 henkeä, Miinala 156, Kirkkojoki 25, Kovero 27, Lunkula 86, yhteensä 804 henkeä.

Klo 16.15 Tuli suuri juna 835 ja lähti 17.50. Tässä junassa on evakkoja yhteensä 58 miestä, 307 naista ja 515 lasta yhteensä 875 henkeä eri puolilta Salmin pitäjää, kuljetuksen johtajana toimii vääpeli Mensonen Salmista. Tähän kuljetukseen sisältyy myös eläimiä, vasikoita, lampaita, sikoja, porsaita, kaniineja kolme täysinäistä vaunua ja neljännessä vaunussa kahdeksan lammasta. Siirtoväki muonitettiin ja eläimet syötettiin ja juotettiin. Lastauksen vuoksi ei voitu eläinten luvusta saada selvää. Eläinvainujen määräpaikka Lapinlahti.

Sitä paitsi oli junassa Terusta[9] saapunut lastenkoti, joka muuttaa Virojoelle ja sitä paitsi oli matkassa vaunulasti 55 sotavankia. Eräät evakot saivat matkalla lääkehoitoa. Lunkulasta kotoisin olevia evakkoja matkustaa Viinijärvelle (84) muitten merkitty Pielavesi-Nilsiä-Lapinlahti- Heinävesi-Tervo-Maaninka. Terun lastenkodin matkasta ilmoitettiin Itä-Karjalan hallinnon lääkintäpäällikölle kapt. Vallelle.

26.6. klo 0.46 lähti matkustajajuna N:ro 863, siinä oli muitten matkustajien joukossa noin 200 evakkoa Salmista, jotka muonitettiin Tohmajärven asemalla. Klo 8 saapui juna N:ro 8015A siinä oli neljä vaunua, joissa 150 evakkoa Salmista, oli muonitettu Värtsilässä. Matkalla Siilinjärvelle ja Heinävedelle. Klo 11.30 saapui viisi linja-autoa siirtoväkeä Salmista, majoitettiin Tohmajärven aseman kansakoululle ja työväentalolle. Ja vielä neljä linja-autoa, yhteensä 10 linjavaunulla 360 henkeä. Luutnantti Lucanderin johdolla Ylä- ja Ala-Uuksulta Salmin pitäjästä. Tohmajärven asemakoululle 171 henkeä.

Klo 19.30 saapui Salmista kolme vaunulastia siirtoväkeä naisia ja lapsia muonitettiin suojeluskuntatalolla ja sijoitettiin Maliselle ja muihin lähitaloihin yöksi. 85 henkeä muonitettiin.

27.6. klo 11.20 ilmoitti luutnantti Pesonen, että Salmista tulee 25 autoa siirtoväkeä noin 700 henkeä ensi yön seudussa, ehkä aamu neljältä.

Klo 4.50 suojeluskuntatalon pihaan saapui kaksi linja-autoa ja kaksi kuorma-autoa siirtoväkeä ja niiden tavaroita.

28.6. klo 18-2.40 siirrettiin siirtoväkeä junaan, vaunuja 20, josta 5 vaunua Outokumpuun, Siilinjärvelle 5 vaunua, Kurkimäkeen 3 vaunua, 3 vaunua Myllymäkeen, 2 vaunua Huuhaan.[10]

Siirtoväkeä majoitettiin Tohmajärvellä mm. aseman kansakoululla, kirkolla, suojeluskuntatalolla, työväentalolla ja yksityistaloissa.

29.6. klo tulivat Salmin Käsnäselän kyläläiset linja-autoilla ja sijoitettiin heidät aseman koululle, Sarkkiseen, Poutiaiseen, Maliseen, osuusliikkeelle ja yhteishyvälle. 360 henkeä

30.6. klo 20.15 Luutnantti Lukander ilmoitti, että Salmin Uomaalta tulee n. puolen tunnin kuluttua 250 henkeä.

Klo 20.30 tuli neljä linja-autolastia siirtolaisia Salmin Uomaalta 250 henkeä, jotka sijoitettiin työväentalolle ja aseman kansakoululle.

1.7 klo 5.50 tuli Salmin siirtoväkeä kolonna, jossa oli 80 hevosta ja 83 henkeä. Hevoset ja ihmiset muonitettu, kolonna jatkoi matkaa edelleen.

Klo 13.30 ilmoitettiin Kaurilasta, että Muskoon saapuu noin klo 17 1500 lehmää ja että sinne olisi lähetettävä 10 kpl lypsäjää ja paljon maitoastioita.

Klo 19.40 ilmoitti Tohmajärven kirkkoherra, että siirtolaisen Maria Jupin käsilaukku on löydetty ja on se Korpiselän nimismiehen hallussa.

Klo 23.30 saapui salmilaisia 8 henkeä ja 5 hevosta, jotka ohjattu Patroseen.

Tohmajärven kirkonkylää 1941
P.J.Wiro SA-kuvat

Valitettavasti tilaisuus saattoi tehdä varkaan. Tohmajärvellä oli avattu suojärveläisten matkatavaralaatikoita ja varastettu niistä tavaraa. Poliisi ryhtyi heti tutkimaan asiaa.

2.7. klo 13.30 saapui hevoskolonna Salmista matkalla Lapinlahteen, 30 hevosta, 6 varsaa ja 37 miestä, ohjattu Tikkalaan. Myöhemmin illalla tuli vielä neljä hevoskolonnaa Salmista, kussakin 6 hevosta matkalla Heinävedelle.

Lehmiä ohjattiin pienenpiä teitä pitkin, niinpä esimerkiksi 3.7. lähti 15 siirtoväen naista Tohmajärven Tenkaan lypsämään siellä olevia lehmiä.

4.7 klo 14 ohitti Salmista Maaningalle matkalla oleva kolmen lehmän, yhden hiehon, yhden sonnin, kahden hevosen ja yhden varsan käsittävä siirtolaisryhmä.

6.7. klo ohitti Salmin Ylä-Uuksusta 1 hevonen, 3 lehmää, yksi mies, yksi nainen, yksi lapsi.[11]

Evakuointia ohjasi alueella Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin esikunta, joka toimi Joensuussa. Joensuu sai tiedon Salmin ja Suojärven evakuoinnin aloittamisesta 20.6. klo 12.17. ”Nyt se piru alkoi.”

Ensiksi isompina joukkoina alkoi tulla Itä-Karjalan väkeä. Alueella oli ollut lastenkoteja ja -sairaaloita, joiden jatkosijoitus oli järjestämättä. Esimerkiksi Aunuksen lastensairaala jäi Joensuuhun odottamaan sijoitusta. 21.6. Joensuuhun tuli orpokoti Itä-Karjalasta, jota kukaan ei ollut vastaanottamassa. Suomalaiset olivat järjestäneet suomensukukuisille asukkaille kouluja ja lasten huoltoa, näitä laitoksia evakuoitiin Suomeen.

Salmista oli lähtenyt 3000 lehmää 23.6. mennessä. Joiensuu ohjeisti toimintaa ja ohjasi junaliikennettä Viinijärven kautta Pieksämäelle. Kun Pieksämäen asema ruuhkautui, alettiin evakkojunia ajaa myös Kontiomäen kautta Pohjois-Savoon.

Tohmajärvi oli asema, jossa evakoita majoitettiin odottamaan jatkokyytiä. 24.6. tuli 372 henkeä Salmin Orusjärveltä ja heidät majoitettiin Akkalan nuorisoseuran talolle ja kansakoululle. 24.6. Joensuu kehotti Viinijärveä varautumaan 3200 evakon muonittamiseen.[12] Vastaanoton painetta siirrettiin Tohmajärven, Joensuun ja Viinijärven kesken. Näillä paikkakunnilla oli valmius ruokkia ja huoltaa isojakin määriä ihmisiä.

Tohmajärven työväentalo.
Museovirasto

Sotapäiväkirjat piirtävät kuvan kiireestä ja vaikeuksista, mutta myös hienoa kuvaa valmistautumisesta ja huolenpidosta. Tohmajärvelläkin oli varauduttu pikkulasten pesun tarpeeseen vannoilla ja vedellä. Lapsille koetettiin varata maitoa asemille. Aina ei onnistuttu, kuten Joensuussa  harhaileva lastenkoti ja Heinäveden yöhön ilman vastaanottoa jääneet Räimälän kylän evakot osoittavat. Heinäveden sk päällikkö Kotilainen harmitteli asiaa Joensuuhun ja kertoi, että operaatio oli mennyt ”päin persettä”.

Pohjois-Savon suojeluskuntapiirissä Kuopiossa oli aloitettu valmistautuminen Salmin ja Suojärven kuntien väestön vastaanottamiseen 19.6 aiemmin laaditun suunnitelman mukaan. Sen mukaan Tuusniemelle tulee 1000 henkilöä, Tervoon 520, Maaningalle 660, Nilsiään 1330, Juankoskelle 410, Kaaville 920, Säyneisiin 321 ja Karttulaan 730 henkilöä. Evakuoitujen muonitus tuli järjestää Suonenjoella, jonne oli myös majoitettava 3000 henkeä. Suonenjoki oli jo ottanut vastaan Karjalan kannakselta Sakkolan ja Metsäpirtin evakkoja, joita siirrettiin mm. Rautalammille.[13]

Joensuusta lähteneet evakkojunat tulivat 25.-27.1944 Savon radalle ja purkivat evakkoja mahdollisimman lähelle heille osoitettua sijoituskuntaa.

Nilsiään menevät evakot purettiin Siilinjärvelle, jossa järjestettiin muonitus. Heidän oli tarkoitus jatkaa hevoskuljetuksella Nilsiään Siilinjärven asemalta. Salmilaisten purkausasemia olivat Pohjois-Savossa Peltosalmi, Lapinlahti, Alapitkä, Siilinjärvi ja Kuopio. Kuopiosta kuljetettiin myös laivoilla evakkoja Tuusniemelle ja Juankoskelle. Osa Vesannon ja Karttulan suuntaan menevistä jäi Suonenjoelle ja kuljetettiin Iisvedeltä laivoilla.

Kuopio halusi, että kaikki salmilaiset menevät suoraan Siilinjärvelle, eivätkä jää Kuopioon odottamaan jatkoa. Parhaimmillaan väestön siirto sujui hyvin, kyläkunnat pysyivät yhdessä ja varmasti pitivät myös huolta toisistaan. Mutta yllättävän sekavalta viestittely eri asemien välillä tuntuu olevan. Kokonaisia junia ja laivoja on ”kateissa” tai ei tiedetä, mitä junan lastina on.

Rautatiet ja niiden henkilökunta olivat kovilla. Asemille oli saatu lisävoimia, mutta esimerkiksi Siilinjärven asemalla kävi kuhina, kun evakkojunien ohessa liikenteessä oli tavaraa ja sairasjunia, jotka toivat ja veivät potilaita Harjamäen ja Tarinaharjun sotasairaaloista. Parantolat olivat Kuopioon sijoitetun Sotasairaala 20. osastoja.

25.6. klo 15-18 Sairasjuna 2 purki 79 potilasta Siilinjärven asemalla. Heidät oli tuotu Rauhan sairaalasta Joutsenosta. Kun juna oli tyhjä aloitettiin sen uudelleen lastaus, sillä Tarinaharjun keuhkotautisairaalan 90 potilasta siirrettiin Lapinlahdelle (todennäköisesti Portaanpään opistoon).[14] Kannakselta tuli paljon kirurgisia potilaita, jolloin Tarinaharjukin alkoi ottaa sellaisia vastaan. Tarinaharjussa oli hoidettu 1942-44 lähinnä tuberkuloosiin sairastuneita sotilaita.[15]

Sotapäiväkirjoista välittyy siviilien pelastamisen runko. Näiden matkojen tunnehistoria on kirjoitettu karjalaisten muisteluihin ja tarinoihin. Evakuoitujen vastaanotto vaihteli. Ihmiset elivät eri maailmoissa. Sairasjunat puikkelehtivat rintaman läheisyydestä toiselle puolen maata. Lääkintämajuri Huhtikangas ihmettelikin Vaasassa 18.6. ”ihmisten arkipäiväistä huvinpitoa, samanaikaisesti kun maan toisella puolella taistellaan elämästä ja kuolemasta.” Seuraavana päivänä hän kirjoitti sotapäiväkirjaan Parikkalassa: ”Sydäntä riipaisevaa oli nähdä karjalaisten evakkojen hakevan itselleen poistumismahdollisuuksia.”[16]

 

---

[1] Kokkonen (toim.) Rajoil da randamil – Salmi ja salmilaiset 1617-1948, 461-468

[2] sama, 495

[3] Sotapäiväkirjat-kokoelma, 20819 Päämaja 1944-1944

[4] Sotapäiväkirjat-kokoelma, 23258 19. Sotapoliisikomppania

[5] Ahokas, Karjalan kannaksen evakuointi – evakuointisuunnitelmat 1922-1944 ja evakuointien karu todellisuus

[6] Sotapäiväkirjat-kokoelma, 303221 10.Sairasjuna 1944-1944

[7] Sotapäiväkirja-kokoelma, 20055, Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiiri, esikunta Ilmansuojelutoimisto (1944-1944)

[8] Sotapäiväkirjakokoelma, 23747 Tohmajärven ilmansuojelupäällikkö 1944-1944

[9] Prääsä

[10] Huuhanmäki, Huuha Kuopiossa

[11] Sotapäiväkirjakokoelma, 23747 Tohmajärven ilmansuojelupäällikkö 1944-1944

[12] Sotapäiväkirja-kokoelma, 20055, Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiiri, esikunta Ilmansuojelutoimisto (1944-1944)

[13] Sotapäiväkirjat-kokoelma, 20088, Pohjois-Savon suojeluskuntapiiri, Esikunta. ilmansuojelutoimisto (1944-1944)

[14] Sotapäiväkirjat-kokoelma, 30328, 2.Sairasjuna (1944-1944)

[15] Roivainen, Siilinjärven sairaalat jatkosodassa 1941-44 https://airaroivainen.blogspot.com/2024/09/siilinjarven-sairaalat-jatkosodassa.html

[16] Sotapäiväkirjat-kokoelma 30341, 10. Sairasjuna (1944-1944)